Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Keltaisessa keittiössä

tiistai 31. elokuuta 2010

Nådendal







Hyödynsimme Herra Joulupukin kiltille Ukkelille tuoman lahjakortin Naantalin kylpylään kesälomallamme pari päivää ennen juhannusta. Ajankohta oli mitä mainioin, sillä kylpylä humisi tyhjyyttään muiden potentiaalisten kylpylävieraiden paiskoessa vielä töitä tai siirryttyä jo juhannuksen viettoon mökeilleen. Polskimmekin kaikessa rauhassa allasalueella ilman pienintäkään ahtauden tai tungoksen tuntua, ja illalla Le Soleil -ravintolassa saimme tarjoilijan jakamattoman huomion ollessamme ainoat ruokailijat koko ravintolassa. Ihan parasta, tuntui kuin koko kylpylä olisi varattu vain ja ainoastaan meille.

Lahjakortti sisälsi yöpymisen, aamiaisen ja allasalueen vapaan käytön lisäksi myös kolmen ruokalajin aterian kahdelle. Miten se pukki nyt osasikin tuoda niin mukavan lahjan Ukkelille, että Martinakin pääsi siitä nauttimaan. Ettei vaan olisi Martina-tontulla ollut näppinsä pelissä sen lahjapaketin kanssa..?


Me urpot ihmiset varasimme pöydän Le Soleilista, sillä ajattelimme sen olevan täynnä ruokailijoita siihen aikaan illasta. Joo, olihan siellä yksi pariskunta, joka katosi melkein heti meidän tultuamme, joten saimme valita vapaasti pöydän itsellemme eikä mitään varausta olisi todellakaan tarvittu. Otimme tietysti ikkunapöydän parhaalla maisemalla ja auringonlaskukin ajoitti itsensä sopivasti parituntisen ruokailumme ajaksi.



Alkuruokia odotellessamme hörpimme tarjoilijan suosittelemia alkudrinkkejä ja dippailimme pehmeää leipää italialaisittain oliiviöljyn ja balsamicon seokseen. Omenainen hieman makea leipä (tuo pyöreämpi kaveri kuvassa) sopi järkyttävän hyvin öljyn ja balsamicon liittoon, eikä toinenkaan leipä pahaa ollut.




Alkujuomat kumottuamme tarjoilija kantoi pöytään annoksen savulohimoussea, rapua ja fenkolia sekä marinoitua ruijanpallasta perunasalaatin ja tillin kera. Jumalaisen pehmeä lohivaahto vei kielen mennessään ja ruijanpallaan (-pallaksen?) päällä odotti iloinen yllätys: mätipalluroita! Ruijanpallas tarjoiltiin tuollaiselta hienolta kiveltä, jonka olisin adoptoinut kotiimme jos se olisi mahtunut käsilaukkuuni, ja jos paikalla olisi ollut meidän lisäksemme joku muu, jota syyttää varkaudesta. Vaan kun me olimme ne ainoat ruokailijat..







Pääruoaksi otimme molemmat saman annoksen, joka oli....öömmmm...
härkää ehkä? Tämän siitä saa kun jättää kirjoittamisen kuukausien päähän. En enää muista mitä söin vaikka kuvakin ruoasta möllöttää tuossa yläpuolella. No kuitenkin, jotain herkullista lihaa siinä oli sekä kastikkeita ja söpö pieni porkkanainen. Ja kuten huomaatte: Jaksoin kerrankin syödä annoksen loppuun asti. Yleensä pääruoasta jää aina vähän syömättä, sillä vaikka se olisi kuinka hyvää tahansa ei mahaan vaan aina mahdu kaikki mitä eteen kannetaan.





Jälkkäreistä emme näköjään malttaneet ottaa kovin hyviä kuvia, ja tuota noin, täytyy tunnustaa etten muista kunnolla enää näitäkään. Kaikki listan jälkkärit kuulostivat niin hyviltä että oli ihan sama mitkä otamme, joten valitsemiseen ei tarvinnut käyttää niin paljon aivokapasiteettia, että päätös olisi jaksanut jäädä pidempiaikaiseen muistiin. Listaa jälkikäteen netistä tutkiessa veikkaisin kuitenkin että kuvassa poseeraavat mansikkakohokas sekä valkosuklaa ganache. Kymmenen pistettä sille joka tietää mitä tuo g:llä alkava sana tarkoittaa ja miten se lausutaan, itselläni ei ainakaan ole harmainta eikä edes ruskeintakaan hajua asiasta.




