Kanafondi

Ensimmäisenä Knorrin Fond "Du Chef" -kuutioista testiin pääsi kanafondi. Tyrkkäsin fondia kanapastan sekaan ja täytyy myöntää että hyytelömäinen kuutio toi yllättävän kivasti lisämakua pastakastikkeeseen. Tulenkin antamaan ainakin tämän kokeilun perusteella hyvää palautetta fondista Buzzador-raporttia kirjoittaessani. Lisää Buzzador-toiminnasta, johon tämäkin tuotetestaus kuuluu, voit lukea täältä.

Sen lisäksi että halusin päästä testaamaan uusia fondejani, oli minulla aivan kamalan pakottava tarve saada sinihomejuustoa. Tiedättehän, välillä vaan iskee näitä omituisia himoja. Enkä todellakaan aio edes mainita nyt mitään siitä, että mahassani olisi muka vauva. Ei ole, ruokahimoja voi olla ilman vauvaakin. Sinihomejuusto ei ole minulle kovin tyypillinen himotuksen kohde, joten nyt jouduin hieman miettimään keksiäkseni jonkin kivan sapuskan, johon voin tyrkätä tuota voimakkaan makuista juustoa. Pähkäilyn jälkeen marssin kauppaan rekkamiehen saappaissani (todella oleellinen tieto, tiedän) ja kaappasin hyllyiltä mukaani seuraavat kaverit:

- No sitä sinihomejuustoa. Koko paketti uutta pehmeämpää mallia, sillä pitihän sitäkin päästä kokeilemaan.
- Täysjyväpastaa
- Maustamatonta broiskusuikaletta vaatimattomat 600 g, että riittää sitten Ukkelillekin.
- 2,5 dl kermaa
- kaksi yksikyntistä valkosipulia
- persiljaa
- parmesaania
- ja se Knorrin kanafondi (tai kaksikin)



Ruskista kanat pannulla ja mausta ne mielesi mukaan. Minä tyrkkäsin sekaan pitkästä aikaa menneiden vuosien lemppariani valkopippuria, ja se toikin mukavasti potkua muuten hyvin pehmeän makuiseen kanapastaan. Laitapa muuten myös pasta kiehumaan näillä main.

Kun broiskusuikaleet ovat paistaneet itsestään salmonellan pois (eli suomeksi siis kypsyneet tarpeeksi), kippaa kerma sekä sinihomejuusto joukkoon ja mausta kastike Knorrin kanafondilla, murskaamillasi valkosipuleilla, persiljalla ja jos maku kaipaa mielestäsi jotain muutakin, lisää toki haluamaasi ainesosaa. Minä lisäsin tässä vaiheessa vielä hieman lisää pippuria.

Kun kaikki on valmista, kippaa lautasellesi pastaa ja sen päälle kastiketta. Viimeistele annos reippaalla kasalla parmesaania ja nauti. Yksinkertaista ja hyvää.

Lasagne täytetyistä cannelloneista

Eräänä viikonloppuna allekirjoittanut otti jälleen kerran Jamien kotona -kirjan kauniiseen, pienehköön ja kylmään käteen, jossa peukalot ovat peräisin eri mallistoista ja kämmenselän suonet alkavat jo hieman erottua ohuen ihon läpi, kuten muillakin sukumme naisilla. Ja tämä suonijuttuhan on vain hauska piirre, ainakin lasten mielestä, sillä muistan pienenä painelleeni kiinnostuneena äitini kädessä kiemurtelevia verisuonia. Joo nam, hyvää ruokahalua vaan kaikille, mutta se oli ihan oikeasti kivaa! Kas näin litistyy suoni ja suoni litistyy näin..

Tekeekö jonkun vielä mieli ruokaa? Hyvä, sillä nyt minulle jää enemmän! Kjäh kjäh kjäh.. Tällä kertaa vuorossa ovat täytetyt cannellonit eli lasagnea hieman eri muodossa. Vuoalliseen syntistä herkkua tarvitset:

- 500 g parsakaalia

- 500 g kukkakaalia

- oliiviöljyä

- merisuolaa

- mustapippuria

- 7 valkosipulinkynttä

- tuoreen timjamin oksan, kuivattukin käy hätätapauksessa.

- 25 g öljyyn säilöttyä anjovista

- 2-3 pientä kuivattua chiliä

- 5 dl paseerattua tomaattia

- punaviinietikkaa

- 5 dl ranskankermaa

- 200 g parmesaania

- noin 16 cannelloniputkea riippuen uunivuokasi koosta

- tuoretta basilikaa

- 200 g mozzarellaa

- rucolaa

- sitruunan

Keitä kaaleja 5-6 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Ota keitinvesi talteen. Pilko valkosipuli, timjami sekä anjovis ja murskaa kuivatut chilit. Heitä ne kaikki sekä loraus öljyä kattilaan ja kuullota ihan pikku hetki. Lisää sitten sekaan kaalit ja 4 rkl niiden keitinvettä. Jätä kuplimaan noin 15-20 minuutiksi raollaan olevan kannen alle. Murskaa sössö sauvasekoittimella tahnaksi ja mausta se pippurilla ja suolalla. Jätä jäähtymään tiskipöydälle.

Siinä se jäähtyypi.

Ota uunivuoka esiin ja kokeile kuinka monta cannellonia sinne mahtuu siistiin riviin. Tiputa yksi cannelloni miljoonaksi palaseksi lattialle, ja ota sen tilalle uusi. Kaada vuoan pohjalle paseeratut tomaatit ja mausta tomaattisose punaviinietikalla sekä suolalla. Sitten alkaa se hermoja vaativa osuus: Cannellonien täyttäminen. Pursota, työnnä lusikalla tai keksi oma helpompi tapa tuhertaa cannelloniputken sisään valmistamaasi kaaliseosta ja asettele täytetyt putket riviin vuokaan tomaattisössön päälle.

