Rääps, rääps, ryyps, ryyps..

Maajussipariskunnan kesäkuisista häistä jäi viinaksia yli niin paljon, että avioparimme pyysi nöyrästi apua niiden tuhoamisessa. Okei, jos nyt tämän kerran sitten.. Myös muut kaverit lupautuivat auttamaan juomien tuhoamisessa, joten oli rääppiäisryyppäjäisten aika!

Juomien lisäksi pariskunta kaivoi pakastimestaan esiin myös hääkakkua, mutta muutakin syötävää piti saada tarjolle. Ja tadaa, koin hetkeni tulleen: Saanko minä tehdä tarjottavaa, saanhan jooko? Maajussin morsiamen sanoin en ymmärtänyt, että kaason velvollisuudet loppuivat jo, eikä minun suinkaan tarvitsisi osallistua enää rääppiäisten järjestämiseen. Oikeasti värkkäsin mielelläni tarjottavia, sillä se on kivaa, ja koska halusin jollakin tavalla kiittää maajussiparia lukuisista autokyydeistä tallille ja ratsastustarvikekauppoihin.

Mietintätuokioiden jälkeen päästin sisäisen top chefini valloilleen ja keltaisessa keittiössä kävikin parina päivänä aikamoinen viuhunta, kun meikäkokki väkersi rääppiäiskansalle naposteltavaa. Kerhohuoneeseen kannettiin lopulta tarjottimellinen sienisalaattileipäsiä, iso kasa kinkku-juustokiekkoja sekä syntisen makeita vaahtokarkki-brownieita. Vaahtisherkuista kirjoitan myöhemmin oman postauksen, mutta suolaisten kavereiden ohjeet tulevat än, yy, tee, nyt, ei, vaan, NYT:

Sienisalaattiruisleipiin tarvitset:

- paketin ruisleipää (mulla oli realia)
- yhden pienen pyöreän paketin ruohosipulituorejuustoa
- 1-2 rasiaa sienisalaattia (herkkusienistä tai metsäsienistä, ihan sama kummasta tehtyä)
- hippasen pippuria/pippurisekoitusta

Leipäpalasten tekeminen on niin helppoa ja nopeaa, että ne väkertää vaikka yhdellä kädellä ratsastustunnin jälkeen, kun juhliin on enää tunti aikaa. Muuten olisin kyllä käyttänyt molempia käsiäni hommaa nopeuttaakseni, mutta kun toiseen oli ilmestynyt tölkillinen mojito-lonkeroa. Ounnou.

Realit leikataan neljään osaan ja jokainen pala voidellaan tuorejuustolla. Juustoa ei tarvitse laittaa ihan reunoille asti niin palasista on mukavampi ottaa kiinni, eikä kädet ole ihan mönjässä napostelun jälkeen. Toki jos haluat päästä eroon niistä kaappiin pesiytyneistä riemunkirjavista Tiimarin serveteistä, voit tehdä hieman sotkuisempia paloja, ja tyrkätä rumat servetit leipästen välittömään läheisyyteen.

Seuraavaksi leipäpalasten päälle laitetaan noin teelusikallinen sienisalaattia jälleen niin että reunat jäävät puhtaiksi. Päälle vielä rouhaisu mustapippuria ja palat ovat valmiit tarjoiltaviksi. Ihan buenoa olisi jos leipäset koristelisi persiljalla tai ruohosipulilla, mutta meidän jääkaapista ei tälläkään kertaa löytynyt muuta vihreää kuin jalapenoja ja oliiveja, joten tyydyin pelkkään pippuriin.

Toinen suolainen tarjottava olivat kinkku-juustokiekot aka pizzapullat aka minipizzat aka kinkku-juustokierteet, joihin sain idean maku.fin katkarapukierteistä, joita ajattelin ensin tarjoilupöytään. Aloin kuitenkin epäillä katkarapujen hyvänä pysymistä jääkaapittomassa kerhotilassa, joten vaihdoin katkaravun kinkkuun ja siinä samassa melkein kaikki muutkin tykötarpeet muuttuivat lennossa. Kinkku-juustokiekkoihin tarvitset siis:

- 500 g voitaikinaa (sellainen iso levy on tähän parempi kuin monta pientä)
- pussillisen kinkkusuikaleita
- pussillisen emmentaalia tai muuta juustoa raasteena
- yhden törpön chilitomaattimurskaa
- chilimaustetta (Chili Explosion on parasta)
- kananmunan

Ennen uunia

Uunin jälkeen

Sulata voitaikina ja kauli sitä vähän ohuemmaksi. Levitä taikinalle chilitomaattimurskaa. Tavallinenkin tomaattimurska käy, mutta chilinen tuo muuten helposti mauttomiksi tuomittuihin kylmänä tarjottaviin kiekkoihin lisää makua olematta kuitenkaan liian tulinen. Sama juttu juuston kanssa: Kannattaa valita vahvan makuinen juusto, sillä kiekoista tulee tavallisen juuston kanssa helposti turhan miedon makuisia.

Tomaattimurskan jälkeen taikinalle levitetään osa kinkkuraasteesta ja osa juustosta. Sitten homma rullataan tiukaksi kääröksi ja leikataan noin kahdeksaan palaan. Tässä vaiheessa voit nostaa kierteet leivinpaperoidulle uunipellille ja ripotella jokaisen päälle vielä hieman kinkkuraastetta ja hieman enemmän juustoa. Vielä reunojen voitelu munalla ja päälle hieman chilimaustetta niin kiekot ovat valmiit astumaan 225-asteiseen uuniin noin varttitunniksi. Minä tarjoilin edellisenä päivänä tehdyt kiekot kylminä, mutta ei se väärin ole jos ne antaa vieraiden tuhottavaksi lämpiminäkin.