Hotellihuoneessa hemmottelimme itseämme pitkin päivää kuohuviinillä sekä Tallinnan reissulla laivalta napatulla suklaarasialla. Autolämpimät löllösuklaat laitoimme huoneen minibaariin viilentymään, sillä raukat olivat koko päivän kuumassa autossa hengailtuaan vaihtaneet olomuotoaan nestemäisempään suuntaan. Tämä oli muuten kesän ensimmäinen hellepäivä ja tästä eteenpäin mieletöntä lämpöä jatkuikin ainakin täällä etelässä melko tarkkaan kaksi kuukautta. Huh mikä kesä! Kerrankin aurinko paistaa möllötti kunnolla.





Vastavalmistunut insinöörini levitteli suklaat jääkaappiin tuolla lailla erilleen, sillä niin ne kuulemma viilentyvät nopeammin. On mulla sitten viisas insinöörimies kun se tuollaistakin tietää. Tai sitten olen itse niin tyhmä, että ihan vaan maalaisjärjenkin käyttö tekee miehestä minun silmissäni vastustamattoman älykkään.





Aamulla kirmasimme takaisin Le Soleiliin ja aamiasbuffetin kimppuun kuin mitkäkin nälkämaan lapset. Edessä olisi pitkä ajomatka Etelä-Suomen toiselle puolelle mökkeilemään, ja nyt pitäisi tankata hyvin jottei tarvitse heti viiden minuutin ajomatkan jälkeen pysähtyä syömään (kuten erään sadepariskunnan miespuoliskolla on tapana tehdä...).

Naantalin kylpylän aamupala oli herkullinen ja mahat ahdettiin todella täyteen sapuskaa, mutta silti autossa suoritetuilta aamupäikkäreiltä herättyäni himoitsin jo Hämeenlinnan kohdalla juustohampparia. Mutta kun syöminen on niin kivaa ja se hampurilainen näytti niin hyvältä siinä jättimäisellä mainoslakanalla..

Tunnisteet: , ,

perjantai 27. elokuuta 2010

Kaapista ulos



Keltaisen keittiön blogi perustettiin tasan kaksi vuotta sitten (onnea, onnea, onnea vaan!). Tuolloin moni ruokabloggaaja kirjoitti vielä lempinimellä, ja vain muutama rohkea oli julkaissut oman kuvansa blogissaan. Nykyään yhä useampi uskaltaa käyttää oikeaa nimeään ja riemastuttavan moni on päräyttänyt pärstänsäkin ruutuun. Itse olen kirjoittanut koko blogin historian ajan oikealla etunimelläni, mutta kuvaani en ole rohjennut vielä julkaista.

Ajatus kaapista ulos tulemisesta on kuitenkin muhinut päässäni jo pitkään ja ajattelinkin nyt blogin synttärin kunniaksi uskaltaa laittaa kuvan itsestäni kaiken kansan nähtäväksi. Suurin osa kolmesta blogin lukijasta on kavereitani ihan oikeassakin elämässä, joten voi kai sille yhdelle tuntemattomallekin lukijalle näyttää minkä näköinen otus täällä kirjoittelee.

Jokainen kaapista ulos tuleva haluaa varmasti läväyttää ruutuun mahdollisimman edustavan kuvan, joka tuo itsestä parhaat puolet esiin. Näin ollen minäkin kaivoin esiin kuvan, joka keskittyy parhaimpiin puoliini ja peittelee hieman niitä huonompia kohtia. Pitkän arkistojen selailun jälkeen päädyinkin seuraavaan kuvaan, olkaa hyvät, tässä olen minä:


"Tulin minä kaapista ulos, arvaa mikä oli lopputulos.."

Ai miten niin ei oo hyvä kuva..?

