Ostoslista

Sain Meanwhile in Longfield -blogin Hulilta (eli tuttavallisemmin Kälyltä) kivan ostoslistahaasteen. Ideana on listata omalla ostoslistalla olevia asioita ja ajattelin heti, että tämähän on helppo juttu. Ostettavaa nimittäin piisaa. Haaste jäi muhimaan päähäni, kirjoitin alustavaa ostoslistaluonnosta ja yhtäkkiä huomasin ostaneeni jo monta listalla olevaa asiaa. Että jaahas, ei tämä niin helppoa olekaan, minulla kun on näköjään tapana ostaa heti ainakin kaikki pienemmät asiat joita tarvitsen. Aina sitä oppii uutta itsestään, en nimittäin ollut tajunnut tätä luonteenpiirrettäni aiemmin.

Olen toki tiennyt olevani hieman malttamaton ja hoitavani kaikki asiat mieluummin liian ajoissa kuin ajoissa (nimimerkillä lähes kaikki joululahjat on jo hankittu), mutten ollut kiinnittänyt aiemmin huomiota siihen miten vähän aikaa hankinnat oikeasti viihtyvät ostoslistallani. Poikkeuksiakin toki on (palatkaamme niihin kohta), mutta listalle heti haasteen saatuani kirjoittamani raippa, vuokrahevonen, ulkoilutakki, lämpökerrasto sekä tekninen aluskerrasto talven ulkoliikuntaa varten on jo ehditty hankkia.

Nopeasti vaihtuvien hankintojen lisäksi listalla on kuitenkin muutama ostos, joita en ole saanut vielä hommattua enkä todennäköisesti saakaan hankittua vähään aikaan, vaikka osa niistä on ollut ostoslistallani jo pitkään. Suurin osa näistä tuotteista on niin tylsiä etten jaksa mennä metsästämään niitä, tai sitten niin kalliita ettei pätäkkä riitä. Tässäpä siis lista näistä tuotteista:

1. Juoksukengät.

Tarvitsisin uudet juoksukengät, sillä vanhat alkavat olla jo melko kuluneet. Suunnittelin jo kesän lopulla ostavani uudet kengät alennusmyynneistä, mutta en vain ole saanut raahattua itseäni urheilutarvikekauppaan. Villi veikkaukseni onkin, että juoksen vielä ensi kesänkin vanhoilla kengilläni, ja sitten on muuten aivan turha ihmetellä miksi penikat, polvet ja alaselkä kipeytyvät.

2. Pohjalliset ja polvituet.

Uusiin juoksukenkiin olisi hyvä hankkia edellälueteltujen juoksuvaivojen takia hyvät pohjalliset. Polvitukiakin voisi olla hyvä kokeilla, sillä ne todennäköisesti pitäisivät luonnostaan löysät ja sisäänpäin lonksuvat polveni raiteillaan minkä myötä urheiluvaivat voisivat vähentyä huomattavasti. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin rasitusvamma kesken parhaan juoksuinnostuksen ja hyvien juoksusäiden.

3. Sykemittari

Sykemittarista olen haaveillut jo pitkään, mutta en vain ole saanut sitäkään hankittua. Urheiluvälineliike tuntuu todellakin olevan liian kaukana kun katselee tähänastista ostoslistaani. Listalle ilmestynee myöhemmin myös kahvakuula ja crosstrainer, mutta niiden hankinta on ajankohtaista vasta sitten kun saan hieman lisää asuinneliöitä ympärilleni.

4. Verenpainemittari

Lääkäri sanoi että Martinan pitäisi tarkkailla verenpainettaan mittaamalla sitä kotona, mutta Martinalla ei ole enää omaa olkavarsimittaria, eikä Martina ole saanut hankittua sellaista, sillä tuntuu että tarjouksessa on aina vain rannemittareita, jotka eivät ole yhtä luotettavia kuin olkavarsimittarit (mikä lausejako muka, kaikki yhteen putkeen vaan ettei kukaan saa mitään selvää!). Sen sijaan että Martina olisi tarkkaillut verenpainettaan, on Martina pitänyt lukemat korkealla juomalla kahvia ja muuta kofeiinipitoista sekä syömällä salmiakkia. Niin ei saisi tehdä.

