Kuka on kingi?

Tein jälleen viikonloppumatkan, tällä kertaa niinkin eksoottiseen ja kaukaiseen maahan kuin Keravalle. Ja kuten kunnon turistin kuuluukin, etsin tietoa lomakohteestani etukäteen kaikkitietävän ystävämme Googlen avulla. Ranen kolleineen olinkin jo nähnyt telkkarissa, mutta muun muassa seuraavat faktat olivat uusia yllätyksiä minulle:

- Kerava on kaupunki.

- Kerava on perustettu 70-luvulla, mikä heijastuu hyvin Keravan eräistä kaupunginosista, kuten Saviosta. Siellä noin 50 % asukkaista on edelleen pilvenpolttajia, ja kuten keravalainen perimätieto kertoo, hipit harrastivat siellä ruohon polttamista jo kirjavalla 70-luvulla. Savio on huono turistikohde, vaikka siellä onkin oma juna-asema ja kaunis kebab-grilli.

- Keravan keskustan ja Savion välistä löytyy paikka nimeltä Kannisto. Kannisto on tyypillinen slummi, jossa on hielle haiseva koulu. Kannistossa ei ikinä tapahdu mitään ja siellä on illalla aivan hiljaista.

- Esihistoriallisella ajalla tarkoitetaan aikaa ennen luku- ja kirjoitustaitoa. Keravalla esihistoriallisen ajan katsotaan varsinaisesti päättyneen 1980-luvulla, kun järvenpääläiset saapuivat kaupunkiin ja toivat mukanaan kirjallisen ja sikäläisittäin melko sanarikkaan graffititaiteen. Esihistoriallisen ajan päättyminen tarkoitti monen asian muutosta keravalaisille. Makkaralla oli nyt hinta, joka voitiin teipata grillin ikkunaan niin, että monet osasivat sen lukea.

Tämän sivistävän Hikipedia-käynnin jälkeen pursuin matkakuumeista intoa enkä malttanut odottaa että pääsen kokemaan Keravan ihan itse, niin mahtavalta paikalta se vaikuttaa. Ja vihdoin koko päivän kelloon vilkuilun ja minuuttien laskemisen jälkeen tieni vei perjantai-iltana Kerava Cityyn. Oikeasti odotin ehkä enemmänkin herra Keravan näkemistä kuin paikassa nimeltä Kerava vierailua, mutta enpäs nyt taida sittenkään uskaltaa myöntää näin julkisesti mitään tuollaista..

Uskaltauduin siis viime viikonloppuna poistumaan omasta rakkaasta keltaisesta keittiöstäni, sillä seurauksella että löysin itseni pyörimästä neuvottomana toisen keittiöstä. Vaikeaa kun ei tiedä mistä mitäkin löytyy, löytyykö ollenkaan tai löytyykö jotain muutakin. Raastinkin oli niin pelottavan näköinen etten uskaltanut koskea siihen, vaan annoin suosiolla keittiön isännän raastaa juustoa minunkin tortillaani.

Yritä nyt sitten saada tämä vielä rullallekin.. Itse en olisi onnistunut, mutta kyseisen tortillan kokoojalla tuntui olevan kummallinen taito tehdä aivan liian täydestäkin tortillasta siisti rulla.

Teimme siis tortilloja. Helppoa ja hyvää viikonloppuruokaa, jonka kanssa olut maistuu hyvälle. Paitsi ei timanttiolut, jota erehdyin nappaamaan yhden (ja onneksi vain yhden) pullon mukaani kaupan hyllyltä sen kivan etiketin takia. Eihän mikään noin nätti voi maistua pahalle? Voi se, vaikka loppua kohti omituiseen makuun ehtikin hieman tottua, ja sain kuin sainkin juotua koko pullollisen loppuun. Okei myönnetään, kaadoin juomaa välillä viereiseenkin suuhun, joten en ansaitse itselleni ihan koko kunniaa pahan timanttioluen tuhoamisesta.

Niin kaunista ja niin pahaa

Tortillojen teko on helppoa. Osta kaupasta tarvitsemasi määrä valmiita tortillalättyjä ja haluamiasi täytteitä. Me otimme suosiolla perhepakkauksen tortilloja, sillä olemmehan kovia syömään ja aioimme työntää rullia suuhumme vielä seuraavanakin päivänä. Lärpäköiden lisäksi ostimme kanasuikaleita ja niille maustesekoitusta, salaattia, kurkkua, paprikaa, sipulia, jalapenoja, juustoa sekä valkosipulimaustekurkkua. Kaiken kruunasi neljä eri dippiä, joista valkosipuliseen puristimme hieman ekstravalkosipulia, sillä on se vaan niiiin hyvää tuo valkoinen sipuliystävämme.

Dippivalikoima

Sitten ei muuta kuin lämpimän tortillaletun päälle täytteitä, rullaksi ja suuhun. Välillä joutui pysähtymään ja pyyhkimään leualle ja syliin valunutta tortillantäytettä sekä hörppäämään olutta ja höröttämään yhden tähden leffan typerääkin typerämmälle huumorille. Siinä vaiheessa kun alat epäröidä mahtuuko vielä yksi tortilla mahaasi, suosittelen lopettamaan, sillä muuten olet kohta niin ähkyssä ettei mikään enää onnistu.


Rehuosasto

Nyt maistuis Chicken tonight! Chicken tonight..!

Minä onnistuin kerrankin täydellisistä ahmimislähtökohdista huolimatta välttämään ähkyn, niin tuoreessa muistissa oli vielä valkosipuliviikonloppuna hankkimani liian täysi maha, joka meinasi hieman häiritä Linnanmäellä huvitteluakin. Ja se ei ollut kivaa se, sillä kyllä Lintsillä pitää olla skarppina, alkuverrytelleenä, lämmitelleenä ja venytelleenä, jotta jaksaa temmeltää kaikki uudetkin vuoristoradat läpi.

Ja eksyinpähän taas hieman sivuraiteelle, mutta pitäähän nyt Linnanmäki mainita jos siellä on kerran käynyt. Siellä oli sitäpaitsi ennen muinoin laite, jossa soi nonstoppina biisi, jonka yhden version laitan tähän loppuun. Voitte uskoa että oli hieman hermoja raastava kokemus jäädä jumiin laitteen sisuksiin kuuntelemaan ikuisiksi ajoiksi epävireeseen mennyttä musiikkinauhaa. Paras Lintsi-muistoni ikinä..!

"Matkustan ympäri maailmaa
laukussa tortillaa ja kaljaa vaan

jos mua hiukkasen onnistaa

niin uuden ystävän saan.

Saavunpa keskelle Keravan maan

laukussa tortillaa ja kaljaa vaan

yksin ei tarvitse ollakaan

kun uuden ystävän saan.

Kun sanon päivää

hän sanoo "Asiaa! Asiaa!"

Kun sanon päivää

hän potkii seinää."

Terveisiä Ranelle! Rane on kingi!