Onea

Blogini taannoisena 2-vuotispäivänä keltainen keittiö vastaanotti mieluisia vieraita kaukaa Espoosta kun Käly, Insinööri ja Koda saapuivat meille Tukholman opaskirjojen kera. Olipa vierailla mukana myös Kodan tekemä paketti blogille, joka oli vallan mieluinen yllätys. Paketti sisälsi herkullisia juustoja, joista yhtäkään en ollut maistanut aiemmin. Hyvät valinnat oli Koda tehnyt, sillä juustot olivat niin makoisia etteivät ne ehtineet hengailla pöydässä seuraavana iltana kovinkaan kauan, kun hotkimme herkut punaviinin kera masuihimme.

Lahjapaketin tehnyt Koda oli vähintään yhtä innoissaan kuin minäkin avaamassa pakettia, ja koiru nuuhkikin juustoherkkuja kovin kiinnostuneena. Ovela Koda oli piilottanut pakettiin myös lahjan itselleen: siansaparohan se siellä hengaili pussissa juustojen keskellä, ja minä sain kunnian antaa Kodalle tämän "lahjan sulta mulle", vaikkei saparo ihan heti kiinnostanutkaan, kun lähettyvillä oli jotakin paljon parempaa juustojen muodossa. Aikamoinen veijari tuo Koda kyllä on.

Paketista löytyi siansaparon (poistettu kuvasta) ja keksipaketin lisäksi kova lampaanmaitojuusto, meidän mielestämme savun makuinen juusto joka oli etiketin mukaan maustettu chilillä ja paprikalla sekä pehmeä luostarijuusto, joka oli ehkä lempparini näistä. Tai ehkä tuo chili&paprika oli parempaa. Toisaalta lampaanmaitojuusto oli kivan erilainen ja sopi hyvin myös raasteeksi risoton päälle. Njäääh, sovitaan että kaikki oli yhtä hyviä.

Juustoja on tullut nautittua useammankin kerran tässä viime aikoina. Tai no sanotaanko viime kuukausina / viimeisen puolen vuoden ajan. Yläpuolella hengailevat eräänä perjantai-iltana Jumbon Prisman juustotiskiltä keräämämme herkkupalat, joiden nimiä en enää muista. Kanssamme samaan aikaan juustoja valkkasi myös Madventuresin Riku perheineen. On se vaan hassua miten eri kokoisilta ihmiset näyttävät luonnossa kuin telkkarissa; Rikukin näyttää niin paljon pienemmältä kuin telkkarisarjan toljottamisen perusteella voisi luulla.

Vaikka syömiemme juustojen nimet ovat jo häipyneet unholaan, voin silti antaa yhden juustovinkin: Älä osta saksalaista olutjuustoa! Juustosta lähtevä löyhkä on sanoinkuvaamattoman kauhea, eikä tähän kaveriin päde edes "mitä pahempi haju, sitä paremman makuinen juusto" - hokema. Maku oli nimittäin kovin mieto ja mitäänsanomaton, joten toista kertaa en hajujuustoa osta. Juustoa piti haukata nenä kiinni ettei ällöttävä haju pääse nenärööreihin painamaan oksennusrefleksinappulaa, ja kädetkin lemusivat kamalalle juustoon koskemisen jälkeen. Ei siis olutjuustoa enää ikinä. Mieluummin nappaan ostoskoriini erilaisia valkohome-, gouda- ja kermajuustoja. Ne on lemppareita.