Tunnisteet:

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kaksi wee



Rakas blogilapsoseni täyttää tällä viikolla (tarkemmin ottaen perjantaina jolloin blogissa odottaa yllätys ellen jänistä tai kanista) huimat kaksi vuotta ja ajattelin viimevuotiseen tapaan kurkistaa synttärin kunniaksi menneen vuoden kohokohtiin. Viime vuosi oli jälleen kerran myllerrysten aikaa ja päällimmäisinä mieleen jäi ainakin Ukkelin ja minun fuusioituminen samaan kämppään, talven raastavat yt-neuvottelut sekä rentouttava Egyptin matka. Työpaikalla puhalsi yt-neuvotteluiden lisäksi muitakin muutoksen tuulia kun firmamme muutti uusiin toimitiloihin, teki uuden ison yhteistyösopimuksen (tai itseasiassa parikin) ja tuplasi henkilöstömääränsä. Merkittäviä asioita on siis tapahtunut niin siviilissä kuin työelämässäkin.

Mennyt vuosi on ollut myös polttareiden ja häiden aikaa. Allekirjoittaneella oli kunnia toimia kaasona Maajussin morsiamen häissä ja iloinen häähumu värittikin mukavasti alkukesää. Osittain häiden ja polttareiden ansiosta mukaan on tarttunut myös riemastuttavan paljon uusia tuttavuuksia, kavereita ja ystäviä, mikä on melko harvinaista näin aikuisiällä. Aikuisiästä puheen ollen olen viimeisen vuoden aikana lähestynyt pelottavan paljon aikuisuutta, ja ikäkriisistä vitsaillen olenkin luullut melkein koko vuoden olevani vuoden vanhempi kuin mitä oikeasti olen. Hupsheijaa, mikä dementia muka?

Menneen vuoden aikana innostuin myös hevosista muutenkin kuin ruokalautasellani. Maajussin morsiamen polttarit käynnistyivät islanninhevosvaelluksella ja pari viikkoa sitten aloitimme niin ikään Maajussin morsiamen kanssa viikoittaiset ratsastustunnit, mikä on tehnyt hyvää niin pääkopalle kuin sisäreisillekin. Myös muu liikunta on maistunut ilahduttavan hyvin, mikä on ollut osittain välttämätöntäkin parista stressaavasta ajanjaksosta selviämisen kannalta.

Tällä hetkellä katse on suunnattuna pitkälle tulevaisuuteen ja elämmekin melko jännittäviä aikoja. Niistä jutuista puhutaan kuitenkin lisää vasta myöhemmin, sillä nyt on ruokapuolen parhaiden palojen vuoro:

1. Paras salaatti


Kaikista salaateista lemppareimman paikan on ryövännyt itselleen Picnicin kana-caesar -salaatti, jota olen rohmunnut lounaaksi törkeän usein viimeisen vuoden aikana. Omatekemistä salaateista tämä kuvassakin hengaileva rusinainen salaatti yllätti täysin.

2. Paras keitto


Luottoreseptilläni tehty keitto on tänäkin vuonna ykkönen. Valitaanpas viimevuotisen torvisienikeiton sijaan tällä kertaa vaikkapa paahdetuista paprikoista tehty keitto.

3. Paras pasta



Kampin kauppakeskuksen Don Corleonen pastat ovat vakuuttaneet maukkaudellaan, mutta silti ehkä tämä kuvaankin edustamaan päässyt Ukkelin tekemä yllätyspasta on ollut kokonaisuutena ihanin.

4. Paras kalaruoka


Ehdottomasti Maajussin morsiussaunailtana tekemämme sushi. Tähänkin vaikuttanee ihana seura, mukava tunnelma ja iloinen mieli, jotka olivat läsnä sympaattisen rumien sushipalluroiden syntyessä.

5. Paras juoma

Fransmannin laku-kaakaodrinkki oli ihan mielettömän hyvää. Myös irtoteet ovat olleet kovassa huudossa pitkin vuotta.

6. Paras ravintolaruoka


Jos heppaa ei saa sanoa joka vuosi, niin valinta on Fransmannin lämmin suklaakakku

7. Paras naposteltava



Ruisnapeilla on herkuteltu useaan otteeseen.

8. Paras kokonaisuus


Koska Fransmanni on edustanut täällä jo niin usein, valitsen Naantalin kylpylässä nauttimamme kolmen ruokalajin illallisen, joka odottaa vielä esittelyään.

9. Paras liharuoka



Kaikki tietävät että Cantina Westin heppapihvi on ikuinen ykkönen listallani, mutta yksitoikkoisuuden välttämiseksi nostan esiin kakkossijaa pitävän perkaleen herkullisen valkosipulilla ja koskenlaskijalla täytetyn lihamurekkeen.