Kun hermot kiristyvät liikaa ärsyttävästä putkien kanssa tuhertamisesta voit pitää tauon ja valmistaa maailman helpoimman valkokastikkeen. Raasta 100 g parmesaania ja sekoita se ranskankermaan. Lisää tarvittaessa pikkupikku loraus vettä notkistamaan kastike ja mausta homma suolalla ja pippurilla. Ihan törkeän helppoa! Sitten on taas aika jatkaa cannellonien täyttämistä..

Kun putket on vihdoin täynnä asettele niiden päälle basilikan lehdet ja kaada valkokastike perään. Raasta päällimmäiseksi loput parmesaanit ja heittele mozzarellat sekaan. Aika kivan juustoista, nam. Lorauta vielä koko komeuden päälle öljyä (aika yllärivaihe kun on kuitenkin Jamie Oliverin reseptistä kyse) ja tyrkkää vuoka 190-asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi.

Ennen juustoista pläjäystä..

..ja siinä ne kaikki ihanat juustot nyt on.

Odotellessasi lasagnen valmistumista voit sekoittaa sitruunan mehun rucolaan ja lorauttaa perään reippaasti öljyä. Sitruunamaustettu rucola on ihana piristäjä tuhdin cannellonilasagnen kaverina. Itse lasagnessa on yllättävän paljon makua ja jälleen kerran Jamie Oliver näytti kyntensä maailman parhaiden reseptien isänä sekä äitinä. Cannelloniputkien kanssa tuhertaminen oli todellakin vaivan arvoista, tämä on tosi hyvää!

Enemmän kuin osiensa summa

Nyhä määki hokasin mitä tarkoittaa kun ruoan sanotaan olevan enemmän kuin osiensa summa. Jamie Oliverin tomaattinen katkarapupasta aiheutti kyseisen oivalluksen aivotoiminnassani, sillä valmis pasta oli paljon parempaa kuin kuvittelin sen olevan raaka-aineidensa perusteella. Maut sopivat täydellisesti yhteen, eikä haitannut yhtään, vaikka jätimme katkarapujen liekityksen väliin ja käytimme tuoretomaatin sijaan tölkkikamaa. En uskalla edes ajatella kuinka hyvää pastasta olisi tullut tuoretomaatin ja liekityksen kanssa. Täytynee testata vielä joskus, sillä tätä on pakko saada vielä uudestaankin.

Jamie Oliverin tomskuiseen katkaraputagliatelleen tarvitset:

- 8 luumutomaattia (tai saman verran tölkkikamaa)

- merisuolaa ja mustapippuria

- voita tai margariinia

- oliiviöljyä

- 300 g katkarapuja (meillä oli niitä vähän isompia pakastekavereita)

- 1 valkosipulin kynsi (tai valkosipulin ystäville kokonainen yksikyntinen valkosibali)

- sitruuna

- n. 8 cl konjakkia

- 1,5 dl ruokakermaa

- persiljaa

- tagliatelle -pastaa

Jos käytät tuoretomaatteja, aloita vapauttamalla ne kuorestaan. Helpoiten homma onnistuu tekemällä ristiviilto tomskun päähän ja keittämällä sitä hetki, jonka jälkeen kuori on helppo vetäistä irti. Pilko tomaatit pienemmiksi (myös tölkkitomskut).

Laita merisuolalla maustettu vesi kiehumaan pastaa varten. Odotellessasi voit kuullottaa pilkottua valkosipulia, sitruunasta raastamaasi kuorta sekä tomaatteja oliiviöljyn ja voin/margariinin seoksessa. Laita pasta kiehumaan kun vesi kattilassa kuplii.

Heitä seuraavaksi pannulle sitruunan kuoren, valkosipulin sekä tomaattien kaveriksi sulatetut ja valutetut katkaravut ja heti perään myös konjakki. Liekitä halutessasi ottamalla pannu pois liesituulettimen alta ja heittämällä sapuskaan tulitikku. Mieluiten palava sellainen. Muista poistaa tikku ruoasta liekkien kadottua.

Lisää kastikkeeseen kerma ja mausta sitruunan mehulla, suolalla ja pippurilla. Me tosin jätimme tapojemme mukaan suolan kokonaan pois. Silppua myös persilja kastikkeen joukkoon. Kun pasta on kiehunut, kippaa keko sitä lautaselle ja kauho päälle katkarapukastiketta. Sekoita hieman, jotta kastike tarttuu pastaan. Annoksen päälle voisi vielä lisätä hieman ricottaa tai fetaa, mutta ilman niitäkin pasta on uskomattoman herkullista. Todellakin enemmän kuin osiensa summa.

Miehille

Hohoi kaikki miehet, nyt korvat hörölle jos haluatte ilahduttaa sitä isompipyllyistä puoliskoanne, jota myös naiseksi kutsutaan. Näillä ohjeilla ei vaan voi mennä metsään, joten nyt hopi hopi, nappaa seuraavat ohjeet mukaan, aja sillä rakkaalla autollasi kauppaan ja sitten takaisin kotiin lieden ääreen ennen kuin naisesi tulee kotiin töistä. Ohje toimii parhaiten tavallisena arkipäivänä, mutta on toteutettavissa myös viikonloppuisin.

