il Capodanno e la Befana

Tässäpä olisi lupaamaani jatkoa Italialaiselle joulupostaukselleni ja tällä kertaa vuorossa ovat Uusivuosi sekä Loppiainen, eli il Capodanno ja la Befana. Kuten joulupostaus, on tämäkin kirjoitettu Italian opettajani kertoman pohjalta. 31.12. on la viglia di Capodanno eli uudenvuoden aatto, jolloin kokoonnutaan jälleen 20-30 hengen porukalla (eli la famiglian kesken) sen luokse, jolla on isoin koti.

lo zampone

Perinteinen uudenvuoden aaton ruoka on lo zampone e le lenticchie eli sian jalka linssien kera. Sisilialainen italian opettajani ei pidä tästä ruoasta ollenkaan sen rasvaisuuden vuoksi ja jättääkin sen siksi väliin, vaikka linssit symboloivatkin rahaa ja vaurautta. Sian jalan jälkeen jälkkäriksi tarjoillaan samoja sokerisia kuivakakkuja il Panettonea ja il Pandoroa kuin joulunakin, kuohuviinin kera, luonnollisesti.

lo spumante

Uutenavuotena italialaiset pukeutuvat punaisiin alusvaatteisiin, sillä punaisen uskotaan tuovan onnea uudelle vuodelle. Keskiyöllä kippistetään kuohuviinillä (lo spumante) ja todetaan "Anno nuovo vita nuova!" (Uusi vuosi, uusi elämä!).

Napolissa uudenvuoden viettäville pieni varoituksen sana: Kaupungissa on tapana heittää keskiyöllä ikkunasta ulos kaikki vanhat huonekalut ja tavarat (myös vanha vaimokin kuulemma), joten kaduilla on vaarallista olla noin parin tunnin ajan keskiyöllä. Tavaroiden heittelyn taustalla on ajatus vanhan hylkäämisestä uuden vuoden kynnyksellä, eikä sitä saisi tietenkään tehdä näin konkreettisesti. Mutta Napolissa eivät päde samat säännöt kuin muualla Italiassa ja tavaroita heitellään kielloista huolimatta.

Pasta al forno

Uudenvuoden päivänä (il Capodanno) syödään taas perheen kesken esimerkiksi uunipastaa. Eräs opettajamme suosittelema ja tyypillinen Capodannon ruokalaji on uunipasta, johon tulee makaronia, bolognese-kastiketta, parmesaania sekä mozzarellaa. Eli vähän niin kuin vanha tuttu makaronilaatikko, mutta italialaisittain.

Tuoko noita sinulle Loppiaisena karkkia, hiiliä vai kenties hiilen näköistä karkkia?

Loppiaista (L'Epifania, la Befana) vietetään 6.1. ja tuolloin todetaan, että "L'Epifania tutte le feste porte via", eli Loppiainen vie pois kaikki juhlat. Loppiaisena seimeen eli italialaisten joulukalenteriin lisätään viisaat tietäjät heti aamulla, ja illalla koko seimi korjataan pois. Kiltit lapset saavat Loppiaisena karkkeja, kun taas tuhmat saavat vain hiiliä (il carbone) tai hiilin näköisiä karkkeja, joita myydään kojuissa pitkin Italiaa.

Minä en pidä piparkakuista

Joo enpä vissiin niin. Mutta ihan oikeasti, noin minä väitin loppusyksystä, sillä on ollut aika, jolloin en ole ollut piparien suurin ystävä. Silloin en tiennyt vielä mitään Annas-pipareista, jotka ovat ehdottomasti parhaita piparkakkuja ohuutensa, rapeutensa ja mausteisen makunsa ansiosta. Että kiitti vaan työkaverit kun tutustutitte minut ja Annasit keskenään. Myös mahamakkarani kiittävät.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä Annas-piparkakut olivat vasta alkua Martinan piparivuodelle! Olen ehtinyt herkutella tavallisten piparkakkujen lisäksi ainakin piparilonkerolla, piparisuklaalla, ja väsäsinpä eräänä iltana piparijuustokakunkin. Ja koska kerran vauhtiin päästiin, paistoin samalla kasan pieniä ukko- ja akkapipareita keittiön pöydälle kaupan Kantolan piparien kaveriksi. Joo, en ostanut Annas-pipareita, sillä olisin ahminut niitä aivan liikaa. Pahemman makuiset Kantolat säilyvät kauemmin koristamassa keittiön pöytäämme ja tuovat kotiin joulun tuoksua. Olenpa minä ovela..

