Insinööri tietää muun muassa kaiken

Eräänä kesäkuisena lauantaina oli eräs asunto Keravalla puunattu siistiksi, sadekatos pystytetty, ruokia valmistettu suuret määrät ja juhlajuomakuorma haettu etelänaapurista. Kaikki oli siis valmiina vieraiden saapumista ja isoja bileitä varten. Hiphei, Ukkelista tuli insinööri!

Päivä valkeni kauniina ja sukulaisten kyläillessä iltapäivällä sää jaksoi pysytellä vielä aurinkoisena. Illemmalla vettä alkoi kuitenkin tulla sen verran että sadekatos oli todella tarpeen. Katoksen alla oli kuitenkin mukavan tunnelmallista istuskella sateen ropistessa kattoon, hörppiä boolia ja maistaa ihan hemmetin vanhaa ja hyvää viskiä, jonka Ukkelin isä korkkasi kaappinsa perältä juhlan kunniaksi.

Pöydät notkuivat herkuista ja meikäläinenkin haki juhlan aikana ainakin kaksi kertaa ison lautasellisen herkkuja eteensä. Seuraavana päivänä pistin vielä paremmaksi, sillä söin aamupalaksi eilisiä tähteitä ja aamupalan jälkeenkin napostelin lähes jatkuvalla syötöllä jotakin pöydästä. Kannatti siis jäädä yöksi juhlapaikalle ja viipyä vielä yhden santsikierroksen pituinen hetki. Etenkin tsatsiki, lihapullat, oliivit, pastasalaatti, valkosipulilevite ja patonki maistuivat. Tsatsikin ohje löytyy muuten blogista täältä.

Aamupala numero uno. Tällä korjailtiin verensokeria aamutuimaan aurinkoisella terassilla istuskellen.

Hyvää ja terveellistä valkosipulilevitettä saa sekoittamalla raejuustoa sekä rahkaa sekaisin (suhteella fifty-sixty) ja lisäämällä sössöön valkosipulia oman maun mukaan. Myös pippuria tai muita mausteita voi tuprauttaa mukaan. Sitten vaan sivelemään levitettä patongin tai ruisleivän päälle ja on kuulkaa hyvää!

Mennäänpäs sitten hetkeksi sivuraiteille ruokajutuista, sillä haluan kirjoittaa ylös kesän hurjat hetket, jolloin olen joutunut kohtaamaan kolme pelkoani. Ensimmäinen peloista tuli tervehtimään viatonta ahtaan- ja suljetunpaikankammoista Ukkelin valmistujaisyönä paikallisessa baarissa. Niin säälittävältä kun se kuulostaakin, pelkään lukkoja, sillä olisihan se nyt aivan kamala ajatus jäädä esimerkiksi vessaan lukkojen taakse jumiin. En mielelläni laitakaan vessan ovea lukkoon paitsi silloin kun on pakko.

Ja baarin vessassahan on pakko laittaa ovi lukkoon jos ei halua sinne kuokkavieraita. Ukkeli on kuitenkin kovasti rauhoitellut minua kertomalla ettei ole kovin todennäköistä että jäisin ikinä vessaan jumiin, mutta kuinkas sitten kävikään: en saanut ovea enää auki! Kahvaa ei ollut, tai oli, mutta se oli lattialla kahdessa osassa. Mitä kävi?? Paniikin lähestyessä soitin Ukkelille että täällä mä oon vikassa vessakopissa jumissa, tuu auttamaan. Ja niin uljas insinöörini kirmasi paikalle pelastamaan tyhmiä juttuja pelkäävän tyttöystävänsä. Meinasi jännittää vähäsen, mutta onneksi poken ruuvimeisseli pelasti nopeasti hätääntyneen juhlijan. Huh.

Pieniä baarissa koettuja kauhun hetkiä lukuunottamatta valmistujaiset olivat oikein onnistuneet, vaikka allekirjoittanut olisi voinut juoda petollista boolia pari lasia vähemmänkin. Jos joskus saan napattua itselleni Ukkelin vanhempien hallussa olevat kuvat kekkereistä, lisään tänne vielä kuvia tarjoiluista. Oman kameran syövereissä kun ei ollut kuin pari hassua kuvaa. Hieman on ankea postaus ilman kunnon ruokakuvia, mutta en jaksanut enää jemmailla tekstiä luonnoksissa, vaan päästin lapsen lentämään pesästä blogin keltaisille sivuille. Koita muru pärjätä omillasi.

Oli niin hienoa viskiä että piti räpsäistä ihan kuva todisteeksi moisesta aarteista minun vaatimattomissa hyppysissäni.