5. Tyyny

Tarvitsisin tämänhetkisen tyynyni lisäksi vielä toisen tyynyn kannattelemaan isoa ja painavaa päätäni. Yksi tyyny ei selvästikään riitä, sillä minulla on tapana tunkea käsi tyynyn ja pään alle tuomaan lisäkorkeutta (arvatkaa kuinka monta kertaa olen herännyt käsi puutuneena) ja silti niska-hartiaosasto on toisinaan aivan jumissa aamuisin.

6. Mustat avokkaat

Mustat tavalliset avokkaat umpinaisella kärjellä ja sopivan korkuisella korolla, eli kengät, jotka sopivat kaikkiin tilaisuuksiin ja joissa pystyy hengailemaan koko päivän. Näiden hankkiminen vaan vaatisi niin paljon sovittamista ja etsimistä, etten millään ole saanut niiden hankkimista aikaiseksi. Lisäksi niiden hankkiminen on vähän tylsää, mikä ei varsinaisesti kasvata shoppailuinnostusta.

7. Keittiötavaraa

Keittiöön tarvitsisimme ainakin uusia kauhoja (sillä olemme katkaisseet muskelikäsillämme kaikkien kauhojen varret, paitsi tietysti sen huonon, jonka kauhaosa on täynnä halkeamia), hyvän veitsen (tai veitsisetin), tupperware-valkosipulipuristimen (sillä se on paras) ja yleiskoneen (niin onnistuu taikinan tekokin helpommin). Lisäksi uuden talomme keittiöön haluaisin vaikka mitä kivaa kun säilytystilaa tulee olemaan rutkasti enemmän, mutta niistä ei toistaiseksi sen enempää.

8. Kirjoja

Myös kirjoja on ostoslistallani aina (onhan haaveenani koko seinän kokoinen kirjahylly täynnä kirjoja), vaikka tuppaan hankkimaan niistäkin uusimmat himotuksen kohteeni heti. Seuraava kirja on kuitenkin pysynyt ostoslistallani jo pidempään enkä millään saa sitä hankittua vaikka haluaisinkin: The Flavour Thesaurus - Pairings, recipes and ideas for the creative cook (Bloomsbury, 2010).

9. Kestosuosikit

Ostoslistallani komeilevat aina Mariskoolit, Nomination-palat, Bodyshopin vartalovoit, ratsastustunnit, -leirit ja -vaellukset sekä ulkomaan ja kotimaan matkat. Näistä mitään ei voi koskaan olla liikaa.

10. Ainiin ja vielä ne pari pikkujuttua..

Yllälueteltujen hankintojen lisäksi ostoslistalla on vielä uuteen kotiin tarvittavat pikkujutut, kuten keittiökalusteet, kulmasohva, poreallas, kirjahylly, sauna, kodinhoitohuoneen kalusteet, pari telkkaria, työpöytä, meikkipöytä, kahden wc:n kalusteet, ruokailuryhmä, nurmikko, 11 puuta, pihakalusteet sekä seinät, katto ja kaikki muu tarvittava siihen taloon, johon nämä tulevat. Mutta nämä ovat tosiaan niitä pikkujuttuja, jotka hoituvat käden käänteessä pikkurahalla, joten ei mietitä niitä sen enempää.

Lähetän haasteen eteenpäin kahdelle blogiani ihan ensimmäisten joukossa kauankauan aikaa sitten kommentoineelle kaverille, eli Tamarind Heavenin Hipulle sekä Annan tuvan Annalle. Ostoslistat jakoon tytöt!

Minäkin kun kaikki muutkin

Nyt tuli inspis vastata tähän maailmaa ikuisuuksia kiertäneeseen ruokameemiin:

Miten haluat munasi?

Minulla ei ole munaa, kiitos vaan kysymästä, mutta kananmunan haluan mieluiten mörssättynä pinaattikeiton joukkoon (ja sitä ennen sen voisi keittää niin että keltuainen jää ihan vähän löllöksi). Jos oikein pistän ranttaliksi ripottelen myös hieman suolaa joukkoon, vaikka normaalisti välttelenkin sen lisäämistä yhteenkään ruokaan.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?

Maidolla molemmat, paitsi töissä juon teetä ilman maitoa (ja kahvia en ollenkaan), sillä olen liian laiska käymään maito-ostoksilla. Ei kun siis olen liian kiireinen ja ahkera työntekijä että ehtisin käydä kaupassa.

Suosikkiaamiaisruokasi?

