Jonathanin maa

Tämä on taas niitä hetkiä kun en tiedä mistä pitäisi aloittaa. Haluaisin kovasti kertoa mahtavasta Alexandrasta, suloisesta Jonathanista sekä kaikesta muusta Tukholman matkallamme, mutta olen vielä niin sekaisin reissun aiheuttamasta innostuksesta ja ikävästä etten tiedä mistä aloittaa. No, jospa kokeilen sitä loogisinta tapaa ja aloitan ihan alusta:

Eräänä syyskuisena torstai-iltapäivänä hyppelehdin työpaikan ovesta ulos hymy kasvoillani ja nenä kohti satamaa. Ukkeli odottaa jo terminaalissa, joten kiirehdin kohti punavalkoista laivaamme Kasarmitorin, Esplanadin ja Kauppatorin halki. Tästä alkaisi kolmipäiväinen matkamme länsinaapurimme pääkaupunkiin, jonka aikana juhlisimme myös vuosipäiväämme. Jo kaksi vuotta täynnä, saa onnitella!

Laivalla suuntasimme askeleemme ensimmäisinä Buffetiin ja mätikulhojen ääreen. Kuinkas muutenkaan. Tällä kertaa räpsimme lautaskuvien lisäksi kuvia myös itse noutopöydän tarjonnasta:

Alkuruokia:

Joku ahne porsas on siellä jo sorkkimassa perunasalaattia.. Kiitos muuten Maajussin morsian rannekorusta! Se on hieno.

Pääruokaosastoa:

Ja ihanat jälkkärit:

Tämän reissun hittisapuskat olivat paahtoleivän päälle levitetty mätismetanasipuli -mössö, bearnaise-kastike ja brie-juusto. Kaikkia kolmea löytyi laivan buffetista ja lisäksi haukkasimme kahta jälkimmäistä myös Tukholmassa; bearnaisea pihviravintolassa ja brietä hotellimme aamiaisella. Ja aina ne maistuivat yhtä hyvältä.

Tositosi hyvää mätileipää

Reissun hittijuoma oli viski, jota maistelimme sivistyneesti milloin missäkin. Vesilasin ja lusikankin arvoitus selvisi paluumatkalla laivalla. Nyt ei tarvitse enää esittää, että kyllä me tiedämme mitä näillä kuuluu tehdä, sillä tiedämme oikeasti. Jee.

Hotellista puheen ollen, en voi muuta kuin suositella erittäin lämpimästi Freys Hotelia Bryggargatan tolvissa. Hotellin sijainti on loistava, henkilökunta ystävällistä, aamiainen runsas, huone viihtyisä, yleisilme kodikas ja alakerran belgialainen ravintola tunnelmallinen. Vaikka kuinka yritän miettiä, en keksi hotellista mitään pahaa sanottavaa. Jopa hissi oli kiva siellä olleen penkin ja kristallikruunun ansiosta.

Hotellissa asusti meidän lisäksemme myös kasa nalleja, jotka meinasivat koitua turmioksemme. Huoneessamme odotti nimittäin silkinpehmeä Jonathan-nalle, joka toivoi saavansa muuttaa luoksemme. Vuorokauden ajan Jonathania hellittyäni kiinnyin mokomaan nalleen niin, että harkitsin vakavasti melko suolaisen hinnan maksamista siitä, että saisin ottaa huonetoverimme kotiin. Osa summasta menisi hyväntekeväisyyteen, mutta pysyttelin silti kovana, enkä langennut nerokkaaseen markkinointikikkaan. Kuinkakohan moni lapsiperhe ja kaltaiseni vanhempikin hölmö ostaa nallen mukaansa leikittyään sillä ensin koko hotellissa vierailun ajan? Aika moni uskoisin.

Freysin aamiainen oli runsas ja tunnelma sitä tarjoilleessa ravintolassa ihanan rauhallinen ja hieman hämyisä aamullakin:

Niille jotka ovat tutustuneet Tukholmaan vain Ruotsin risteilyn mahdollistamien muutamien tuntien ajan, suosittelen ehdottomasti ottamaan ensi kerralla myös ainakin yhden hotelliyön. Kaupunki näyttää aivan toisenlaiset kasvot iltavalaistuksessa, ja etenkin vanha kaupunki on hurmaavan tunnelmallinen illan hämyssä. Myös Tukholman muita kolkkia tulee koluttua huomattavasti tarkemmin kun aikaa on enemmän, ja minäkin näin yhä uudestaan ja uudestaan uusia puolia naapurimaamme pääkaupungista. En tiennytkään aiemmin että Tukholma on niin ihana.