1. Suunnittele ruokalista valmiiksi parille seuraavalle päivälle, mene kauppaan ja osta sieltä jääkaappi täyteen naisesi lempiruokia. Mieti mitä hän haluaa laittaa leipänsä päälle ja osta sitä. Osta myös leipää. Ja osta pasta-ainekset esimerkiksi seuraavan ohjeen mukaan: pastaa, kanaa, kermaa (kevyttä ettei naisen pylly leviä entisestään), pekonia, valkosipulia ja sinihomejuustoa.

2. Tyhjennä kauppakassit jääkaappiin ja ala valmistella pastaa. Paista kana ja pekoni, keitä pasta ja lisää kerma kanan ja pekonin joukkoon. Mausta kastike naisesi lempimausteilla ja lisää valkosipulia jos naisesi pitää siitä. Lisää valkosipulia paljon jos naisesi on hulluna siihen. Sekoita myös osa sinihomejuustosta pastan sekaan. Kata pöytä valmiiksi ja kaiva esiin myös ne hemmetin servetit, vaikket ymmärräkään mitä niillä tehdään. Ajoita ruoan valmistuminen juuri siihen hetkeen kun naisesi tulee nälkäisenä töistä kotiin. Ripottele sinihomejuustoa annoksen päälle juuri ennen syömistä, kuitenkin niin että se ehtii vähän sulaa.

3. Mene naista ovelle vastaan ja kerro että olet tehnyt teille ruokaa. Anna hänen ihastella valmiiksi katettua pöytää ja ota kehut vastaan. Halaa naista vaikka sinulla olisikin kuuma. Kerro myös mitä ruokaa aiot valmistaa seuraavana päivänä ja esittele jääkaapin sisältö, jotta naisesi löytää sen ostamasi maksamakkaran aamulla leipää tehdessään. Anna naisen ehdottaa että avaatte punaviinipullon ja tarjoile ruoka hänelle pöytään.

4. Anna naisen valita mitä katsotte telkkarista ruokailun aikana, paitsi jos nainen ei pidä siitä että katsotte telkkaria syödessänne. Katso naisen valitsemaa ohjelmaa kiinnostuneena, vaikka se olisikin Rokkarille morsian. Pelaa hänen kanssaan myös erä vammaista lautapeliä, jota on ihan tyhmä pelata kahdestaan. Anna naisen voittaa peli.

5. Ruoan jälkeen korjaa astiat pöydästä. Kaiva kaapista pussillinen sydänsuklaata kun naisesi alkaa mumista seuraavia lauseita: "Nyt tekisi mieli jotakin makeaa..", "Voi kun olisi pieni pala suklaata jälkkäriksi..", "Suklaa sopisi myös tämän viinin kanssa, oijoi kun sitä olisi edes yksi pala". Vie suklaan käärepaperit roskiin ennen kuin nainen ehtii edes ajatella niiden poistamista näköpiiristä.

6. Ole tyytyväinen itseesi. Teit naisesi juuri todella onnelliseksi. Jos nainen jaksaa vielä valittaa jostain, on vika naisessa, ei sinussa.

Että kiitos vaan Ukkeli tästäkin ihanasta keskiviikkoylläristä!

The ultimate bacon and mushroom pasta

Hups, unohtui sitten ottaa kuva tästä herkusta, mutta onneksi on helppo kuvitella pasta-annos, jossa on pekonia, herkkusieniä sekä näistä Italiasta tuoduista pastoista tuon vasemman puoleisen pussin sisältö:



Näitä pastapusseja löytyi tosiaan Riminin reissulta ihan siitä lähikaupasta, ja pakkohan niitä oli kantaa muutama Suomeen asti. Ensinnäkin: mitä muutakaan sitä toisi (itselleen) tuliaiseksi Italian reissulta kuin pastaa, ja toiseksi: eihän noin söpöjä ja vinkeän värisiä pastoja vaan voi vastustaa. Ihme sinänsä että raaskin käyttää toisen pusseista jo puoli vuotta matkan jälkeen.

Miksi tämä pasta sitten oli (ja on jatkossakin) THE ULTIMATE bacon and mushroom pasta? Tässä tulee syy numero yksi:



Sen lisäksi, että pastassa oli herkkusieniä pilkottuna ja paistettuna, oli sienen makua syvennetty käyttämällä Cittarista löytynyttä sieniöljyä. Samalla hyllyllä oli muuten muun muassa tryffelillä maustettua öljyä (joo, olen hulluna makuöljyihin), mutta sen suolainen hinta sai minut ainakin vielä toistaiseksi vetäytymään. Pastaan päätyneet herkkusienet paistettiin sieniöljyssä ja taisinpa lorauttaa oliota pikkusen vielä valmiiseen pasta-annokseenkin. Niiku mausteeksi. IhQdaa.

Ja syy numero kaksi onkin ehkä paras keksintö sitten yksikyntisen valkosipulin:



PEKONISUOLA! Voiko oikeasti olla mitään nerokkaampaa kuin mauste, jolla saa mistä tahansa kukkakaalista tai silakkapihvistä pekonin makuisen! Tämä uusi paras ystävämme löytyi Poppamiehen nettikaupasta, josta tilasimme muutaman muunkin jutun, mutta niistä lisää myöhemmin, sillä en ole vielä hehkuttanut pekonisuolaa tarpeeksi.