10. Paras kanaruoka


Chimichanga on ihan sikke hyvää!

11. Paras lisuke


Lihakategorian voittajan kaveri wasabimuussi on ehdottomasti vuoden paras, vaikka myös bataatti ja rosmariiniperunat taistelivat kiivaasti ykkössijasta.

12. Paras leipä


Valkosipulipersiljavoileipä on epäterveellisyydestään huolimatta aivan ihana kaveri.

13. Paras jälkiruoka


Hyviä jälkkäreitä on tullut syötyä useasti, mutta jos joku on saanut nimeensä etuliitteen "täydellinen" on se kruunattava vuoden parhaaksi. Ukkelin syntymäpäivää varten pyöräyttämämme täydellinen suklaakakku (josta puuttuu kuvassa kuorrute) on vaan jotakin niin hyvää, etten ole raaskinut pyyhkiä sen jättämiä suklaajälkiä vieläkään jääkaapin katosta (moi me ollaan hygieenisiä).

+ Erityismaininta


"..Tänä vuonna viimeinkin rakastuin mä etanaan joka valkosipulivoissa on ja chilissä ja juustossa.."

Tunnisteet:

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Miehille



Hohoi kaikki miehet, nyt korvat hörölle jos haluatte ilahduttaa sitä isompipyllyistä puoliskoanne, jota myös naiseksi kutsutaan. Näillä ohjeilla ei vaan voi mennä metsään, joten nyt hopi hopi, nappaa seuraavat ohjeet mukaan, aja sillä rakkaalla autollasi kauppaan ja sitten takaisin kotiin lieden ääreen ennen kuin naisesi tulee kotiin töistä. Ohje toimii parhaiten tavallisena arkipäivänä, mutta on toteutettavissa myös viikonloppuisin.

1. Suunnittele ruokalista valmiiksi parille seuraavalle päivälle, mene kauppaan ja osta sieltä jääkaappi täyteen naisesi lempiruokia. Mieti mitä hän haluaa laittaa leipänsä päälle ja osta sitä. Osta myös leipää. Ja osta pasta-ainekset esimerkiksi seuraavan ohjeen mukaan: pastaa, kanaa, kermaa (kevyttä ettei naisen pylly leviä entisestään), pekonia, valkosipulia ja sinihomejuustoa.

2. Tyhjennä kauppakassit jääkaappiin ja ala valmistella pastaa. Paista kana ja pekoni, keitä pasta ja lisää kerma kanan ja pekonin joukkoon. Mausta kastike naisesi lempimausteilla ja lisää valkosipulia jos naisesi pitää siitä. Lisää valkosipulia paljon jos naisesi on hulluna siihen. Sekoita myös osa sinihomejuustosta pastan sekaan. Kata pöytä valmiiksi ja kaiva esiin myös ne hemmetin servetit, vaikket ymmärräkään mitä niillä tehdään. Ajoita ruoan valmistuminen juuri siihen hetkeen kun naisesi tulee nälkäisenä töistä kotiin. Ripottele sinihomejuustoa annoksen päälle juuri ennen syömistä, kuitenkin niin että se ehtii vähän sulaa.


3. Mene naista ovelle vastaan ja kerro että olet tehnyt teille ruokaa. Anna hänen ihastella valmiiksi katettua pöytää ja ota kehut vastaan. Halaa naista vaikka sinulla olisikin kuuma. Kerro myös mitä ruokaa aiot valmistaa seuraavana päivänä ja esittele jääkaapin sisältö, jotta naisesi löytää sen ostamasi maksamakkaran aamulla leipää tehdessään. Anna naisen ehdottaa että avaatte punaviinipullon ja tarjoile ruoka hänelle pöytään.

4. Anna naisen valita mitä katsotte telkkarista ruokailun aikana, paitsi jos nainen ei pidä siitä että katsotte telkkaria syödessänne. Katso naisen valitsemaa ohjelmaa kiinnostuneena, vaikka se olisikin Rokkarille morsian. Pelaa hänen kanssaan myös erä vammaista lautapeliä, jota on ihan tyhmä pelata kahdestaan. Anna naisen voittaa peli.

