Tuunaa laskiaispulla

Laskiainen lähestyy ja mitäpä muutakaan silloin tehdään kuin lastataan reppu täyteen evästä, puetaan lämpökerrasto päälle ja riennetään rakkaiden kanssa pulkkamäkeen. Aurinkoisena pakkaspäivänä lumi natisee mukavasti pulkan alla ja ilmaan pöllähtävä raikas lumipilvi iskee töyssyn kohdalla kasvoille. Pulkkamäen kupeessa pidetään tauko ja kaivetaan vihdoin eväät esille: Kuumaa kaakaota ja laskiaispullaa.

Laskiaispullan perinteisiä täytteitä ovat hillo ja mantelimassa, ja molemmille löytyy omat kannattajansa. Kumpi on sinun suosikkisi? Itse olen tässäkin asiassa hieman tylsä, sillä en osaa valita. Molemmat maistuvat hyvälle ja välillä tekee enemmän mieli hilloa, kun taas seuraavalla kerralla voi olla mantelimassan vuoro.

Mutta hei, hillolle ja mantelimassalle on kolmaskin vaihtoehto! Vai mitäpä tuumaatte tästä: Täytä laskiaispulla vaihteeksi lempparisuklaavanukkaallasi ja kermavaahdolla. Tästä pitävät lapsetkin ja yhdistelmä sopii täydellisesti kuuman kaakaon kaveriksi. Jutussa piilee jujukin, joka kuuluu seuraavanlaisesti: Lisälämpöä iloisen mäenlaskijan pullan täytteeseen saa tiputtamalla vanukkaaseen pari pisaraa tabascoa. Muutama pisara ei peitä suklaan, pullan ja kermavaahdon omia makuja vaan on kuin piste i:n päälle. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Mitä paksumpaa vanukasta käytät, sitä helpommin se pysyy pullan välissä, vaikka toisaalta laskiaispullan syömisen kuuluukin olla vähän sottaista pitkin sormia valuvine kermavaahtoineen. Sopiva tabascon määrä on 2-3 pisaraa per pulla, mutta hurjimmat tulisen ruoan ystävät voivat laittaa viisikin tippaa. Laskiaispullaohjeen löydät tietenkin iloiselta Hei me leivotaan! -sivustolta. Ja sitten vaan kohti pulkkamäkeä kaverit!

Yksinkertaista Jamieta

Seuraava resepti on yksinkertaisin Jamien kotona -kirjasta tähän mennessä kokeilemani, mutta voi herranjestas miten pari hassua raaka-ainetta yhdistämällä voi saada jotain näin hyvää aikaiseksi. Ja miten tomaattiallergiastani huolimatta söin tätä huoletta parina päivänä putkeen ilman mitään oireita. Jamie Oliver on velho, joka taikoo pois allergiatkin.

4 annosta tomaattisalaattia syntyy näistä:

- 1 kg tomaatteja, hauskinta on jos löydät mahdollisimman paljon eri kokoisia ja eri värisiä tomskuja
- merisuolaa ja mustapippuria
- kuivattua oreganoa iisoiso hyppysellinen
- punaviini- tai balsamietikkaa
- oliiviöljyä
- valkosipulinkynsi (tai kokonainen yksikyntinen valkosipuli kuten meillä)
- tuore punainen chili

Pilko tomaatit koon mukaan yhteen, kahteen tai nollaan osaan ja viskaa ne lävikköön eli siivilään. Ripottele reilusti suolaa tomaattien päälle ja sekoittele niin, että suolaa on jokaisen tomaatin iholla. Tai pinnalla tai kuorella tai miksi haluatkin tomaatin ulointa osaa kutsua.