Tämä meidän versiomme on nimeltään Natural, mutta Poppamieheltä löytyy muitakin makuja, kuten Peppered (cayannepippurilla maustettu), Mesquite (savun makuinen) sekä Maple (vaahtera). Voitte olla varmoja, että tämä tyttö haluaa maistaa jokaikistä pekonisuolaa, enkä usko että Ukkelillakaan on mitään muutaman lisäpurkin kotiuttamista vastaan. Hiiteen lisäaineet ja E-koodit, ei mua kiinnosta millä myrkyillä tämä täydellinen tuote on saatu aikaiseksi.

Mutta takaisin pastaan. Ruoassa oli siis ihanien eriväristen farfalle-perhospastojen lisäksi pekonia JA pekonisuolaa, herkkusieniä JA sieniöljyä sekä valkosipulia (ylläriii!) ja pippuria, muistaakseni. Ihan pienen harmituksen aiheutti se, että pastaa oli hieman liian paljon täytteiden määrään nähden ja se oli al denteä. Meikäläinen nimittäin vetelee yleensä mieluummin pehmeän lössöä pastaa. Muuten pekonisienipastani oli kyllä oikein maittavaa. Mikäpä nyt ei olisi, jos siinä on pekonia JA pekonisuolaa. Siis PEKONISUOLAA!! Anteeksi, en vaan pysty hillitsemään itseäni näin nerokkaan keksinnön edessä.

Penne kananen

Pienenpieni pastanen tähän väliin, kunnes saan siirrettyä kuvat viime viikonloppuisista synttärisapuskoistani (tiedossa muun muassa blinejä!) koneelle. Postausten jälkeenjääneisyyden suurimmaksi syyksi tunnustettakoon juurikin kuvien hidas, hitaampi ja hitain siirtäminen kamerasta blogiin. Ja ei, tekniikka toimii kyllä mukavan nopeasti, mutta kameran esiin kaivaminen, piuhan löytäminen, koneen avaaminen, pari klikkausta ynnä muut kuvien siirtymistä helpottavat asiat vaan tapahtuvat keltaisessa keittiössä turhan harvoin. Mitäs olen niin laiska ja keksin aina jotakin mukamas tärkeämpää tekemistä.

No kuiteskinnii, kanapastaa keittelin tuossa flunssan jälkimainingeissa kun makuaisti alkoi jo hieman toimia, mutta reippaat maut olivat silti edelleen tervetulleita. Pastakastikkeeseen heittelin:

- punaista paprikaa
- kanasuikaleita
- chili-valkosipulimurskaa
- tomaattista pastakastiketta
- kermaa
- mausteiksi pippuria, chili explosionia ja chimichurria



Yllämainitut kaverit heitetään siis pannulle järjestyksessä kana (ruskista hetki jos toinenkin), paprika, valkosipulimurska, muut mausteet, pastakastike ja kerma. Anna porista tovi. Penne-pastan keittelin kattilassa erikseen (yleensä hei) ja valmiin annoksen päälle heittelin vielä jämäjuustosta leikeltyjä kuutioita. Maistui.

Pastoja on keltaisessa keittiössä vedelty edelleenkin useasti enkä ala niitä kaikkia tänne ikuistamaan, vaikka hyviä ovatkin (paitsi silloin kun pippuria lorahtaa liikaa..). Italiasta itsellemme tuliaiseksi tuodut värikkäät sydän- ja perhospastat esittelen kuitenkin varmasti kunhan raaskimme ottaa pussit käyttöön. Sitä ennen odotellaan niitä blinejä ja juhlanaposteltavia.. Ailpiipäk!

Mielinmäärin pastaa ja pastaa

Ihana pikkukuja Riminissä

Italialaisia ruokia miettiessä tulee ensimmäisenä mieleen pizzat ja pastat. Näitä kahta namiherkkua vetelimme mekin armottomat määrät napoihimme Italian lomallamme, ja seuraavana blogin ohjelmassa olisikin Hotel Sole Blun täysihoidon kaikki pasta-annokset parhausjärkässä. Ravintoloissa nauttimiimme pastoihin palatkaamme myöhemmin.

Mielessäni saattaa olla pienoinen epäilys siitä, ettei ketään kiinnosta näin tuhoton määrä erilaisia pastoja, eikä varsinkaan se, mikä minun ja ukkelin mielestä oli hyvää ja mikä ei. Vaan ei auta: kun minä itsekäs apina haluan arkistoida jokaisen pastan, niin minähän arkistoin ne tähän ja nyt heti. Minun blogi, minun säännöt, minun päätäntävalta. Onneksesi sinulla on skippaus-vaihtoehto käytettävänäsi, jos tuhannen ja yhden pasta-annoksen tiirailu ei kiinnosta.

Pitemmittä puheitta listan kimppuun. Täydet pisteet on 21 pistettä, eli kaksi kymppiplussaa, ja huonoin mahdollinen pistemäärä 7,50.

1. Spaghetti aglio olio e pepe (17,50 pistettä)

Hyvin yllättäen ainut valkosipulia sisältänyt pasta sai meiltä parhaat pisteet. Spaghetti valkosipulilla, öljyllä ja pippurilla maustettuna on yksinkertainen, mutta silti, tai ehkä juuri sen takia, erittäin herkullinen. Ukkeli oli sitä mieltä, että tästä puuttui jokin (=liha).

2. Rigatoni con spek e zucchini (17 pistettä) erottui edukseen kermaisuutensa ansiosta.

Lasagne gialle al forno (17 pistettä). Lasagne on hyvää.

4. Pennette al salmone (16,75 pistettä). Lohipasta oli etenkin ukkelin mieleen ja hän rankkasikin sen kakkoseksi heti lasagnen jälkeen. Minuakin miellytti pastan kermaisuus, mutta suolaa olisi saanut olla hippasen vähemmän.