Piparijuustokakun ohje on napattu Maku.fi:stä ja kiikutin sen mukaisen tuotoksen eräänä iltana tuliaiseksi tuleville melkein naapureillemme. Tuunasin kakkua hieman lisäämällä täytteeseen piparimurua, sillä kun nyt kerran ollaan päästy piparkakun makuun, niin pitäähän sitä tunkea joka paikkaan. Korvaan ilmeisesti piparittomia vuosiani ahmimalla nyt mausteista jouluherkkua enemmän kuin ikinä. Oivoi.

Tarvitset:

- 250 g piparkakkutaikinaa

- 400 g tuorejuustoa

- 1,5 dl fariinisokeria

- 2 kananmunaa

- 1,5 tl kanelia

- 1 tl vaniljasokeria

(- pari desiä piparia murustettuna)

Kauli piparkakkutaikina ohuemmaksi, leikkaa siitä irtopohjavuoan kokoinen pala ja asettele se leivinpaperoidun tai voidellun vuoan pohjalle. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi ja lisää sitten täytteeseen loput ainekset. Kippaa seos vuokaan piparitaikinapohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Ylijääneestä piparkakkutaikinasta voit paistaa koristeita kakun päälle tai sitten voit vaikka syödä taikinan, sillä mielesi tekee kuitenkin.

Italialainen perheillallinen

Veimme Ukkelin pyöreitä vuosia täyttäneen isän syömään perinteisen jättiähkyaterian, eli La Famiglia -ravintolan Classic Menun. Idea yhdessä jaettavista isoista ruokakulhoista on mielestäni ihana ja toimii hyvin isommallakin porukalla, kun jokainen voi ottaa yhteisistä annoksista juuri sen verran kuin jaksaa syödä. Tällä kertaa otin suosiolla lautaselleni vähemmän ruokaa kuin viimeksi ihan alkuruoista alkaen, vaikka olisikin tehnyt mieli santsata. Näin onnistuin välttämään kammottavan "maha räjähtää ja silmät menee kiinni" -ähkyn, toisin kuin viime vuoden synttäri-illallisellani.

Tällä kertaa söimme illallisen ihan oikeasti perheen kesken, sillä pöytäseurueeseemme kuului Ukkelin ja minun lisäksi Ukkelin veli tyttöystävineen, Ukkelin äiti sekä yllätetty syntymäpäiväsankari-isä. Olimme tehneet pöytävarauksen perjantai-illalle hyvissä ajoin etukäteen, mitä suosittelen lämpimästi, sillä ravintola tuntuu olevan todella suosittu, enkä yhtään ihmettele miksi.

Syömisen ja juttelemisen lisäksi pöydässämme koettiin myös hieman herkempiä tunnelmia, kun Ukkelin äiti luki miehelleen kirjoittamansa ihanan runon ja paljasti lahjan, joka oli enemmän kuin paljon synttärisankarin mieleen. Sen mitä omien kyyneleideni pyyhkimiseltä ehdin huomata, ei tainnut muillakaan pysyä silmäkulmat kuivina, vaan kyyneleitä kimmelsi kaikkien silmissä enemmän tai vähän vähemmän. Minulla luonnollisesti aika paljonkin enemmän ja jatkoin nyyhkimistä vielä silloinkin kun muut olivat lopettaneet. Hohhoijaa, olen niiiin säälittävä..

Tällä kertaa valitsimme alkuruoaksi hyväksi havaitun carpaccion sekä erilaisia pikkuherkkuja sisältäneen antipasti-lautasen. Tai siis kulhon. Näistä löytyi jokaiselle jotakin, minulle luonnollisesti kaikkea paitsi tomaattia.

Seuraavaksi söimme tuttua kana-caesar-salaattia, joka on niin ikään tuttu kaveri viime kerralta, sekä hassun papanaisen näköistä, mutta aivan ihanan makuista valkosipulista katkarapupastaa. Pastaa meinasin ottaa lisää, mutta pelottava ähky mielessäin päätin jättää tilaa pääruoillekin.

Pääruoaksi oli valkosipulilammasta sekä aivan jumalaisen hyvää lohta. Voi namskista vaan, onneksi jaksoin tällä kertaa syödä pääruokia hieman enemmän kuin viimeksi.