Anna tomskujen valua lävikössä 15-20 minuuttia. Suola ei kuulemma imeydy tomaatteihin vaan imee niistä liian kosteuden ja tiivistää maut. Tästä väitteestä huolimatta huuhtelin kuitenkin reseptin vastaisesti suolan tomaateista pois ja annoin niiden kuivua siivilässä vielä jonkun tovin. Suola kun ei tee yhtään hyvää verenpaineelle. Ei vaikka Jamie-velho sanoisikin että sitä saa syödä.

Hän on kastike, jossa on juuri sopivasti valkosipulia.

Tee tomaateille kastike sekoittamalla yksi osa etikkaa ja kolme osaa öljyä. Pilko sekaan valkosipuli ja chili, joista jälkimmäisestä kannattaa poistaa siemenet ettei tule liian poppaa. Laita tomaatit kulhoon, ripottele niiden päälle oregano ja valuta kastike päälle. Mausta tarvittaessa mustapippurilla ja suolalla. Tarjoile ciabatan tai muun hyvän leivän ja/tai mozzarellan kanssa.

Taustalla kuha, jota väitin kahden kilon siiaksi. Hänestä lisää myöhemmin.

Bello

Klikkailin ennen joulua Bellosta kuumia juomia niin itselleni kuin joululahjapaketteihinkin. Näillä pakkasilla kuumat juomat tulevatkin todella tarpeeseen. Tällä viikolla meikäläisen aamurutiineihin on kuulunut itsensä syväjäädyttäminen junalaiturilla myöhässä olevaa junaa odotellen, ja sen jälkeen itsensä sulattaminen töissä kuuman teen avulla. Eräänä aamuna katsoin ihan kellosta kauanko kestää että varpaisiin palaa tunto, ja tasan puoli tuntia meni siitä, kun astuin sisään toimistoon, siihen kun varpaat tunsivat jälleen sormella tökkimisen. Kivaa. Luojan kiitos Miami ja Karibian risteilijä odottavat jo meikälomailijaa horisontissa.. Niin ja Nykki, vaikkei siellä olekaan yhtä lämmin.

Bellosta löytyy erilaisia teelaatuja, kahveja, kaakaota, terveellisiä suklaamakeisia ja kaikkea muuta jännää. Itse himoitsin eniten eri makuisia kaakaoita, ja ehdinkin tilata ihanan kanelikaakaon itselleni ennen kuin se loppui nettikaupasta. Kanelikaakao on valehtelematta parasta kaakaota, jota olen koskaan juonut. Niin täyteläisen pehmeä, suklainen ja oho, terveellinenkin vielä! Tällä hetkellä valikoimissa näyttäisi olevan vain luomukaakao sekä intensiivinen tumma kaakao, joista jälkimmäisen minä haluan. Se on pakko saada. Piste.

Kaakaon lisäksi tilasin kolme pakettia teetä ja ainakin tuo appelsiinin makuinen valkoinen tee on herkkua. Sillä olen sulatellut itseäni joka aamu, ja itseasiassa, jos suonette pienen tauon, käyn hakemassa sitä nytkin kupillisen itselleni. Pieni hetki..

...Noin. Oli muuten viimeinen pussi, pakko tilata lisää. Tilauksen mukana tuli myös ilmainen näyteylläri: Pala suklaata. Eikä ihan mitä tahansa suklaata, vaan vihreää sellaista, kuulemma vihreän teen makuista, vaikken minä huomannutkaan maussa mitään sellaista. Aika jännä, voi hitsi miten kivaa saada tällaisia erikoisia ylläreitä. Suklaa oli ihanan pehmeä ja suli suuhun, mutten ihan päässyt yli sen oudosta väristä. Kyllä suklaan pitää olla ruskeaa, tai erikoisluvalla valkoista. Vihreä suklaa näyttää jotenkin vialliselta, vaikkei sen maussa olisikaan mitään vikaa.