5. Spaghetti al tonno (16,25 pistettä). Tutut maut ovat näköjään saaneet meiltä parhaat pisteet ainakin pastojen osalta. Niin myös tämä tonnikalapasta.

Pennette alla carbonara (16,25 pistettä). Kuka nyt ei perinteisestä carbonarasta pitäisi?

7. Tagliatelle al ragú (15,25 pistettä) hurmasi tutulla jauhelihaspaghetti meiningillään.

8. Gobbetti all'amatriciana (15 pistettä). Tutun oloinen amatriciana-pastakastike on tehty tomaatista, pecorino-juustosta sekä kinkusta.

9. Farfalle primavera (14,50 pistettä) sekä Eliche primavera (14,50 pistettä). Kasviksia sisältäneet kevätpastat olivat hyviä, mutta hieman pliisuja meille lihansyöjäkorstoille.

10. Maccheroni alla contadina (14 pistettä). Kasvispastapa tämäkin.

Pasta al pomodoro (14 pistettä) komeili joka päivä ruokalistalla, ja kerran maistettuamme totesimme sen aivan tavalliseksi pastaksi tomaattikastikkeella. Nimikin toki saattoi ounastella jotakin tämän tapaista..

Pasta arrabbiata (14 pistettä) oli perus tomaattikastikkeinen pasta chilin tuomalla pikku ekstrapotkulla. Mietinpä vaan miksei tämä saanut parempia pisteitä kuin tavallinen tomaattipasta? Syynä voipi olla ainakin se, että pasta oli ensimmäinen maistamamme (jolle on helppo antaa vertailupohjan puuttuessa perus seiska), sekä se, että kyseisenä päivänä oli vierailtu normaalia enemmän toiletin puolella, kiitos mahapöpösen, joka pieniä turisteja hetken riivasi.

13. Linguine con cozze (13 pistettä). Simpukkapasta ei varsinaisesti hurmannut, mutta ei sitä pahaksikaan voi moittia.

14. Spaghetti alle vongole (11 pistettä) sisälsi söpöjä pikkusimpukoita ja oli minun mielestäni ihan ok, mutta ukkelin asteikolla vain nelosen arvoinen.

15. Fusille alle canicchie (9,50 pistettä). Tämä sataman lemuinen pasta tulikin esiteltyä jo aiemmin.

Sijoiltaan onnesta

Italiaan lähdön kunniaksi tarjoilen teille nyt simppeliä metukkapastaa, jota tein suolanhimossani toukokuun helteiden aikaan. Kovilla helteillä pitää muistaa huolehtia suolojen saannista, ja vaikka vesi aivan loistavaa janojuomaa onkin, kannattaa välillä hörppästä myös jotakin muuta. Hellejuomien kuningas on kivennäisvesi, mutta myös mehusta ja maidosta saa tarpeellisia helleongelmien tappajia. Kuten kaikki varmaan tietävätkin, alkoholi, kahvi ja tee kuivattavat elimistöä, eivätkä näin ollen sovellu kovin hyvin helteeseen, vaikka juomia ovatkin.

Ja sitten asiaan. Hellepäivän helppoon pastaan tarvitset:

- metukkaa (mulla oli salamipötkö, jota pilkoin sopiviksi siipaleiksi)
- pastaa
- tippa öljyä
- mausteita
- halutessasi voit tyhjentää tähän myös vaikkapa herne-maissi-porkkanapussin jämät

Laita pasta kiehumaan, lämmitä metukka (ja hemapo) pannulla pikkupikku tilkassa öljyä. Mausta maltillisesti, sillä metukka itsessään antaa pastalle runsaasti makua ja suolaisuutta. Heitä keitetyt pastat pannulle, sekoita kaikki ainekset keskenään sekaisin ja lisää vähän öljyä jos pastasi näyttää sitä tarvitsevan. Syö parvekkeella ilta-auringossa ja muista rasvata kuumottava ihosi aloe veralla ennen nukkumaan menoa.

Jos jollekulle (vai jolle kulle, apua, en osaa yhdyssanoja!) ei ole tullut vieläkään selväksi, niin meikätyttö tosiaan suuntaa tänään kohti Italiaa. Olen ajastanut muutaman yllärin lomani ajaksi, ja jos rivivälit, ulkoasu tai muu on seuraavan parin viikon aikana päin persiitä, niin ei voi mitään. En ole korjaamassa niitä ennen heinäkuun puoltaväliä.

"Sä menit sijoiltasi onnesta
vaikka vannoit ettet, sä vannoit ettet.
Se veisi kuitenkin vain terveyden
ja aivan liian aikaisin hautaan.

Kun menit sijoiltasi onnesta sinä kerroit,
että se tuntuu siltä
kuin kaikki nivelet ois naksahtaneet
aina leukaa myöten pois paikoiltaan."

(Egotrippi - Älä koskaan ikinä)

Arrivederci!

Vappujämien hyväksikäyttö

Vappupäivän iltapala näytti keltaisessa keittiössä melko perinteiseltä:

On melkein turha edes mainita, ettei kaikki sapuska kadonnut vatsoihimme, sillä kaikkihan sen tietävät, että pirskeistä tuppaa jäämään aina jämiä ylitse. Se on kirjoittamaton sääntö. Ihan sama onko ruokaa hankittu paljon vai vähän, niin vaan aina käy, että osa jää syömättä.