Suosikki on pekoni. Yleensä syön kuitenkin leipää, mysliä tai puuroa.



Maapähkinävoi?

Enpä ole pitkään aikaan maistanut..

Coca Colaa vai Pepsiä?

Kumpi vaan. En huomaa eroa.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?

En tarvii kastiketta. Paitsi Picnicin kana-caesariin caesar-kastiketta.

Laiskottaa, mitä teet?

Laiskottelen. Jaa vai että mitä ruokaa teen? Otan pakastimesta jotain tai avaan nuudelipaketin. Saatan myös syödä sen nuudelipaketin sisällön jos jaksan ensin kiehuttaa sitä hetken.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?

En tilaa pizzaa ikinä laiskotukseen. Ainoastaan rapulapäivänä saatan tilata, ja silloin se on useimmiten joku pekoni-kebabliha-salami-kinkku kammotus.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?

Kokkailen. Yleensä kokeilen jotakin uutta.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?

Koulun nakkikastikkeesta ja makaronista. Ei se pahaa ollut, mutta kun oksennustauti yllätti ruokahetken jälkeen..

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?

Kyllä vaan. Ukkelista muistuttaa monikin ruoka, joita en nyt jaksa alkaa luetella. Paahtopaistipatongista tulee mieleen Maajussin morsian, pussitomaattikeitosta Lotta (ja Ibiza), hillosipuleista lapsuuden tallikaveri Lotta, (Mama-)nuudeleista Käly ja KristalliÖö, Risellasta rumpalikani-Henkka, kananugeteista ja muroista Insinööri (joka ei varmaankaan ymmärrä/muista yhteyttä), juustosta Koda, riisistä Vilukissa ja kyllähän näitä näköjään keksisi loputtomiin.

Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?

Ei. Tai no ihmistä en söisi.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?

Oliivit.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?

Hmmm, ei kai enää..? Paitsi että ruokiin lisäämäni valkosipulin määrä saattaa oudoksuttaa joitakin. Ennen levitin sinappia meetvurstille, tein siitä rullan ja nakkasin suuhuni, mutta tämä herkku on nyttemmin jäänyt unholaan.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?

Ja se miettii ja se miettii ja se miettii eikä se keksi muuta kuin että sinihomejuusto ei tainnut olla lapsena lemppari?

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?

Lempihedelmä on banaani ja vihannes...Öö, mitkä kaikki on vihanneksia?

Lempiroskaruokasi?

Yöllä Mäkin autokaistalta haettu Big Mac-ateria tai se rapula-aamun pizza.

Lempivälipalasi?

Kesällä mansikat ja herneet. Banaani, leipä, pähkinät, karkki, suklaa, jogurtti, proteiinipatukka, jätski, mikä vaan paitsi cottifrutti.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?

Salaatilla varmaan?

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?

Suklaata.

Kuinka tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?

Vaihtelee tilanteen ja mielihalujen mukaan. Tosi tulinenkin menee joskus, ja joskus siihen tulee jopa himo.

Saako olla jotain juotavaa?

Punaviiniä kiitos.

Punaista vai valkoista?

Johan mä sanoin: punaista.

Lempijälkiruokasi?

Suklaakakku, juustokakku, suklaa, salmiakki, juustot, kaikki hyvä..

Täydellinen yömyssy?

Nyt tekee mieli sitä punaviiniä. Taisi tulla ihan pakkomielle.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?

Äidin pitämä kokkikerho silloin kun oltiin pieniä pallopäisiä muksuja. Itkin joka kerta vessassa kun pojat kiusasivat minua hokemalla lempiponini nimeä yhdistettynä makkara-loppupäätteeseen. Näkisittepä Skiddy-makkaran huutelijat minut nyt kun vetelen hevospihviä Cantinassa enkä itke yhtään! Siitäs saitte. Ensimmäisiin kokkailumuistoihin kuuluu myös jouluiset piparin leipomiset sekä korvapuustien teko perheen kanssa. Allekirjoittaneen essun tasku oli aina täynnä pöydältä pihistettyä taikinaa jota napsin suuhuni salaa niin kauan kunnes tuli huono olo.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?

Iskä on vaikuttanut paljonkin maistattamalla erikoisuuksia, jakamalla reseptejään, ottamalla muksuna ruoanlaittoon mukaan sekä tartuttamalla kokeilevan ja uteliaan asenteen kaikkea ruokaa liittyvää kohtaan. Äitikin on toki vaikuttanut, eikä vähiten kokkikerhon kautta.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?