5. Ruoan jälkeen korjaa astiat pöydästä. Kaiva kaapista pussillinen sydänsuklaata kun naisesi alkaa mumista seuraavia lauseita: "Nyt tekisi mieli jotakin makeaa..", "Voi kun olisi pieni pala suklaata jälkkäriksi..", "Suklaa sopisi myös tämän viinin kanssa, oijoi kun sitä olisi edes yksi pala". Vie suklaan käärepaperit roskiin ennen kuin nainen ehtii edes ajatella niiden poistamista näköpiiristä.

6. Ole tyytyväinen itseesi. Teit naisesi juuri todella onnelliseksi. Jos nainen jaksaa vielä valittaa jostain, on vika naisessa, ei sinussa.



Että kiitos vaan Ukkeli tästäkin ihanasta keskiviikkoylläristä!

Tunnisteet:

perjantai 13. elokuuta 2010

Minäkin kun kaikki muutkin

Nyt tuli inspis vastata tähän maailmaa ikuisuuksia kiertäneeseen ruokameemiin:

Miten haluat munasi?

Minulla ei ole munaa, kiitos vaan kysymästä, mutta kananmunan haluan mieluiten mörssättynä pinaattikeiton joukkoon (ja sitä ennen sen voisi keittää niin että keltuainen jää ihan vähän löllöksi). Jos oikein pistän ranttaliksi ripottelen myös hieman suolaa joukkoon, vaikka normaalisti välttelenkin sen lisäämistä yhteenkään ruokaan.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?


Maidolla molemmat, paitsi töissä juon teetä ilman maitoa (ja kahvia en ollenkaan), sillä olen liian laiska käymään maito-ostoksilla. Ei kun siis olen liian kiireinen ja ahkera työntekijä että ehtisin käydä kaupassa.


Suosikkiaamiaisruokasi?


Suosikki on pekoni. Yleensä syön kuitenkin leipää, mysliä tai puuroa.



Maapähkinävoi?


Enpä ole pitkään aikaan maistanut..

Coca Colaa vai Pepsiä?

Kumpi vaan. En huomaa eroa.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?

En tarvii kastiketta. Paitsi Picnicin kana-caesariin caesar-kastiketta.

Laiskottaa, mitä teet?

Laiskottelen. Jaa vai että mitä ruokaa teen? Otan pakastimesta jotain tai avaan nuudelipaketin. Saatan myös syödä sen nuudelipaketin sisällön jos jaksan ensin kiehuttaa sitä hetken.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?

En tilaa pizzaa ikinä laiskotukseen. Ainoastaan rapulapäivänä saatan tilata, ja silloin se on useimmiten joku pekoni-kebabliha-salami-kinkku kammotus.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?

Kokkailen. Yleensä kokeilen jotakin uutta.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?

Koulun nakkikastikkeesta ja makaronista. Ei se pahaa ollut, mutta kun oksennustauti yllätti ruokahetken jälkeen..

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?

Kyllä vaan. Ukkelista muistuttaa monikin ruoka, joita en nyt jaksa alkaa luetella. Paahtopaistipatongista tulee mieleen Maajussin morsian, pussitomaattikeitosta Lotta (ja Ibiza), hillosipuleista lapsuuden tallikaveri Lotta, (Mama-)nuudeleista Käly ja KristalliÖö, Risellasta rumpalikani-Henkka, kananugeteista ja muroista Insinööri (joka ei varmaankaan ymmärrä/muista yhteyttä), juustosta Koda, riisistä Vilukissa ja kyllähän näitä näköjään keksisi loputtomiin.

Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?

Ei. Tai no ihmistä en söisi.



Mikä oli lapsena lempiruokasi?

Oliivit.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?

Hmmm, ei kai enää..? Paitsi että ruokiin lisäämäni valkosipulin määrä saattaa oudoksuttaa joitakin. Ennen levitin sinappia meetvurstille, tein siitä rullan ja nakkasin suuhuni, mutta tämä herkku on nyttemmin jäänyt unholaan.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?

Ja se miettii ja se miettii ja se miettii eikä se keksi muuta kuin että sinihomejuusto ei tainnut olla lapsena lemppari?

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?

Lempihedelmä on banaani ja vihannes...Öö, mitkä kaikki on vihanneksia?

Lempiroskaruokasi?

Yöllä Mäkin autokaistalta haettu Big Mac-ateria tai se rapula-aamun pizza.

Lempivälipalasi?