Keltaisen keittiön jääkaapissa nökötti vapun jäljiltä muutama lihapulla, kolme vajaata rasiaa tuorejuustoa sekä perunasalaattia. Niille tarttis varmaan tehdä jotain. Koska meneillään on pastakausi, ja koska pasta on muutenkin aivan loistavaa kaapintyhjennysruokaa, tein vapun väsyttämistä kavereistani lihapullakastiketta pastalle. Kastike näytti valmistujaisissaan tältä:

Halkaisin ensin lihapullat puoliksi ja ruskistin niitä pannulla. Pastakin pääsi kiehumaan kokkauksen alkuvaiheessa, minulla ehkä jopa liian aikaisin, mutta eipä tuo ole niin vakavaa. Siinähän odottelivat sitten tovin muita. Kun lihapullat vinisivät ruskeina pannulla, pelastin ne lautaselle ja pilkoin pannulle sipulia, valkosipulia sekä jääkaapista löytyneitä kalamata-oliiveja. Kuullotin heitä hetken, jonka jälkeen lisäsin vettä sekä lihaliemikuution mukaan.

Vain lihapullat puuttuu. Ja pasta.

Kun liemikuutio oli kadonnut ja tehnyt veden ruskeaksi, lisäsin ruohosipulin (vai olikohan se sittenkin valkosipulin?) makuista tuorejuustoa sen verran kun hyvältä tuntui, eli pari ruokalusikallista. Annoin porista hetken samalla sekoitellen, että juusto varmasti sulaa joukkoon eikä kokkaroidu pohjaan. Sitten vaan mausteita sekaan, lihapullat mukaan kastikkeeseen, pastasta keitinvedet pois ja syömääään! Valmiin annoksen päälle lätkäisin vielä perunasalaatin jämät. Pääsinpähän siitäkin eroon.

Oikeasti juhlien järjestämisessä ehkä parasta on juuri tarjoiluista jäävät jämät, joita voi sitten haukata hyvällä ruokahalulla seuraavan päivän aamuna, päivänä ja ehkä jopa illallekin jää jotain. Mikäs sen mukavampaa kuin napostella herkkupaloja jälkiä siivoillessaan ja juhlista toipuessaan. Että eipä ne jämät oikeasti huono asia ole, vaikka saatoinkin antaa niin ymmärtää.

Pastamania

Kaksi vuotta sitten Ibizalla keitellyistä pussikeitoista alkanut keittokauteni on vihdoin päättymässä. Johan tässä on ehditty keittoja lusikoidakin.. Keittojen lisäksi keittiöni on vallannut toisinaan myös salaatit, leipä, peruna tai vaikkapa kala, mutta nämä villitykset ovat ärhäkämpiä ja kestävät vähemmän aikaa, kun taas taustalla kummitteleva himo saada höyryävä keittolautanen eteeni on jatkunut jo useamman vuoden.

Viimeisen puolen vuoden aikana pastaruoat ovat kuitenkin hiljaa ja huomaamattomasti syrjäyttäneet keitot. Pastaa on väännetty kaikesta mahdollisesta mitä keittiöstä löytyy, ja kokeilut ovatkin tuottaneet sekä onnistuneita että vähemmän onnistuneita annoksia. Yksi iloinen yllättäjä on ollut sitruunabücklingpasta, jota olen tehnyt huolestuttavan usein. Enpä olisi uskonut että siihen tulee himo, kun heittelin ensimmäisen kerran savusilliä pannulle kera kaapista löytyneiden jämien. Ei pidä unohtaa myöskään itsehuijausten kuningastani, yllättävän ihanaa lakupastaa.

Ruma joulukinkkupasta on ulkonäköään paremman makuista

Pasta onkin loistavaa kaapintyhjennysruokaa. Olen kaivanut kevään myötä muun muassa joulukinkun jämät pakkasesta, paistanut kinkkupalasia pannulla sekä lisännyt kaapista löytyneet paprikan ja valkohomejuuston pätkät mukaan mössöön. Kaveriksi pääsi tämänhetkistä suosikkiani täysjyväspaghettia, ja tadaa: Jälleen oli yksi pasta valmis!

Ukkelin kanssa teimme taannoin kermaista kanapastaa, josta tulikin oikeastaan pippurikanapastaa kahden innokkaan maustajan ansiosta. Eikä siinä mitään, pippuri on hyvää, mutta olisi tässä voinut jokin muukin maistua. Ensi kerralla sitten muistetaan, että kyllä se toinenkin osaa laittaa niitä mausteita ihan riittävästi, eiköstä vaan? Lisätään sitten vaikka lautaselle makuja jos tulee liian laimeaa. Helpompi se niin päin on kun kalastaa liikoja mausteita valmiista ruoasta poies.

Pippurinen kanapasta

Tällä hetkellä pastamaailman suosikkejani ovat täysjyväspaghetin lisäksi ainakin simpukan muotoiset pastat. Niihin kun menee niin mukavasti täytettä sisään. Öljyiset pastat hakkaavat kermaiset, ja raikkaat sekä rapeat jutut ovat nyt in. Sitruunaa, yrttejä, pekonia, rapeaksi paistettua lihaa.. Ja tietenkin valkosipulia. Paljon valkosipulia.

Pastan väsäämiseni noudattaa yleensä seuraavaa kaavaa:

1. Laita pasta kiehumaan

2. Pilko sipuli, valkosipuli ja muut pilkottavat. Heitä ne pannulle tirisemään.

3. Lisää pannulle öljyä, pinaattia ja/tai muita mausteita. Anna muhia.

4. Sekoita pehmeäksi tai melkein pehmeäksi keittynyt pasta pannulla olevien kavereiden kanssa sekaisin. Jos teet kermaista pastaa, lisää kerma tässä vaiheessa. Anna ihan hetken vielä muhia.