On, mutta en näytä! Ähähää!

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?

Korvasienet pelottaa sillä unohtaisin kuitenkin ryöpätä ne. Pallokalakin voisi olla aika, kröhöm.. ainutkertainen kokemus.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?

Hyvä veitsi on (olisi) kaiken a ja o. Salaattilinkokin on yllättävän hyvä keksintö, mutta miksi sen pitää viedä niin hirveästi tilaa? Insinööriltä aikoinaan lahjaksi saamaani kalapiikkiä en ole sen sijaan tainnut käyttää kertaakaan ainakaan sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Samaisena vuonna taisin muuten antaa Insinöörille lahjaksi koirankakkapusseja. Älkää kysykö miksi, sillä kerron syyn ilmankin: Minä kutsuin Insinööriä koiraksi ja Insinööri minua kokiksi. Lahjat olivat lempinimiemme mukaisia, ja mieluiten mahdollisimman käyttökelvottomia sellaisia.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?

Ei nyt mitään kovin hauskaa tai outoa tule mieleen, mutta salmiakin ja suklaan ei-niin-tavanomainen yhdistelmä on taivaallisen ihana.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?

Valkosipuli, maito ja Cantina Westin hevospihvi. Ja mäti. Saa sanoa neljännen jos haluaa.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?

Järki ja mittaaminen.

Viimeinen ateria

Punainen keittiö haastoi minut heti loman alkajaisiksi pohtimaan minkälainen olisi viimeinen ateriani, jos siis saisin valita sen sitten kun hetki lyö, viime hetki lyö.. Aihetta olikin mukava mietiskellä juhannuksen alla järvessä polskutellessa, Naantalin kylpylän altaassa hiprakassa killuessa, pitkillä automatkoilla jolloin huristelimme vauhdilla kaikkien muiden autojen ohi kuskin ollessa kovin väsynyt, sekä muissa perinteisen turvallisissa tilanteissa, joissa yksikään suomalainen ei yhtenäkään kesänä kuole. Eikä juhannuksena varsinkaan.

Ensin pohdin tuskissani että miten ihmeessä keksin vain yhden aterian kun maailmassa on niin paljon hyvää syötävää. Sitten kuitenkin hoksasin että jos tosiaan saan ihan itse päättää mitä haluaisin viimeisellä ateriallani tarjottavan, ei sen tarvitsisi sisältää vain yhtä alkuruokaa, yhtä pääruokaa ja yhtä vaivaista jälkiruokaa. Ehei, minun viimeisessä ateriassani olisi monen monta ruokalajia!

Yksi alkuruoista sisältäisi ehdottomasti mätiä. Se olisi joko blinejä mädin, smetanan ja sipulisilpun kanssa tai sitten paahdettua leipää päällystettynä samoilla kavereilla.

Alkuruokiin kuuluisi myös italialaistyylinen alkupalalautanen, jossa olisi erilaisia juustoja ja kinkkuja kuten prosciuttoa. Myös iskän tai äidin tai mieluummin molempien tekemä kermainen korvasienikeitto kuuluisi asiaan.

Pääruokana olisi ehdottomasti Cantina Westin heppaa sekä pieni maistiainen myös pippuripihviä. Sienirisottoakin voisin ottaa. Ja ehkä vähän myös pestopastaa sekä italialaista pizzaa, jossa on paljon valkosipulia.

Jälkkäriksi haluaisin oikein muhevan mehevää suklaakakkua, jonka kaverina olisi montaa eri jäätelöä, kermavaahtoa, vadelmakastiketta, mansikkakastiketta sekä salmiakkikastiketta. Myös juustokakkua olisi tarjolla. Ruokajuomina olisi parhaita viinejä, jotka joku muu valitsee, sillä itse en osaa.

Näillä sapuskoilla varmaankin pärjäisin. Toivottavasti en unohtanut mitään suurinta lemppariani, loman jälkeen kun aivotoiminta käy hieman hitaalla..

Kreativ Blogger ja paljastuksia

Annan tuvasta lennähti hauska tunnustus. Ohjeet ovat seuraavanlaiset:

1. ja 2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
6. Linkitä nämä blogissasi.

