Synttäriherkkuja

Syntymäpäiväni osui tänä vuonna lauantaille ja sisälsi viikottaisen ratsastustunnin, talokirjojen selailun, yleisen haahuilun ja kylässä olleen hoitokoiran kanssa möllöttämisen lisäksi ihanan aamiaisen, runsaan italialaisen illallisen sekä muikean pirtelödrinkin Kampin drinkkibaarissa. Tutut myös lahjoivat allekirjoittanutta ihan liikaa ja jaksan tänäkin vuonna ihmetellä, miten he osaavatkin aina antaa niin osuvia ja mieluisia lahjoja.

Aamuni alkoi tavalliseen lauantaiseen tapaani kun avasin silmäni siinä kahdeksan maissa Ukkelin vedellessä vielä tyytyväisenä sikeitä vieressäni. Yleensä ehdinkin aamuvirkkuna touhuta viikonloppuaamuisin vaikka mitä ennen kuin mies nousee ylös, mutta tänä aamuna asiat menivätkin toisin. Silmieni edessä oli nimittäin tällainen lappu:



Oho. Okei no ei sitten. Yritetäänpä siis vielä nukkua.. Kaikki aamuihmiset tietänevät ettei unen saamisesta tullut tietenkään enää mitään ja pyöriskelyni herätti myös Ukkelin, joka kysyi unisella äänellä olenko jo ihan pirteä. Nojoo, olen.. Niinpä reipas avomieheni ponkaisi ylös, käski minun pysyä vuoteessa lukemassa kirjaa ja pian keittiöstä alkoi kuulua kolinaa ja muita touhuamisen ääniä. Ukkeli oli ostanut kaikkia aamuherkkujani, ja sainkin eteeni ihanan aamiaisen, joka sisälsi paistettua pekonia, paistettua kananmunaa, brie-juustoa sekä teetä, maitoa ja jälkkäriksi muffinssin. Nam.



Näillä eväillä (saatoin ottaa jääkaapista vielä vähän lisää juustoa) jaksoin hyvin ratsastustunnin, joka salaisten toiveidemme mukaisesti oli tällä kertaa maastotunti. Sää olikin mitä parhain syksyiselle maastoratsastukselle. Ruska oli kauneimmillaan, ilma hiukan kirpeä, mutta kirkkaalla taivaalla mollottava aurinko lämmitti sopivasti metsässä, hiekkatiellä ja pellonreunassa taivaltavaa joukkoamme. Iiro-heppakin oli pomppuravistaan huolimatta kiva ja reipas maastoratsu ja synttäripäivän ratsastustunti yksi kurssimme mukavimmista.

Ratsastustunnin, suihkun ja laittautumisen jälkeen suuntasimme Ukkelin ja Maajussipariskunnan kanssa La Famigliaan, jossa vietimme vaatimattomat 3 tuntia ja 45 minuuttia todellisen italialaisen illallisen merkeissä. Nautimme yhteensä kahdeksan eri ruokaa sisältävän Classic Menun ja kaiken herkuttelun jälkeinen ähkyn määrä lähenteli osalla ruokailijoista jo pahoinvointia. Vaan ei se mitään, välillä on ihana vetää maha liian täyteen hyvää ruokaa vaikka siitä tulisikin paha olo. Koska mennään uudestaan?

Alkuruoiksi valitsimme friteerattuja jättikatkarapuja ja mustekalarenkaita paprikamajoneesin kera sekä härkä-carpacciota, joka tarjoiltiin ehdottomasti aterian erikoisimman yllättäjän ricottajäätelön kanssa. Annokseen kuului myös rucolaa, parmesaania ja pinjansiemeniä, jotka sopivat hyvin yhteen muiden makujen kanssa. Pöytäseurueemme tuomitsi molemmat ruoat herkullisiksi. Kaikki ruoat tuotiin muuten pöytiin isoissa tarjoiluvadeissa ruokailijoiden kesken jaettavaksi, mikä oli mielestäni hauska idea ja lisäsi illallisen italialaista tuntua.

Seuraavana pöytäämme kannettiin ihanaa kana-caesarsalaattia sekä annoksista huonoimmaksi rankkaamamme hummeriravioli. Pasta oli hurjan täyttävää ja koostumukseltaan hieman kuivaa/jauhoista, eikä makukaan ollut erityisen herkullinen, joten jälkiviisaana tämän olisi voinut vaihtaa johonkin muuhun ruokaan.

Pääruokien kohdalla olimme kaikki jo kohtuullisen täynnä, ja jälkeenpäin harmittaakin ettemme hyvästä yrityksestä huolimatta jaksaneet syödä kokonaan herkullisia valkosipulilammasta ja BBQ-kanaa.

Onneksi jälkiruoka menee eri mahaan kuin muu ruoka, joten muta- ja juustokakuille sekä Irish Coffeelle oli vielä tilaa. Molemmat kakut olivat herkullisia ja kovan pohdinnan jälkeen minulle ehkä hieman mieluisampi oli tahmea mutakakku raikkaan minttuvaahdon kera. Kotitekoinen juustokakku ja vadelmakastike olivat kuitenkin kova vastus ja herkuttelisinkin molemmilla mieluusti vielä monenmonta kertaa.

Armottoman pitkän ja perusteellisen illallistamisen jälkeen kävimme vielä Shakerissa jälkkäridrinkillä. Minä vuodella vanhentunut aikuinen nainen otin kypsin bisnesnaisen elkein Paris Hilton nimisen mansikkapirtelödrinkin, ja imin sitä tyytyväisesti pillillä seuraan liittyneiden Vilukissan ja Tukan kanssa viimeisimpiä kuulumisia vaihdellen. Drinkin jälkeen palasin kuitenkin ruotuun ja nautimme Ukkelin kanssa illan päätteeksi viskit. Muut jatkoivat vielä yökerhoon, mutta minä vanhus lähdin mieluummin Ukkelin kanssa kotiin pitämään seuraa ovella riemua täynnä odottaneelle hoitokoira Kodalle.