Viimeinen ateria

Punainen keittiö haastoi minut heti loman alkajaisiksi pohtimaan minkälainen olisi viimeinen ateriani, jos siis saisin valita sen sitten kun hetki lyö, viime hetki lyö.. Aihetta olikin mukava mietiskellä juhannuksen alla järvessä polskutellessa, Naantalin kylpylän altaassa hiprakassa killuessa, pitkillä automatkoilla jolloin huristelimme vauhdilla kaikkien muiden autojen ohi kuskin ollessa kovin väsynyt, sekä muissa perinteisen turvallisissa tilanteissa, joissa yksikään suomalainen ei yhtenäkään kesänä kuole. Eikä juhannuksena varsinkaan.

Ensin pohdin tuskissani että miten ihmeessä keksin vain yhden aterian kun maailmassa on niin paljon hyvää syötävää. Sitten kuitenkin hoksasin että jos tosiaan saan ihan itse päättää mitä haluaisin viimeisellä ateriallani tarjottavan, ei sen tarvitsisi sisältää vain yhtä alkuruokaa, yhtä pääruokaa ja yhtä vaivaista jälkiruokaa. Ehei, minun viimeisessä ateriassani olisi monen monta ruokalajia!

Yksi alkuruoista sisältäisi ehdottomasti mätiä. Se olisi joko blinejä mädin, smetanan ja sipulisilpun kanssa tai sitten paahdettua leipää päällystettynä samoilla kavereilla.

Alkuruokiin kuuluisi myös italialaistyylinen alkupalalautanen, jossa olisi erilaisia juustoja ja kinkkuja kuten prosciuttoa. Myös iskän tai äidin tai mieluummin molempien tekemä kermainen korvasienikeitto kuuluisi asiaan.

Pääruokana olisi ehdottomasti Cantina Westin heppaa sekä pieni maistiainen myös pippuripihviä. Sienirisottoakin voisin ottaa. Ja ehkä vähän myös pestopastaa sekä italialaista pizzaa, jossa on paljon valkosipulia.

Jälkkäriksi haluaisin oikein muhevan mehevää suklaakakkua, jonka kaverina olisi montaa eri jäätelöä, kermavaahtoa, vadelmakastiketta, mansikkakastiketta sekä salmiakkikastiketta. Myös juustokakkua olisi tarjolla. Ruokajuomina olisi parhaita viinejä, jotka joku muu valitsee, sillä itse en osaa.

Näillä sapuskoilla varmaankin pärjäisin. Toivottavasti en unohtanut mitään suurinta lemppariani, loman jälkeen kun aivotoiminta käy hieman hitaalla..