Jälkkäriksi synttärisankari halusi tiramisua, mikä oli loistava valinta, sillä italialaisessa ravintolassa kyseinen jälkkäri oli osattu tehdä toodella hyvin. Jos joku, niin tiramisu toimii mielestäni melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Kun se osataan tehdä hyvin, on se valtavan herkullista, mutta ikävä kyllä olen lusikoinut useammin kuin kerran myös hieman epäonnistuneempiakin versioita tiramisusta. Toinen jälkkärimme oli ikisuosikkini juustokakku, joka oli oletetusti namia.

Kotimatkamme kulki Stockmannin jouluikkunan ohi, josta bongasin maailman suloisimman uinuvan nallen. Tuon minä haluan kotiin! "Rakas joulupukki, haluaisin Stockmannin jouluikkunan nallen.." Jos en saa, varastan sen.

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän vastaanotosta Insinöörillä ja Kälyllä on tullut jo perinne, ja niinpä me suuntasimme tänäkin vuonna auton nokan kohti Espoota ja odotimme jännityksellä mitä ihania herkkuja meille tällä kertaa tarjoiltaisiin. Tänä vuonna postimies toi meille jopa virallisen kutsun kyseisiin illanistujaisiin, ja siitä lähtien kun kutsu kolahti postiluukusta, odotin aiempiakin vuosia innokkaammin itsenäisen Suomen juhlistamista.

Joulumieleni on ollut tänä vuonna hieman piilosilla, lieneekö lumettoman joulukuun, talostressin vai minkä syytä. Olen yrittänyt päästä väkisin joulutunnelmaan polttamalla kynttilöitä, pukeutumalla punaiseen ja pörröiseen niin että näytän aivan tontulta ja paketoimalla joululahjoja hyräillen samalla joululauluja, mutta joulumieli ei ole suostunut kuin pilkahtelemaan varovasti esiin silloin tällöin aivan liian harvoin. Tylsää. Onneksi Kälyn ja Insinöörin ihanan jouluisesti koristellusta kodista löytyi jouluinen mieli edes itsenäisyyspäivän illan ajaksi. Ehkä sen omankin kodin olisi voinut koristella, mutta kun eihän se nyt enää kiinnosta kun uusi koti on jo rakenteilla muualle.

Tämän vuoden Itsenäisyyspäivän illallisen teemana oli Thaimaa ja ottamani kuvat ovat suorastaan rikollisen huonolaatuisia. Ajattelin, että Käly kyllä kirjoittaa blogiinsa illasta ja laittaa sinne parempia kuvia. Eihän minun nyt tarvitse tsempata, sillä haluan vain istua valmiiseen pöytään ja nauttia muiden tekemistä ruoista.

Kuohuviiniä ja glögiä sisältäneiden alkudrinkkien kaverina tarjoiltiin joulupieruja (syyllinen nimeen on sitten joku muu kuin minä) sekä vuohenjuustoisia suupaloja. Nam, nam, nam.

Pääruoasta otin näköjään vain yhden säälittävän kuvan, vaikka kuvassa poseeraavan härpäkän lisäksi tarjolla oli myös salaattia ja kaikkea pientä kivaa omaan annokseen lisättäväksi.

Viime vuonna jälkkärinä oli ulkotulia, ja tänä vuonna sama teema jatkui, sillä eteemme aseteltiin kynttilät. Suklainen leivonnainen oli ihanan makea päätös herkkuaterialle, vaikka kyllä ne Linnan juhlien katsomisen aikana napostelemani irtokarkitkin mahtuivat oikein mukavasti mahan syövereihin. Sitten olikin hyvä istahtaa täyden masun kanssa lattialle rapsuttelemaan koiraa, jota oli ollut taas niiin kova ikävä.

Ihanasti koristellun kodin, herkkuruokien ja -juomien lisäksi meitä hemmoteltiin kauniilla kattauksilla, ja kaikki oli jälleen kerran viimeisen päälle laitettua. Ihanaa, milloin on seuraavan Itsenäisyyspäivän vastaanoton aika? Pitääkö todella jaksaa odottaa vielä vuosi?

Iskälle suklaaherkkuja

Tänäkin vuonna oli isänpäivä (ylläri, ylläri) ja tällä kertaa päätin viedä isille leipomuksia juhlapäivän kunniaksi. Matkin idean törkeästi Maajussin morsiamelta, joka antoi minulle rasiallisen ihania pähkinäisiä brownieita synttärini kunniaksi. Omatekemät leipomukset olivat niin ihania, että söin ensimmäisen brownien lähes tulkoon heti kun olin saanut ne ja päässyt kotiovesta sisään. Siinä minä mussutin suklaista herkkua hikisenä ratsastuskamppeet päällä ja nautin. Ihanaa, suihku sai todellakin odottaa kun oli tärkeämpääkin tekemistä.