Sääkin suosi meitä lämmöllään, vaikka illemmalla satoi hieman ja seuraava päivä oli melko synkkä. Lämpöä riitti syyskuisena viikonloppuna silti niin paljon, että istuimme useaan otteeseen ulkoterassilla syömässä tai juomassa. Osa terasseista oli lämmitettyjä, mutta ilman sitäkin olisi pärjännyt hyvin. Joskus erillinen lämmitin tuntui jopa liian kuumalta ja jouduimme käärimään hihojamme ylös kuumissamme.

Ensimmäinen terassihetki oli vanhassa kaupungissa kun söimme italialaisessa ravintolassa ihanat sydämen muotoiset pizzat. Aistimme vanhan kaupungin tunnelman lisäksi myös Tukholman monikulttuurisuutta terassilla istuskellessamme: Englantia puhuva tarjoilijamme paljastuikin suomalaiseksi ja ohi kävelevä kiinalainen puhui italiaa. Vai oliko se espanjaa tai ranskaa.. En muista, mutta jotakin eurooppalaista kieltä kuitenkin, jota ei todellakaan odottaisi kuulevan kiinalaisen vinosilmän suusta.

Italialaisen ravintolan kulma iltamyöhällä

Myöhemmin illalla tutustuimme hotellimme kanssa samalla kadulla sijaitsevaan London -nimiseen ravintolaan istumalla ensin sen terassilla irish coffeella, ja myöhemmin illalla ravintolan sisätiloissa ruokaillen. Irish coffee oli paras koskaan juomani niin ulkonäön kuin maunkin ansiosta, ja illalla nauttimamme pihvit pippuri- ja bearnaisekastikkeella olivat nekin herkullisia. Tunnelmakin oli kohdallaan kynttilöiden ja muista pöydistä kuuluvan iloisen puheensorinan ansiosta.

Paras Irish Coffee ikinä. Katsokaa nyt miten hieno se on. Lasin vieressä hengaileva minttusuklaanappi oli mieluinen yllätys.

Seuraavana aamuna tankkasimme itsemme täyteen hotellin aamiaispöydässä, mutta ennen laivan lähtöä oli käytävä vielä Burger Kingissä hampurilaisella. Myöhemmin illalla tallustimme jälleen laivan Buffetiin herkuttelemaan mädillä, bearnaise-kastikkeella, juustoilla ja sorbetilla, minkä jälkeen istahdimme laivan pubiin kuuntelemaan ihanaa Alexandra Jardvallia. Se nainen on oikeasti aivan mielettömän rakastettava, taitava, karismaattinen ja hauska. En yhtään ihmettele että jotkut menevät risteilemään vain ja ainoastaan Alexandran takia.

Alexandra hauskuutti meitä muun muassa pistämällä erään drunken sailorin tanssimaan ilman että herra-muutaman-liikaa-ottanut tajusi, että trubaduurimme pitää hauskaa hänen kustannuksellaan, ja kaikki pubissa olevat nauravat hänelle. Voi toista. Onneksi kaveri tuli hetken päästä pelastamaan juopuneen ystävänsä häpeältä.

Saamme kiittää Alexandraa myös siitä, että hän teki kaksivuotispäivästämme ikimuistoisen. Hän pyysi meidät tanssimaan esiintymislavan eteen siksi aikaa, kun lauloi meille Bryan Adamsin Heavenin vuosipäivämme kunniaksi. Minä hölmö menin liikuttumaan niin paljon, että jouduin pyyhkimään kyyneleitä vaivihkaa Ukkelin paitaan. Hittolainen kun pitää olla niin herkkä.. Alexandra myös kutsui itsensä laulamaan häihimme jos menemme joskus naimisiin. Ihan mahtavaa! Kiitos Alexandra! Ja kiitos Jonathan, prinsessa Victoria, Riku-heppaa muistuttava patsas, Luigi ja Mario plus muut kumppanit, sekä ennen kaikkea kiitos Ukkeli ihanasta reissusta! Tätä parempaa ei voisi olla.

Ruotsalainen Riku