Ja sitten niihin salaisuuksiin. Blogia lukevat kaverini tietävät varmaankin nämä kaikki hurjat salaisuuteni, mutta muille satunnaisille harhailijoille listasin seuraavat kammottavat paljastukset itsestäni:

1. Sain tietää vasta 16-vuotiaana että minulla on isosisko.
2. Minulla on ollut kolmet hammasraudat, minkä ansiosta minut tunnettiin yläasteella muun muassa rautaturpana ja telaketjuhampaana. Kiitos rinnakkaisluokan pojat! Olitte ihania!
3. Pyörryin kesken radan esteratsastuskilpailuissa ja tulin silti kuudenneksi. Hevonen ehti hypätä yhden sarjaesteen minun roikkuessa tajuttomana selässä (ihme kyllä en tippunut!) kunnes ymmärsi jonkin olevan pielessä, hidasti vauhtia ja samalla hetkellä tulin takaisin tajuihini. Itsepäinen pikku taistelija-Martina jatkoi radan sinnikkäästi loppuun asti vaikka ratsastuksenopettajani huusi kentän laidalla että minun pitäisi keskeyttää. Enkä keskeytä, mä haluun voittaa!
4. Oikea peukaloni on puoli senttimetriä pidempi kuin vasen peukaloni. Muita mutaatioita ei löydy.
5. Olen ottanut kaksi kertaa napalävistyksen. Ensimmäisen kerran napaani rei'itettiin Provinssirockissa isoveljen yllyttämänä (saatoin olla teini ja hieman humalassa). Herra lävistäjä ei ollut ennen tehnyt napalävistystä, minkä takia hänen kätensä tärisivät ja koru meni ihan päin hittoa, tulehtui ja niin päin poies. Muutaman vuoden kuluttua menin ihan oikealle lävistäjälle uusintakierrokselle ja nyt on kuulkaas hieno!
6. Olen ratsastanut lehmällä. Monta kertaa. Olen myös raahautunut useita metrejä lehmän perässä otuksen pelästyessä jotakin kun olimme ulkoiluttamassa sitä kaverini kanssa. Kaveri ymmärsi päästää narusta irti, mutta minä en.
7. Frederik on pussannut minua. (Yäääääääkksss!!)

Haaste/tunnustus/mikä lie lähtee eteenpäin seuraaville, pahoittelen jos olette tämän jo jostakin saaneet. Saattepahan nyt sitten uudestaan:

Sillä sipulila, Punainen keittiö , Kotona tekevä Heli sekä Pastanjauhajat.

Siinä ei nyt ole seitsemää, mutta minkäs teet kun osaat laskea vain neljään..

Minut on haastettu!

Siistiä, haasteet on kivoja! Kiitos vaan Sillä sipulilaan Hyppyselliselle! Vastauksessani on hieman kestänyt, kiitos vaan erimielisyyksieni tietokoneen ja kameran kanssa, Italia-muistelojen (jotka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu varmaan vielä syvälle talveen saakka) ja saamattomuuteni, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Mukavuusruokahaasteen piti myös antaa hieman muhia pääkopassa, jotta vastaukseen hahmottuisivat juuri oikeat ruoat.

Tarkoituksenahan on kertoa ruoasta (tai ruoista, kuten minun tapauksessani), jonka pariin palaa aina uudestaan ja uudestaan, ja joka nimensä mukaisesti tuo mukavan olon ja mieleen mukavia muistoja. Jos kotikeittiön puolelta ei tule mitään mieleen, saa kuulemma kertoa ravintola-annoksestakin. Vaan minullepa tuli heti mieleen kaksi kotona tehtävää ruokaa, sekä tietenkin Cantina Westin heppa, jota palaan ahmimaan kerta toisensa jälkeen.

Heti ensimmäiseksi mukavuusruokaa miettiessäni mieleeni lävähti mieletön jahni (alkuperäinen ohje täällä), joka rantautui keltaiseen keittiöön Monkeyfoodista ihanaisen Muulin vinkkaamana, ja joka on heti ensimaistamisesta lähtien ollut olennainen osa keltaisen keittiön arkiruokarepertuaaria. Jahnia on muunneltu jääkaapista ja pakastimesta löytyvien aineiden mukaan, mutta ihan joka ikinen kerta siinä on ollut ja tulee aina olemaankin perunaa, sipulia, rakuunaa, öljyä ja leipää. Muita juttuja sitten tilanteen mukaan.