Isille tein Maku.fi:n chjokobrownieita ilman pähkinää, sillä en muistanut onko iskän vaimolla pähkinäallergia vai ei. Vaikka leivonnaiset olikin tarkoitettu iskälle, niin uskon hänen tarjonneen niitä ystävällisesti myös kanssa-asujalleen aivan kuten hänen tyttärensäkin teki saatuaan synttärilahjabrowniensa. Tarjosin nimittäin kuudesta leivonnaisesta Ukkelille avokätisesti kokonaisen yhden kappaleen brownieita. Tasajako ja silleen. Mutta kun ne oli niin hyviä..

25 palaa

350 g tummaa suklaata
350 g voita
6 dl saksanpähkinöitä
6 kpl munaa
5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Voitele ja jauhota suorakaiteen muotoinen vuoka (20 x 30 cm). Sulata paloiteltu suklaa ja voi miedolla lämmöllä pinnoitetussa kattilassa. Anna jäähtyä hieman.

Rouhi saksanpähkinät. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä suklaa-voiseos munasokerivaahtoon.

Kumoa rouhitut saksanpähkinät ja vehnäjauhot taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan. Paista 150-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Paistoaika riippuu hyvin paljon vuoan koosta ja muodosta, joten älä noudata 40 minuutin paistoaikaa liian orjallisesti. Itse ainakin jouduin tyrkkäämään korkeahkon vuokani uudelleen uuniin ja paistaa leivonnaisia pidempään kuin ohjeessa luki.

Anna herkullisen tuoksuisen suklaamassan jäähtyä hyvin. Leikkaa levy pieniksi paloiksi ja tarjoa esimerkiksi kermavaahdon ja marjojen kera. Tai mussuta browniet ratsastushousuissa keskellä eteisen lattiaa.

Natale

Tervetuloa viettämään italialaista joulua! Kuten olen täällä jo useasti maininnut, olen hulluna kaikkeen Italiaan liittyvään ja toteutan sisäistä saapasmaan asukastani muun muassa opiskelemalla ihanaa Italian kieltä. Viimeisellä tunnilla ennen joulutaukoa sisilialainen opettajamme kertoi joulusta Italiassa maustaen kertomaansa myös hänen omilla kokemuksillaan lapsuuden jouluista Sisiliassa. Minä pieni ja innokas opiskelija kirjoitin kaiken hänen kertomansa ylös ja tein aiheesta pienen tiivistelmän myös tänne blogin puolelle:

Joulunaika alkaa Italiassa 8.12. jolloin vietetään l'Immacolata conazione -nimistä juhlaa, joka tarkoittaa suoraan suomennettuna synnittömän sikiämisen juhlaa. Tuolloin koulut ovat kiinni ja perheet koristelevat kotiaan joulukoristeilla.


Il presepe


Gesú Bambino

Ennen kuin joulukuusi ja joulupukki rantautuivat Italiaan, hoiti kuusen, koristeiden ja joulukalenterin virkaa seimi (il presepe), joka laitettiin esiin 8.12. Seimi on eräänlainen joulukuvaelma, johon lisätään joka päivä uusia hahmoja, kuten paimenia, eläimiä ja mitä nyt vanhan ajan joulukuvaelmaan kuuluukin. Siihen kuuluu siis muutakin kuin itse seimi, joka toki on pääosassa, sillä ennen vanhaan kun italialaiset eivät vielä tunteneet joulupukkia, oli Jeesus-lapsi (Gesú Bambino) joulun päätähti. Jeesus-lapselle kirjoitettiin kirjeitä, joissa lapset kertoivat miten kilttejä olivat olleet ja toivoivat lapselta terveyttä, onnea ja varmaan niitä lelujakin.