Kesällä mansikat ja herneet. Banaani, leipä, pähkinät, karkki, suklaa, jogurtti, proteiinipatukka, jätski, mikä vaan paitsi cottifrutti.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?

Salaatilla varmaan?

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?

Suklaata.

Kuinka tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?

Vaihtelee tilanteen ja mielihalujen mukaan. Tosi tulinenkin menee joskus, ja joskus siihen tulee jopa himo.

Saako olla jotain juotavaa?

Punaviiniä kiitos.



Punaista vai valkoista?

Johan mä sanoin: punaista.

Lempijälkiruokasi?

Suklaakakku, juustokakku, suklaa, salmiakki, juustot, kaikki hyvä..

Täydellinen yömyssy?

Nyt tekee mieli sitä punaviiniä. Taisi tulla ihan pakkomielle.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?

Äidin pitämä kokkikerho silloin kun oltiin pieniä pallopäisiä muksuja. Itkin joka kerta vessassa kun pojat kiusasivat minua hokemalla lempiponini nimeä yhdistettynä makkara-loppupäätteeseen. Näkisittepä Skiddy-makkaran huutelijat minut nyt kun vetelen hevospihviä Cantinassa enkä itke yhtään! Siitäs saitte. Ensimmäisiin kokkailumuistoihin kuuluu myös jouluiset piparin leipomiset sekä korvapuustien teko perheen kanssa. Allekirjoittaneen essun tasku oli aina täynnä pöydältä pihistettyä taikinaa jota napsin suuhuni salaa niin kauan kunnes tuli huono olo.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?

Iskä on vaikuttanut paljonkin maistattamalla erikoisuuksia, jakamalla reseptejään, ottamalla muksuna ruoanlaittoon mukaan sekä tartuttamalla kokeilevan ja uteliaan asenteen kaikkea ruokaa liittyvää kohtaan. Äitikin on toki vaikuttanut, eikä vähiten kokkikerhon kautta.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?

On, mutta en näytä! Ähähää!

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?

Korvasienet pelottaa sillä unohtaisin kuitenkin ryöpätä ne. Pallokalakin voisi olla aika, kröhöm.. ainutkertainen kokemus.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?

Hyvä veitsi on (olisi) kaiken a ja o. Salaattilinkokin on yllättävän hyvä keksintö, mutta miksi sen pitää viedä niin hirveästi tilaa? Insinööriltä aikoinaan lahjaksi saamaani kalapiikkiä en ole sen sijaan tainnut käyttää kertaakaan ainakaan sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Samaisena vuonna taisin muuten antaa Insinöörille lahjaksi koirankakkapusseja. Älkää kysykö miksi, sillä kerron syyn ilmankin: Minä kutsuin Insinööriä koiraksi ja Insinööri minua kokiksi. Lahjat olivat lempinimiemme mukaisia, ja mieluiten mahdollisimman käyttökelvottomia sellaisia.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?

Ei nyt mitään kovin hauskaa tai outoa tule mieleen, mutta salmiakin ja suklaan ei-niin-tavanomainen yhdistelmä on taivaallisen ihana.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?

Valkosipuli, maito ja Cantina Westin hevospihvi. Ja mäti. Saa sanoa neljännen jos haluaa.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?

Järki ja mittaaminen.

Tunnisteet: ,

torstai 12. elokuuta 2010

Insinööri tietää muun muassa kaiken



Eräänä kesäkuisena lauantaina oli eräs asunto Keravalla puunattu siistiksi, sadekatos pystytetty, ruokia valmistettu suuret määrät ja juhlajuomakuorma haettu etelänaapurista. Kaikki oli siis valmiina vieraiden saapumista ja isoja bileitä varten. Hiphei, Ukkelista tuli insinööri!

Päivä valkeni kauniina ja sukulaisten kyläillessä iltapäivällä sää jaksoi pysytellä vielä aurinkoisena. Illemmalla vettä alkoi kuitenkin tulla sen verran että sadekatos oli todella tarpeen. Katoksen alla oli kuitenkin mukavan tunnelmallista istuskella sateen ropistessa kattoon, hörppiä boolia ja maistaa ihan hemmetin vanhaa ja hyvää viskiä, jonka Ukkelin isä korkkasi kaappinsa perältä juhlan kunniaksi.