Hitsi, nyt täytyy varmaan ihan oikeasti tehdä taas tilaus. Kaakaota, teetä ja vaikkapa pussillinen Bourbon Arabica -kahvia, josta voi löytää ripauksen karamellin makua. Nam. Ja mikä parasta: Ties mikä ylläri paketista tällä kertaa kuoriutuukaan! Minut on niin helppo tehdä tyytyväiseksi sujauttamalla tilaukseen pieni ylläri. Sen ansiosta tilauksia pitää tehdä aina uudestaan ja uudestaan. Lushin saippuoitakin on pakko tilata usein, sillä paketista löytyy aina joku ihana tuotenäyte. Mutta se nyt ei enää liittynytkään ruokaan..

Nautinto ja terveys voivat kulkea käsi kädessä

Ufoviinaa

Käsi ylös kaikki jotka ovat joskus sekoittaneet turkinpippurikarkkeja viinaan! Tai ujuttaneet Fisherman's Friend -pastelleja niin ikään viinapullon suusta sisään. Tuloksenahan ensimmäisestä on jättehyvää salmaria ja jälkimmäisestä omatekoisia fisushotteja, jos joku alaikäinen ei vielä tiennyt.

Allekirjoittanut nosti käden ylös molemmissa kohtaa ja monta kertaa, sillä karkin ja viinan sekoittelu on vallan mukavaa puuhaa. Ensimmäisen kerran muistan maistaneeni omatekoista salmaria iskän pullosta vuosia vuosia sitten ihan pikku-Martinana (pitäisikö tätä edes myöntää..?). Ennen kuin kauhistutte enempää, voin kertoa että olin pullolla ihan luvan kanssa ja kastoin vain sormenpään nesteeseen ja nuolaisin siitä. En siis juonut itseäni känniin, toisin kuin pikkuveljeni, joka löysi 2-vuotiaana liköörin jämät pöydältä (hmm, ehkä tämänkin olisi voinut jättää kertomatta..).

Salmarimuistot vievät minut myös Rodokselle, jossa sekoittelimme Maajussin morsiamen kanssa mukaamme ottamista turkkareista ja koskenkorvasta vallan makoisan juoman. Loman loppupuolella juotimme mustaa taikajuomaamme myös ruotsalaisille, jotka eivät aivan ymmärtäneet salmarimme päälle. Tymät ruotsalaiset. No, jäipähän meille enemmän.

Fisumuistot pulpauttavat mieleeni niin ikään Maajussin morsiamen ja itse Maajussinkin tällä kertaa. Varkauden mies nimittäin sekoitteli meille nykyään jo avioituneen parin ensitreffeillä pullollisen fisua, jota sitten hörpimme mökkikeittiön pöydän äärellä samalla kun pelasimme lautapelejä. Älkääkä kysykö mitä minä tein pariskunnan ensitreffeillä. En tiedä sitä itsekään.

No mutta, vähäiset neljä kappaletta kestäneiden alustuspuheiden jälkeen päästään itse reseptiin. Sain nimittäin mahti-idean sekoittaa lapsuuden lemppareita, eli ufo-karkkeja viinaan. Siitä olisi pakko tulla hyvää! Ostin perinteisten vaaleanpunaisten ufojen lisäksi myös omia lemppareitani banaaniufoja sekä muutaman pullon kossua, ja niin Keltaisen keittiön panimo aloitti toimintansa.


Viina plus..


...ufokarkit...

...on yhtä kuin ufoviina!

Ufokarkit eivät mene viinapullon suusta kokonaisena, joten vietimme tovin jos toisenkin karkkeja rikkoen ja niitä suppilon avulla pulloon tunkien. Se oli sotkuista ja tahmaista puuhaa, voin kertoa. Yksi vaaleanpunaisista ufoista tehty taikajuoma menisi tulevan datanomin, eli pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä joululahjapukettiin (tämä selittänee miksi postaan tämän vasta nyt enkä ennen joulua). Banaaniufoviina ja pieni maistiainen vaaleanpunaista ufoviinaa oli määrä työntää oman viinakaapin kätköihin.