Babbo Natale

Nykyään italialaiset lapset kirjoittavat kirjeensä joulupukille (Babbo Natale), jonka he uskovat asuvan Rovaniemellä. Sisilialainen Italian opettajamme toimii sukulaislastensa kirjeiden viejänä, sillä tokihan hän tuntee joulupukin, asuuhan hän Suomessa. Aikana ennen joulupukkia sisilialaiset lapset saivat joululahjat jo 2.11. vietettävänä Kuolleiden muistopäivänä. Tuolloin lahjojen antajina toimivat kuolleet läheiset, mikä vahvisti lasten hyviä muistoja poisnukkuneista läheisistä. Pohjois-Italiassa sen sijaan lahjat antoi noita Loppiaisena.



Il baccala

Jouluaatto ei ole italialaisille yhtä tärkeä kuin meille. Silloin ollaan vielä aamupäivällä töissä ja iltapäivällä aletaan laittaa ruokaa koko suvulle, ystäville ja muille, joita italialaiset kutsuvat perheekseen (la famiglia). Pöydän ääreen kokoonnutaan vasta klo 20-21 ja jouluruoka vaihtelee hieman alueittain. Sisiliassa syödään il baccalá, eli lipeäkalaa, joka leivitetään jauhoilla ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä. Kalalle tehdään kastike punaviinistä, oliiveista yms. tai se voidaan lisätä salaattiin. Lipeäkala on kuulemma näin valmistettuna todella hyvää, eikä vastaa yhtään suomalaisten ällöämää mielikuvaa lipeäkalasta. Kalan lisäksi jouluaattona pöytään kannetaan artisokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, juustoja yms. pientä naposteltavaa.


il Panettone


il Pandoro

Jälkiruokana tarjoillaan sokerikakkuja, joista il Panettone sisältää rusinoita sekä kuivattuja hedelmiä ja il Pandoro on simppelimpi versio ilman täytteitä. Kakkujen kanssa juodaan kuohuviiniä (lo spumante) ja kun vieraat ovat lähteneet, voi kakkupalaa kastaa kuohuviiniin tai aamulla cappuccinoon. Tätä ei kuitenkaan tehdä vieraiden läsnäollessa vaan dippaaminen suoritetaan salaa omassa rauhassa keittiön suojissa.

Jouluaattona keskiyöllä uskonnolliset perheet lähtevät kirkkoon joulumessuun. Ei-niin-uskonnolliset pysyvät kotona juomassa kuohuviiniä ja avaamassa lahjoja. Uskonnollisissa perheissä lahjat avataan vasta joulupäivän aamuna.


il pranzo di Natale

Joulupäivä, eli il giorno di Natale, on italialaisille tärkeämpi päivä kuin jouluaatto (la vigilia di Natale). Tuolloin valmistetaan uudet ruoat ja perheen (eli italialaisittain koko suvun ja kavereiden) kera nautitaan joululounas (il pranzo di Natale). Tarjolla on antipastoja, pastaa, lihaa (esimerkiksi lammasta) ja jälkiruoaksi niitä samoja kuivakakkuja kuin aattonakin. Jälkiruoan kanssa nautitaan jälleen kuohuviiniä.


La Tombola

Iltapäivällä pelataan koko 20-30 hengen porukalla erilaisia pelejä. Perinteinen italialainen joulupeli on bingon tapainen La Tombola. Tapaninpäivänä eli Santo Stefanona italialaiset ovat saaneet tarpeekseen ruoan valmistamisesta ja syövät usein ravintolassa. Seuraavaksi Italiassa valmistaudutaan uuteenvuoteen ja Loppiaiseen ja kyllä vain, niistäkin tulee sitten aikanaan vielä oma postauksensa.

Ruokamessujen satoa

Kävimme pyörimässä tuossa jokunen aika sitten Ruoka, Viini, Kirja, Hyvä elämä yms. mitä siellä nyt olikaan.. -messuilla Maajussin morsiamen kanssa. Tarkoitus oli pyöriskellä Messukeskuksessa aamupäivä ja suunnata sitten tallille ratsastustunnille. No, näin kävikin, mutta aika pikkasen kovan kiireen kanssa. Messuja kolutessa aika lensikin nopeammin kuin huomasimmekaan ja toki lähdön hetkellä piti vielä keksiä, että haluamme lisää suklaakonvehteja sieltä yhdestä ihanasta kojusta, joten kipinkapin vielä suklaakojua etsimään.

Petrin koukuttavista suklaakonvehdeista omat suosikkini olivat savusuolan ja piparin makuiset konvehdit.