Pöydät notkuivat herkuista ja meikäläinenkin haki juhlan aikana ainakin kaksi kertaa ison lautasellisen herkkuja eteensä. Seuraavana päivänä pistin vielä paremmaksi, sillä söin aamupalaksi eilisiä tähteitä ja aamupalan jälkeenkin napostelin lähes jatkuvalla syötöllä jotakin pöydästä. Kannatti siis jäädä yöksi juhlapaikalle ja viipyä vielä yhden santsikierroksen pituinen hetki. Etenkin tsatsiki, lihapullat, oliivit, pastasalaatti, valkosipulilevite ja patonki maistuivat. Tsatsikin ohje löytyy muuten blogista täältä.

Aamupala numero uno. Tällä korjailtiin verensokeria aamutuimaan aurinkoisella terassilla istuskellen.

Hyvää ja terveellistä valkosipulilevitettä saa sekoittamalla raejuustoa sekä rahkaa sekaisin (suhteella fifty-sixty) ja lisäämällä sössöön valkosipulia oman maun mukaan. Myös pippuria tai muita mausteita voi tuprauttaa mukaan. Sitten vaan sivelemään levitettä patongin tai ruisleivän päälle ja on kuulkaa hyvää!

Mennäänpäs sitten hetkeksi sivuraiteille ruokajutuista, sillä haluan kirjoittaa ylös kesän hurjat hetket, jolloin olen joutunut kohtaamaan kolme pelkoani. Ensimmäinen peloista tuli tervehtimään viatonta ahtaan- ja suljetunpaikankammoista Ukkelin valmistujaisyönä paikallisessa baarissa. Niin säälittävältä kun se kuulostaakin, pelkään lukkoja, sillä olisihan se nyt aivan kamala ajatus jäädä esimerkiksi vessaan lukkojen taakse jumiin. En mielelläni laitakaan vessan ovea lukkoon paitsi silloin kun on pakko.

Ja baarin vessassahan on pakko laittaa ovi lukkoon jos ei halua sinne kuokkavieraita. Ukkeli on kuitenkin kovasti rauhoitellut minua kertomalla ettei ole kovin todennäköistä että jäisin ikinä vessaan jumiin, mutta kuinkas sitten kävikään: en saanut ovea enää auki! Kahvaa ei ollut, tai oli, mutta se oli lattialla kahdessa osassa. Mitä kävi?? Paniikin lähestyessä soitin Ukkelille että täällä mä oon vikassa vessakopissa jumissa, tuu auttamaan. Ja niin uljas insinöörini kirmasi paikalle pelastamaan tyhmiä juttuja pelkäävän tyttöystävänsä. Meinasi jännittää vähäsen, mutta onneksi poken ruuvimeisseli pelasti nopeasti hätääntyneen juhlijan. Huh.

Pieniä baarissa koettuja kauhun hetkiä lukuunottamatta valmistujaiset olivat oikein onnistuneet, vaikka allekirjoittanut olisi voinut juoda petollista boolia pari lasia vähemmänkin. Jos joskus saan napattua itselleni Ukkelin vanhempien hallussa olevat kuvat kekkereistä, lisään tänne vielä kuvia tarjoiluista. Oman kameran syövereissä kun ei ollut kuin pari hassua kuvaa. Hieman on ankea postaus ilman kunnon ruokakuvia, mutta en jaksanut enää jemmailla tekstiä luonnoksissa, vaan päästin lapsen lentämään pesästä blogin keltaisille sivuille. Koita muru pärjätä omillasi.


Oli niin hienoa viskiä että piti räpsäistä ihan kuva todisteeksi moisesta aarteista minun vaatimattomissa hyppysissäni.

Tunnisteet: ,

perjantai 6. elokuuta 2010

XPRS





Kesä 2010 on ollut keltaisen keittiön perheessä tapahtumien, pienten matkojen ja juhlien aikaa. Melkein joka viikonloppuna on ollut jotakin menoa ja kaappiin hamstraamilleni juhlamekoille on ollut kerrankin rutkasti käyttöä. Euroviisupäivän viisikymppisistä sekä Maajussin morsiamen häistä olenkin jo kirjoittanut, ja alkuperäinen suunnitelmani oli tiivistää loppujen tapahtumien muistelu pariin postaukseen. Mutta kun en minä osaa kirjoittaa lyhyesti ja tiiviisti!!