Ja kas näin, kun karkit oli sekoitettu viinaan, alkoi jännittynyt odottaminen. Mitähän tästä tulisi? Tuleeko juomista ihanan vaaleanpinkkiä ja neonkeltaista? No ei tule, vaan ällöttävän mustanpinkinsameansekavaa nestettä ja sama kellertävänä. Makukin oli, no jaa.. odotin parempaa, sanoisinko näin. Datanomi sai silti pullonsa ja itsekin olen maistanut pari ufoviinashottia kotosalla. Mitä kylmempänä viinan tarjoaa, sitä parempaa se on, mutta ensi kerralla kokeilen jotakin muuta karkkia. Sisun Horna-pastilleista saa ainakin hyvää juomaa ja esimerkiksi Pantteri-karkit voisivat myös olla kokeilemisen arvoisia. Tai noitapillit? Kovat hedelmäkarkit? Remmit? Joo, onhan näitä kokeilulistalle meneviä vielä lisääkin.

Mitä eroa on..?

Ruokamaailmassa törmää yllättävän usein kysymyksiin, jotka alkavat sanoilla "Mitä eroa on...?". Miettikääpä vaikka seuraavia: Mitä eroa on vanilliini- ja vaniljasokerilla, satsumalla ja mandariinilla tai shampanjalla ja kuohuviinillä? Ruokaharrastajille suurin osa tällaisten pulmien ratkaisuista on itsestäänselvyyksiä, mutta koska itseni lisäksi varmasti moni muukin miettii kaupassa, mitä eroa näillä kaikilla eri nimisillä pienillä oransseilla sitrushedelmillä on, keräsin tähän vastaukset yleisimpiin "Mitä eroa on..?" -kysymyksiin. Olkaamme hyvät ja sivistykäämme:

Vaniljasokeri

Mitä eroa on vanilliini- ja vaniljasokerilla?

- Vaniljasokeri tehdään aidosta vaniljasta, kun taas vanilliinisokeriin käytettävä vanilliini on keinotekoinen teollisesti valmistettu aine. Aidon vaniljasokerin tunnistaa pienistä tummista pisteistä vanilliinisokerin ollessa yksiväristä. Vaniljasokerin makua pidetään yleisesti parempana, mutta vahvempaa se ei ole (syvempää ja täyteläisempää kuitenkin ehkä), joten voit hyvin korvata ruokaohjeessa olevan vanilliinisokerin samalla määrällä vaniljasokeria, tai toisinpäin. Vaniljasokerin sanotaan kestävän kuumennusta paremmin kuin vanilliinisokerin.

Satsuma

Mitä eroa on satsumalla, klementiinillä ja mandariinilla?

- Arkikielessä on totuttu käyttämään kaikista oransseista pikkusitruksista nimitystä mandariini. Todellisuudessa mandariini on kuitenkin näistä kolmesta pikkusitruksesta vähiten suosittu sen runsaan siemenmäärän takia. Yleensä kaupoista löytyvät "mandariinit" ovatkin klementiinejä tai satsumia. Klementiini on mandariinin ja pomeranssin risteytys, jossa on hyvin vähän siemeniä, helposti irtoava paksuhko kuori ja mehukas hedelmäliha. Klementiinit ovat siis niitä parhaita! Satsuma on taasen mandariinin ja klementiinin välimuoto, vähäsiemeninen, hieman litteän pyöreä ja ohutkuorinen kaveri, jossa saattaa olla vihertäviä sinänsä ihan harmittomia läikkiä.

Sardiini

Mitä eroa on sardiinilla, sardellilla ja anjoviksella?