Kipitimme siis viime hetkellä vielä ostamaan Petris Chocolate Roomista tuliaisia kotiin, sillä olimme tuhonneet jo paikan päällä ensimmäisen suklaakonvehtipussimme. Vielä kun Pasilan aseman Hesburgerin myyjät olivat aivan kuutamolla, missasimme junamme ja kiire tallille oli taattu. No, ehdimme kuitenkin hepan selkään määräaikaan mennessä, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Martinan messuostoskassista löytyi suklaakonvehtien lisäksi appelsiinilla ja kanelilla maustettua valkosuklaakastiketta DeliDeliltä, chili-suklaakastiketta sekä pussillinen erilaisia fudgeja yhdessä Maajussiperheen kanssa nautittavaksi. Fudget on syöty jo aikapäiviä sitten, chili-suklaakastikekin alkaa olla lopussa ja valkosuklaa-kastiketta olen ajatellut säästää vielä lähemmäs joulua.

Kahdesta jälkimmäisestä on luvassa lisää asiaa myöhemmin ja fudgeista voin todeta, että olivat aika tosi hyviä, joskin niin ällömakeita, että muutama pala riittää. Kuva makeista kavereista on taas taattua kännykkäkamera laatua, kun eräs hajamielinen bloggaaja unohti kameran kotiin..

"Ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää.."

Näillä eväillä on hyvä lähteä pikkujouluilemaan. Glögiä maistoimme mukilliset kotona ennen lähtöä, punaviini nautittiin paikan päällä ja piparisuklaa sekä suklaakalenteri paketoitiin kuvan ottamisen jälkeen lahjapaperiin ja kiikutettiin niin ikään Maajussipariskunnan isännöimiin pikkujouluihin.

Firman pikkujoulujen lisäksi joulutunnelmaa pitää juhlistaa toki myös kamujen seurassa. Marraskuussa samana päivänä kun olisi ollut tallin pikkujoulut, juhlistimme vuosia täyttänyttä Maajussin morsianta kaveriporukalla pikkujoulujen merkeissä. Isäntäpari oli järkännyt kivaa pikku ohjelmaa ja ihania herkkuja koko keittiön tasot täyteen, joten kyllä kelpasi meikätonttujen pikkujouluilla.

Yksi lempparini pöydän antimista olivat suolapähkinäpiparit, joissa yhdistyy kivasti suolainen ja makea. Ohje maukkaisiin kekseihin on kuulemma napattu Myllyn Paras -sivustolta ja suora linkki reseptiin onpi tässä: Suolapähkinäpiparit. Kannattaa kokeilla.

Ehkäpä hauskin ohjelmanumero oli joululahjojen jakaminen. Jokainen vieras toi noin kolmen euron arvoisen lahjan paketoituna, ja kun kaikki olivat saapuneet paikalle, oli lahjojen jakamisen aika. Avasimme paketit yksitellen ja yritimme arvata niiden antajan. Jälkimmäinen tehtävä oli yllättävän haastava ja oma veikkaukseni ainakin meni ihan mönkään. Vaan ei sen väliä, pääasia oli mukava pikkujoulutunnelma, joka ainakin meikätontulla kohosi kattoon, tai jopa katon läpi, katsellessani iloisia paketin avaajia. Voi olisipa jo jouluaatto..


Oma pakettini näytti tältä.


Ja sen sisältä paljastui tällainen ylläri. Aika kiva, vai mitä? Hieman kyllä epäilyttää mahtoiko lahjan ostaja pysyä annetussa kolmen euron budjetissa..



Herkkujen ja pakettien lisäksi ohjelmassa oli mukavan seurustelun lisäksi myös heppa-aiheinen tietovisa missattujen tallin pikkujoulujen kunniaksi sekä ylläoleva herkkutarjotin. Nopeimmat ovat näköjään jo ehtineet napata mieleisensä shotit hyppysiinsä ja kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että vielä nopeammat ovat kulauttaneet ne jo kitusiinsa, sillä aikaa kun ruokabloggaaja vielä ähertää kameransa kanssa.

Täytyy kyllä sanoa että Maajussipariskunnan pippalot ja illanistujaiset ovat aina hirmu mukavia. Tarjoilut ovat hyviä, mahdollinen illan teema hyvin keksitty ja porukka sellaista, jonka seurassa aika rientää liiankin nopeasti. Iso kiitos siis Maajussille ja hänen morsiamelleen (vai olisiko se jo vaimo..?) että jaksatte järkätä useamman kerran vuodessa kivan illan kavereille. Kyllä mekin sitten kun meille mahtuu enemmän kuin kaksi vierasta..