5. Raasta juustoa valmiin annoksen päälle. Parmesaani on pastajuustojen kuningas, mutta muutkin käyvät, eikä ole maailmanloppu jos juustoa ei joka kerta olekaan.

6. Laita boksilta joku kiva hömppäohjelma tulemaan ja popsi pastaa maidon kanssa New Yorkia, huippumalleja, hääpareja tai joitakin muita hörhöjä katsellen.

Italian pastoja odotellessa.. Alle kaksi kuukautta enää!

LakritsiPakritsi

Vietin tuossa pienimuotoista karkki- ja herkkulakkoa (pari päivää riitti kiitti), jolloin onnistuin muun muassa jättämään kaupassa bongaamani pelkkiä lempparikarkkejani (eli jauhosalmiakkeja, slurps) sisältävän pussin hyllyyn, kiertämään kaukaa työkaverini synttärikakun sekä himoitsemaan Kampin Kaakaopuun konvehteja enemmän kuin koskaan. Oveluuteni saikin ihan uusia ulottuvuuksia kun huijasin itseäni ja herkkulakkoani yhdistämällä karkin ruokaan. Saahan sitä nyt pastaa syödä herkkulakon aikana. Ei haittaa vaikka se sisältäisikin lakritsia. Joo-o, luit aivan oikein, tässä tulee keltaisen kokeilukeittiön taidonnäyte: Lakritsipasta!

Koska en halunnut pastani sisältävän pelkkää lakua, valitsin rehuosastolta kokeiluuni mukaan fenkolin, jonka maku on hieman lakritsi- tai anismainen. Ehkä se sopii lakun kanssa yhteen. Mausteosastoa mietin tovin jos toisenkin kunnes keksin että sitruunahan on lakun kaveri. Sitruunapippuripurkki esiin siis ja loraus sitruunaöljyä pannulle fenkolia odottamaan.

Ihan ekaksi kannattaa kuitenkin laittaa pasta kiehumaan. Minä käytin spaghettia, mutta senkus laitat mitä pastalaatua huvittaa. Kun pasta on kiehumassa paista pilkottua fenkolia sitruunaöljyssä kunnes se on pehmeää ja ihan hitusen ruskettunuttakin. Mausta sitruunapippurilla. Valuta pasta ja sotke se pannulla fenkolin ja lakun kanssa sekaisin. Minä käytin sokeritonta lakritsia, ja en nyt ihan heti suosittelisikaan lisäämään pastaan esimerkiksi englannin lakritsia tai muuta täytelakua. Tylsä peruslaku on tähän tarkoitukseen parasta.

Usko tai älä, mutta tästä ei tullut läheskään niin omituista kuin alkuasetelmat ja raaka-aineet antoivat odottaa. Sitruuna raikasti kivasti pastan lakritsisuutta ja ainakin keltaisessa keittiössä koko annos katosi vatsaan alta aikayksikön. Nälkä oli kyllä kova, mutta jos tästä olisi pahaa tullut, olisin varmasti taikonut mahani murinan pois muilla keinoilla. Kokeile ihmeessä, jos uskallat.

Sitruunabückling Camorran kynsissä

Uskaltauduinpa tuossa taannoin kokkaamaan kaapista löytyneestä bücklingistä, eli savusillistä, tomaattista soossia, jonka ahdoin mahaani timjamiriisin kanssa. Mössö oli niin hyvää, että uskaltauduin kokeilemaan kyseisen fisun sitruunaista kaveria pastakastikkeeseenkin. Kaapintyhjennysmeiningillä mentiin, ja siihen nähden onnistuin loihtimaan yllättävän ihanan ja raikkaan sitruunaisen pastan.

Homma alkoi pastan keittämisellä ja sipulin pilkkomisella. Kuullotin sipulia hetken sitruunaöljyssä pannulla ja viskasin bücklingit sekaan survoen ne väkivaltaisesti puulastalla rikkipoikki pitkin pannua. Hahaa, ihan oikein sille! Hmm...olikohan se iltalukemiseksi ostamani mafiakirja sittenkin turhan raaka minulle, kun sovellan sen oppeja viattomaan kalaan..?

Unohdetaan mafia ja asetellaan maissit hellästi pannulle. Ei rikota niitä, ja pyydetään anteeksi myös mafian survomilta savusillin palasilta. Tarkistetaan että öljyä on riittävästi pannulla kastikkeen aikaansaamiseksi, ja puristetaan yhden sitruunan mehu mukaan. Keltaisessa mafiakeittiössä pastakastike maustettiin valkopippurilla, sitruunapippurilla, valkosipulilla sekä timjamilla.

Kun soosi pannulla on valmista, rikokseen sotketaan myös murhan aikana keittynyt pasta, jota sekoitellaan pannulla sen verran, että kalan kappaleet, öljy ja muut todisteet ovat levinneet tasaisesti pitkin pastaa. Päälle vielä parmesaaniraastetta ja hyvvee on! Maistuis varmaan Napolissakin.

Jep, lähtipä taas lapasesta tämänkin tekstin kirjoittaminen, mutta sellaista sattuu paremmissakin (mafia)piireissä..

Pinkkiä ja vaaleanpunaista..

..oli keltaisen keittiön ystävänpäivän kattaus täynnä. Touhusin koko lauantaipäivän kolmen ruokalajin illallista ukkelille sekä minulle, ja innostuin kaivamaan kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset kynttilät, aterimet sekä muut härpäkkeet esiin. Mekkonikin oli pinkki. Ja ryppyinen, mutta ei siitä sen enempää.