Minun mukavuusruokaani kuuluu olennaisena osana se, ettei kauppaan tarvitse välttämättä mennä, vaan voi huoletta suunnata töistä suoraan kotiin ja lieden ääreen tietäen, että keittiöstä löytyvistä tarpeista saa aikaiseksi kivaa haarukoitavaa. Jahnin lisäksi lempparini on valkosipulinen spaghetti, jonka resepti niin ikään elää jääkaapin sisällön mukaan, mutta perusaineet löytyvät yleensä aina kotoota. Ja perusaineisiinhan kuuluvat spaghetti (terveellisempi tumma on parempaa), valkosipuli, öljy, sitruunamehu, pippuri tai jokin kiva mausteseos sekä usein myös persilja, oliivi ja sipuli. Näistä sitten väännetään kiva spaghettisössö kaveriksi sohvan nurkkaan linnoittautumisen ajaksi.

Hömhöm, sitten olisi haasteen eteenpäin laittamisen paikka.. Tämä on aina niin vaikeaa kun ei voi olla varma kenelle haaste on jo singahtanut. Kokeillaan kuitenkin tällä kertaa Voisilmäpeliä, Uneliasta kokkia sekä Tuu nyt jo, ketsuppia. Teidät on haastettu!

No mä nyt tykkäänki kaikesta

Epäilen vahvasti että makuaistissani on vakavia puutoksia. Minun mielestäni nimittäin kaikki ruoka on hyvää. Siis oikeasti ihan kaikki. Olen oikein etsimällä etsinyt ruokaa tai ruoka-ainetta, josta en pitäisi, mutta se on yhtä vaikeaa kuin Nils Gustafssonin syylliseksi toteaminen. Näkemystäni puoltaa myös se, että ne harvat mielestäni ei-niin-hyvät-ruoat ovat ikäviä epäilyttävän koostumuksensa ja/tai ulkonäkönsä takia, eivätkä niinkään makunsa vuoksi. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon epämääräisen näköinen mämmi, joka ei sitten ollutkaan niin pahaa kuin ulkonäkö antoi olettaa. Oikeastaan se ei ollut pahaa laisinkaan vaan jopa hyväksi luokiteltavaa. Koskas se pääsiäinen olikaan seuraavan kerran?

Eräänä päivänä sen sitten keksin! Minä en pidä viilistä! Se haisee ja on sitkeän limaista. Tai näin ainakin viitisen vuotta sitten kun viimeksi viilipurkin aukaisin. Hihkaisin riemastuneena hoksaukseni myös ukkelille kesken iltalenkin, ja kuinka ollakaan, lenkki kun vei joka tapauksessa kotiin kaupan kautta, niin pitihän lähi-Alepasta napata myös viilipurkki mukaan. Todistusaineistoa sille seikalle, ettei maailmassa ole yhtäkään ruokaa, josta en pitäisi.



Keräsin hieman nälkää ja kävin viilipurkin kimppuun. Pelkäsin ilmoille tulvahtavaa lemua kun repäisin kannen auki, mutta hei, ei se haisekaan enää niin pahalle! Tai sitten nenäni on tukossa. Sekoittelin mömmöä ja tsemppasin itseäni unohtamaan ennakkoluuloni. Ihan hyvää tämä on. On oltava. Ja olihan se! Minun viiliseni sisälsi vielä jotakin hyvää hillon tapaista ja ihan helpostihan sen lusikoi naamariin. Viilin koostumus on mielestäni edelleen vähintäänkin omituinen, mutta maku on kuitenkin hyvä, joten enää en voi sanoa inhoavani viiliä. Ja näin tuli taas todistettua se seikka, että minulle maistuu kaikki ruoka.

Paitsi että viilistä tuli mieleeni toinen potentiaalinen inhotuksen aihe: Cottifrutti. Myöntääkö kukaan ihan oikeasti pitävänsä kyseisestä kokkarelöllöstä? Terveellistä se on varmasti, mutta ostaako kukaan sitä pelkän maun vuoksi? Saanen epäillä.. Minä ainakin jätin purkin puolitiehen kun sitä erään kerran Tiimarin takahuoneessa lusikoin. Ei vaan voinut syödä loppuun, vaikka nälkä olikin armoton. En kuitenkaan päästä cottifruttia tyhjyyttä humisevalle inhokkiruokien listalleni ennen kuin olen sitä uudelleen maistanut ja pahuuden toistamiseen todistanut. Sitä odotellessa..



