Yhdet savut

Keltaisen keittiön jääkaapissa on majaillut jo tovin jos toisenkin Poppamieheltä tilattu pullo nestemäistä savuaromia, joka oli toki korkattu heti tilauksen vastaanottamisen aikoihin, mutta joka raukka on hieman ujo ja hautautui näin ollen ärhäkämpien chilituotteiden taakse unholaan. Vihdoin päätin kuitenkin, että nyt on ujon savuraukan aika näyttää kyntensä pikkurilliä myöten, ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme tehdä siitä marinadia possulle.

Sen enempää marinadiohjeita etsimättä tai ylipäätään mitään miettimättä lorautin muovirasian pohjalle desin tai kahden verran öljyä (ihan perus rypsiä) ja noin ruokalusikallisen savuaromia. Marinadiin pääsi myös yksikyntinen valkosipuli pilkottuna sekä niin ikään melko uutta tuttavuutta Santa Marian BBQ & Grill Mesquitea. Maustesekoitus sisältää savuaromin lisäksi paprikaa, valkosipulia, pippureita, sipulia, sinapinsiementä sekä suolaa hurjat 31 prosenttia, joten varovasti sen annostuksen kanssa varsinkin jos kuulut verenpainevammaisten klaaniin (jonka ylpeänä johtajana toimin minä itse).




Kuten joku saattaa muistaa aiemmista postauksista, on Santa Marian Extra Fine -maustesarja lempparini ja keltaisesta keittiöstä löytyykin nykyään pitkä rivi tuotesarjan maustemyllyjä. Kaikki alkoi taannoin ruokakaupan hyllyltä bongatusta Roasted Garlic & Pepperistä, joka vakuutti erinomaisuudellaan niin, että neiti keräilijäluonnetta alkoi kiinnostaa sarjan muutkin mausteet.

Seuraavaksi nappasin mukaani Pasta Rossan, jota seurasi pian lukijan suosittelujen ansiosta Chili Explosion. Jälkimmäinen on Garlic & Pepperin lisäksi sarjan ehdoton suosikkimme ja kumpaakin maustetta onkin mennyt jo useampi purkki eikä loppua näy. Ennen kuin innostun selittämään enemmän näistä ihanista mausteista ja lopuista hyllystämme löytyvistä Santa Maria -purkeista, sovitaan vaikka niin, että kirjoitan niistä joskus oman postauksensa ja jatketaan nyt suosiolla siitä pääasiasta, eli savusta.



Mihin jäimmekään.. Marinadi on nyt siis pakasterasiassa, ja kuten nokkelimmat varmaan jo arvaavatkin pääsee marinadin kanssa rasiaan seuraavaksi itse herra liha. Meillä oli marinoituja possun fileitä, joista pesimme kaupan kökkömarinadin pois ennen kuin päästimme fileet savukylpyyn jääkaapin viileyteen. Liha marinoitui vuorokauden ajan ja voi sitä tuoksua mikä pannulla kypsyvistä savupihveistä lähti leijailemaan kotimme ilmatilaan! Ähkyisimmällekin tulisi varmasti uusi nälkä.

Tuoksun lisäksi myös maku oli kohdallaan ja marinoitujen pihvien kaveriksi keittämämme bataatit sopivat savuisaan ateriaan kuin mummo Tapanilan aseman hissiin (oikeasti hyi kamala mikä tapaus, allekirjoittanut olisi varmaan jo kuollut järkytyspaniikkiin jos olisin ollut mummon tilalla. Tai sitten olisin vaan soittanut apua..). Näiden pihvien myötä julistan savuaromipullon kaapissa piilottelun olevan ohi, sillä palan halusta päästä kokeilemaan mihin kaikkeen muuhun voin savuaromia ja siitä tehtyä marinadia tunkea.