Alkuruoaksi tein torvisienikeittoa ja ruissnackseja (jälkimmäisten ohje tulee myöhemmin, kadotin kuvan nääs..). Keitto syntyi muuten alkuperäisen ohjeeni mukaan, paitsi että maitoa en tällä kertaa lorauttanut sekaan. Seuraavana päivänä lämmitin keiton jämät uudestaan, ja sulatin lisää koskenlaskijaa mukaan, ja oli kuulkaa vielä parempaa niin. Enempi parempi siis, mikäli juustosta on kyse.

Ainiin, osa paprika- ja sipulisilpusta kannattaa jättää kuumentamatta ja lisätä keittoon vasta pöydässä. Maistuu mukavan rapsakalta nimittäin.

Pääruoaksi halusin tehdä jotakin hyvin fiiniä ja juhlavaa, joten pienen pohtimisen jälkeen päädyin makaronilaatikkoon. No joo hei, ei se ehkä ole sieltä juhlavimmasta päästä, mutta tiesin, että sitä en pysty ainakaan mokaamaan. En vaikka värkkäsinkin monen kattilan, pöydän kattamisen, pölyrätin, pölyimurin ja miljoonan muun asian kanssa yhtä aikaa. Makaronilaatikko pötkötti kaiken hässäkän keskellä ihan rauhassa uunin lämmössä, ja oli valmis juuri ajallaan. Hädässä makaronilaatikko tunnetaan, ja hyvään ystävään voi aina luottaa.

Martinan makaronilaatikkoon tarvitset:

- makaronia

- sipulia

- jauhelihaa (koko paketti, se normaalin kokonen siis, ei voi muistaa grammoja..)

- fetaa

- jalapenoja

- 2 kananmunaa

- 3 dl maitoa

- mausteita (pippuria sekä kaikkea punaista ja tulista)

Keitä makaronit paketin ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja heitä pannulle kuullottumaan. Lisää lämpöä ja ruskista jauhelihat samalla pannulla sipulin kanssa. Mausta reippaalla kädellä, maku kyllä tasoittuu sitten kun mausteinen jauheliha sekä mauton makaroni yhdistyvät.

Voitele uunivuoka ja työnnä se täyteen makaronia, jauhelihaa, fetaa ja vihreitä jalapenosiivuja. Sekoita kananmunat ja maito keskenään ja lurauta vuokaan. Päälle voi heitellä vielä juustoraastetta, mutta minä jätin kuorrutuksen tällä kertaa väliin, olihan laatikon seassa jo fetajuustoa. Anna laatikon köllötellä 200 asteessa 30-45 minuuttia.

Makaronilaatikon kaveriksi tein mausteista ketsuppia. Kuppoon sekottui tavallisen Heinzin lisäksi valkosipuli-chilikastiketta sekä jotakin maustetta, olisiko ollut cayannepippuria. Ja oli kuulkaa makua!

Jälkiruoaksi väsäsin raikasta mangojuustokakkua, johon tarvitset:

- digestivekeksejä

- 100 g voita tai margariinia

- 6 liivatelehteä

- 250 g maustamatonta tuorejuustoa

- 1,5 dl sokeria

- 3 tl vanijasokeria

- 2 rkl sitruunamehua

- 3 dl kuohukermaa

- 2 dl mangososetta (Piltti)

Tee ensin pohja murskaamalla digestivekeksit ja sekoittamalla ne voin tai margariinin kanssa. Painele massa irtovuokapohjaan ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa.

Laita 4 liivatelehteä killumaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Sekoittele odotellessasi sokerit ja sitruunamehu tuorejuustoon, sekä vatkaa kerma vaahdoksi. Keitä pari ruokalusikallista vettä, puristele liivatteista kylmä vesi pois ja liota lehdet kiehuvaan veteen. Lisää liivate ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen. Nostele vielä kermavaahto sekaan ja kippaa koko höskä vuokaan. Valmis. Ja helppoa ku mikä!

Anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mutta mieluiten yön yli, ja tee sitten kuorrute. Lilluttele taas liivatelehtiä (kaksi kipaletta) kylmässä vedessä ennen kuin liotat ne pariin ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Lisää mangosose liivatteeseen, sekoita hyvin ja levitä kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kuorrute tarvitsee jähmettyäkseen vähintään puolen tunnin hengailun jääkaapissa.

Keltaisen keittiön supernäppärä ja hypertaitava kokki askartelipaskarteli kakun päälle vielä sydämen mangosuikaleista. Ja tuli kuulkaa niin kurttuinen ja epäsymmetrinen sydän ettei rumemmasta väliä.

Ystävänpäiväkakkuseni vieraili epämääräisestä koristelustaan huolimatta sunnuntaina myös peli-illassa Vantaalla, ja taisipa tuo ryökäle tuoda tekijälleen huonoa onnea, sillä ainut peli jossa edes jotenkin pärjäsin oli Iskelmä-visa. Go Juha Tapio! Suomi-tietopeli ja varsinkin luonnontiede- sekä historiakysymykset olivat täyttä venäjää minulle, mutta onneksi tiesin että Vaskikellot on Antti Huovilan biisi. Voi hyvää päivää tätä sivistyksen määrää.. Pitäisikö nyt olla nolo?

"Käyt rinnallain

ja vaskikellot soi

kuin siunaten

nyt rakkauden.

Hääsunnuntai

kun vaskikellot soi

niin kaipuu toistaa soiton sen."

(Antti Huovila - Vaskikellot)

Ettekste muka oo kuullu tätä biisiä? Ding ding dong.. ja vaskikellot soi..