- Anjovis on mausteliemeen säilötty kilohaili-niminen kala. Sardelli on sardelli-niminen kala, jonka nimi muistuttaa monissa muissa kielissä anjovista (englanniksi anchovy, ranskaksi anchois), mistä anjoviksen ja sardellin keskenään sekoittuminen usein johtuu. Suomessa sen nimeksi tuli kuitenkin sardelli, sillä sana anjovis oli jo vakiintunut tarkoittamaan kilohailista tehtyä maustekalaa. Sardiini taas on sardiini-niminen kala, joka on läheistä sukua sillille ja silakalle. Sardiinien sukuun kuuluu itseasiassa useita eri alalajeja, mutta niitä kaikkia voi kutsua sardiineiksi ilman, että yksikään suvun kaloista suuttuu.

Kumina

Mitä eroa on kuminalla ja juustokuminalla?

- Kumina ja juustokumina ovat kaksi aivan eri maustetta, jotka eivät voi korvata toisiaan, vaikka niin helposti luulisikin mausteiden yhteneväisten nimien perusteella. Juustokuminaa eli roomankuminaa eli jeeraa käytetään paljon afrikkalaisessa, intialaisessa ja meksikolaisessa ruoassa, kun taas kuminaa on totuttu käyttämään leivonnaisissa, juuston mausteena sekä esimerkiksi hapankaalissa. Juustokuminan ja kuminan toisiinsa sekoittuminen johtuu sardellin ja anjoviksen tapaan käännösvinksahduksesta. Juustokumina on englanniksi cumin ja kumina on caraway. Vaan kuinka helppoa onkaan kääntää mausteiden käännökset juuri toisinpäin, ja väittää englanninkielistä sanaa cumin kuminaksi. Niinpä käännetyissä resepteissä oleva suomenkielinen kumina onkin usein ollut alkuperäiskielellä juustokumina, mutta herra tai rouva kääntäjä on kääntänyt sen (cumin) virheellisesti pelkäksi kuminaksi. Ai ai kääntäjää.

Kuohuviiniä

Mitä eroa on shampanjalla, kuohuviinillä ja cavalla?

- Kaikki kolme ovat kuohuviinejä, mutta shampanja ja cava ovat vain tietyillä aluilla valmistettuja kuohuviinejä. Shampanja tuotetaan Champagnen maakunnassa Rankassa, eikä muualla tuotetuista kuohuviineistä saa käyttää shampanja-nimitystä. Cavaa taas voidaan tuottaa tietyillä Espanjalaisilla viinintuotantoalueilla, joita on yhteensä kuusi, mutta suurin osa cavasta tulee vain yhdeltä alueista: maan koillisosien Penedès-nimiseltä tuotantoalueelta. Muut viisi aluetta siis vain hengailevat mukana tuottamatta paljoakaan. Cavaksi ei saa kutsua muualta kuin näiltä kuudelta tuotantoalueelta tulevia kuohuviinejä, mutta shampanjaa ja cavaa voi toki kutsua ihan vain kuohuviiniksikin. Ne saattavat kyllä hieman suutahtaa siitä, kuulostaahan harvinaisemmat shampanja ja cava paljon hienommilta nimiltä kuin tavallinen kuohuviini.

Katkaravun pyrstöjä

Mitä eroa on scampilla ja katkaravulla?

- Scampilla on alunperin tarkoitettu merirapua eli keisarihummeria (italiaksi scampo, monikkomuoto scampi), mutta nykyään aivan tavallisia katkaravun pyrstöjä kutsutaan usein virheellisesti nimellä scampi. Kuulostaahan se nyt paljon hienommalta hei tarjota scampivartaita kuin katkaravun pyllyjä tikussa. Käytännössä siis scampilla ja katkaravulla ei yleensä ole mitään eroa, vaikka oikeasti scampi onkin merirapu ja katkarapu on katkarapu.


Hapankurkku

Mitä eroa on suolakurkulla, maustekurkulla, hapankurkulla ja etikkakurkulla?