Hölötin yhden postauksen verran pelkästä pikku retkestä Tallinnaan, eikä tähän nyt enää mahdu mitään muuta. Voivoivoi. Katsotaan sitten jos oppisin seuraavien tekstien kohdalla tiivistämään, mutta jos en opi, muistelemme kesäjuttuja varmaan vielä ensi keväänäkin. Mikäs sen mukavampaa.

Ensimmäisellä kesälomaviikollani nappasimme Ukkelin veljen isotakakonttisen auton allemme ja hurautimme Viking XPRS:n persiistä sisään. Parin tunnin lätäkön ylityksen aikana oli hyvää aikaa syödä, ja parkkeerasimmekin itsemme Buffetin ikkunapöytään täyttämään masumme mädillä ja muilla ruoilla (kaikki ruoat eivät olleet mädäntyneet). Hahaa, ei vaan oikeasti MIKÄÄN ruoka ei ollut mätää (luulitte kuitenkin), mutta mätiä pöydässä oli paljon allekirjoittaneen suureksi riemuksi. Alkuruokapöytä ja sen antimet olivat muutenkin vallan mainiot, kuten kuvista näkyy:



Oho, molemmat kuvat on samasta annoksesta. Leikitään ettei kukaan huomannut..

Jos pöräytätte nopeilla paateilla Helsingistä Tallinnaan ja haluatte ehdottomasti syödä laivan seisovassa pöydässä, suosittelen mieluummin Viking XPRS:ää kuin Tallinkin Staria ja Superstaria, sillä Viikkarin puhvetti on näääääin paljon parempi. Tallinkin laivat ovat hieman nopeammat, joten jos tarkoituksena on vain päästä vauhdilla virtailevan veden yli, ovat Starit kelpo vaihtoehto. Eikä se Tallinkin Buffetkaan niin huono ole, mutta huonompi kuitenkin kuin Viikkarin. Molemmissa saa kyllä masunsa täyteen ja Tallinkilla on se hyvä puoli, ettei siellä vaella ärsyttävää porkkanalaulua kailottavaa Peppi Pitkätossua kosiskelemassa kakaroita katsomaan itseään laivan päätybaariin.



Pääruokaa maistelimme vain vähän, sillä matkalla höyryävien ruokalootien luokse bongasimme jälkiruokapöydän täynnä toinen toistaan ihanampia herkkuja. Niille oli pakko jättää tilaa siitäkin huolimatta, että jälkkärit menee toiseen mahaan kuin suolainen ruoka. Pääruokien kaveriksi nappasimme kuitenkin alkuruokapöydästä vielä hieman lisää mätiä sipulin ja smetanan kera. Ylläolevassa kuvassa edustaa Ukkelin annos, oma puolityhjä lautaseni yhdellä perunalla ja pikku lohiviipaleella (plus isolla mätikasalla) oli sen verran säälittävä, että säästin sen paparazzaamiselta.



Jälkkäriosasto oli tosiaan aivan ihana. Aloitimme herkuttelun juustoilla ja punaviinillä, pidimme pienen tauon ja menimme hakemaan ihan vähän vaan niitä makeitakin juttuja. Saanen esitellä käsityksemme ihan vähästä määrästä jälkiruokaa:





..mutta kun ne oli niin hyvän näköisiä (ja makuisia myös)!

Tallinnassa ohjelmana oli Ukkelin valmistujaisjuomien osto ja samalla nappasimme hieman täydennystä omaan viinakaappiimme, evästä poikien polttariporukalle sekä juhannusjuomaksia. Olimme tehneet tilauksen etukäteen SuperAlkon sivuilla ja siellä juomamme nököttivät valmiiksi pakattuina suomalaisturistien kansoittaman Alkon perällä. Niin helppoa ja halpaa.



Paluumatkalla leikimme rekkamiehiä ja hotkaisimme jättikasat haaleaa pyttipannua baarin reunapöydässä. Pytt i panna huuhdeltiin alas tietenkin tuopillisella olutta. Että röyh vaan. Rekkamiehen ruoka ei ollut mikään maailman mahtavin makuelämys, mutta kyllä sillä nyt nälkänsä sammutti kun muut ruokapaikat olivat täpötäynnä. Suosittelen silti kuitenkin mieluummin sitä Buffetia..

Tunnisteet: , ,