- Suolakurkku on suolan avulla säilötty kurkku, etikkakurkku etikan avulla säilötty kurkku, maustekurkku suolan tai etikan avulla säilötty kurkku johon on lisätty mausteita ja hapankurkku on maitohappokäymisen avulla säilötty kurkku, joka ehkä hieman yllättäen on se paras säilykekurkuistamme. Hapankurkun maku on pehmeämpi kuin etikkakurkun ja sen suutuntuma on pehmeämpi kuin muissa säilötyissä kurkuissa. Omat suosikkini, eli kaupan isosta pönikästä löytyvät valkosipulikurkut ovatkin siis hapankurkkuja, jotka on maustettu valkosipulilla, eivätkä valkosipulin makuisia suolakurkkuja, kuten olen tähän asti luullut. Kaikkea sitä oppiikin. Hapankurkku on sitäpaitsi venäläistä. Apua.

Pihvilöitä ja perunaloita

Toivottavasti ette ole jo kyllästyneet Jamie Oliverin hehkutukseen ja herran ilmiömäisiin resepteihin, sillä tässä tulisi taas yksi mainio ruokaohje. Jamieta on tiedossa jatkossakin, sillä minä todellakin haastoin itseni kokkaamaan koko Jamien kotona -kirjan läpi. Huhheijaa, alkaakohan tämä jossain vaiheessa tympiä ja iskeeköhän allekirjoittaneeseen pahempikin morkkis, kun yllytin itseni näin hurjaan projektiin? Tähän asti homma on kuitenkin ollut vain ja ainoastaan kivaa, ja odotankin aina innolla, että pääsen seuraavan reseptin kimppuun.

Tänään Jamien kotona ja Keltaisessa keittiössä tehdään perinteinen annos pihvilöitä ja perunaloita, jotka tarjoillaan omatekoisen ketsupin kera. Neljään annokseen tarvitset seuraavaksi luetellut ainekset. Jos teitäkin on vain kaksi, ettekä ole jakomielitautisia, suosittelen puolittamaan määrän niin saatte sopivamman kokoiset annokset, 16 perunaa kahdelle on aika paljon..:

- merisuolaa

- 16 kiinteää perunaa

- oliiviöljyä

- 6 tuoretta rosmariinin oksaa (tai kuivattua jos tuoretta ei löydy)

- 3 tuoretta salvianoksaa

- 1 sitruuna

- 4 entrecotepihviä 250 g (saa olla muutakin piffiä jos haluu. Mä en ainakaan löytäny entrecotea meiän kaupasta.)

Kiehuta kattilallinen merisuolalla maustettua vettä, pilko perunat sentin paksuisiksi viipaleiksi ja esikeitä niitä 5-6 min. Laita perunat vuokaan öljylorauksen, kolmen rikotun rosmariinioksan, salvianlehtien ja sitruunankuoren kanssa. Sekoittele niin että mausteet leviää tasaisesti jokaiseen perunaviipaleeseen. Mausta suolalla ja pippurilla ja heivaa vuoka 225-asteiseen uuniin.

Seuraavaksi teemme pihville marinadin, jolla entrecoteja sivellään niiden paistuessa. Sekoita oliiviöljyyn loppujen rosmariinien lehdet, suola, sitruunan mehu ja mustapippuria. Paista pihvit pannulla tai grillissä jos on kesä. Voit tehdä rosmariininoksista siveltimen, jolla levität mausteöljyä pihvien päälle paistamisen lomassa, tai sitten voit sivellä öljyä ihan perinteisellä pensselillä. Semmoisella keittiöversiolla tiedättekö, sillä samalla millä voidellaan (tai siis kananmunaillaan) uuniin menevät pullat.

Tarjoile pihvit ja perunat omatekemän ketsupin kanssa. Itse söin tätä herkkua flunssan kourissa, joten makuaistin oltua heikoimmillaan en ole aivan varma miltä ruoka maistui. Ukkeli kyllä kehui sitä kovasti, joten hyvää se kai oli. Mitäs muutakaan se voisi olla kun on Jamien reseptistä kyse.