Hopshei, hoksasinpa muuten juuri, että blogistaniaa kiersi tovinen sitten haaste inhokkiruoista. Minua ei yllättäen haastanut kukaan, harva kun edes tietää olemassaolostani mitään, mutta hahaa, vastasin näköjään silti! Ja tässäpä siis vielä vastaukseni tiivistettynä: Pidän muun muassa kaikesta, en inhoa yhtäkään ruokaa, paitsi ehkä cottifruttia. Mainittakoon myös, että jotkut kalat ovat inhottavia ruotojen takia, Italiassa maistettu Campari-juoma sekä piimä eivät ole lempparijuomiani, eikä tomaatti maistu hyvältä silloin kun se sattuu (allergia on ystävä), mutta noin niin kuin maun puolesta kaikki syötäväksi tarkoitettu on ainakin tähän asti uponnut meikätyttöön leikiten. Aamen.



P.S. Haasteista puheen ollen: Keltaiseen keittiöön singahtanut mukavuusruoka-haaste on parhaillaan työn alla. Se ei siis ole unohtunut vaikka vastauksessa tovi vierähtääkin.

Kun silmäni mä auki saan..

Aamupalahaaste:

- kerro tyypillisestä aamupalastasi.

- lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa.

- voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne..

- haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan.



Ja tästä lähtee:

Minä kuulun ehdottomasti ihmisiin, joiden mielestä aamupala on päivän tärkein ateria. Herään arkisinkin tarpeeksi (joidenkin mielestä jopa liian) aikaisin, jotta ehdin syödä kiireettömän aamiaisen. Ihan heti herättyäni ei tee mieli syödä, mutta jo puolen tunnin tai viimeistään tunnin päästä ruoka maistuu kyllä.

Ilman kunnon aamiaista olo on nuutunut eikä energiasta ole tietoakaan. En ymmärrä miten jotkut voivat lähteä liikkeelle tyhjällä vatsalla ja elää pelkällä kahvilla lounastaukoon saakka. Vaikka päivän muut ateriat jäisivätkin väliin tai kuitattaisiin pelkällä hedelmällä, on aamiainen ihan ehdoton.


Teevalikoima

Minun aamupalapöytäni tärkein vieras on kuppi teetä. Se voi olla vihreää, mustaa, valkoista ja minkä makuista tahansa, kunhan sitä vaan on. Mukaan pieni loraus maitoa, ei sokeria tai hunajaa. Ilman aamuteetä päivä lähtee nihkeästi käyntiin. Toisinaan himoitsen myös kahvia, mutta sen säännöllisen juomisen lopetin muutama vuosi sitten.

Aamupalaani kuuluu myös vitamiinia porejuoman ja Omega 3 -tabletin muodossa. Vitamiinia saan myös marjoista, joita lisään varsinaiseen aamupalaruokaani, eli mysliin tai kaurapuuroon. Myslin kaverina viihtyvät jogurtti, kaura- ja ruisleseet sekä jo mainitsemani marjat, jotka ovat viime aikoina olleet useimmiten vadelmia. Jos taas on puuroaamu, kaivan pakastimesta marjasekoituksen tai mustikoita. Ne maistuvat leseillä terästetyssä kaurapuurossa parhaalta. Joskus syön aamiaiseksi myös leipää, mutta useimmiten lautaseltani löytyy joko mysliä tai puuroa.



Vitamiinia

Ei niin kovin esteettinen kaveri tämä kaurapuuro, mutta ei anneta sen häiritä

Viikonloppuisin saatan poiketa puuro, mysli, leipä -linjaltani, varsinkin jos herään hieman myöhemmin. Tuolloin hoidan aamiaisen ja lounaan samalla kertaa joko valmistamalla lämpimän ruoan tai syömällä edellisen päivän jämiä, kuten pizzaa, pastaa, salaattia tai mitä ikinä jääkaapissa onkaan. Viikonloppuaamuisin saatan sortua myös kahviin, jonka kanssa kuuluu tietysti syödä myös jotakin makeaa. Tätä tapahtuu kuitenkin suht harvoin, sillä kämpästäni ei yöllisten unissasyömisten jälkeen ja niiden pelossa yleensä löydy mitään herkkuja.

Loppuun vielä yksi ihana aamupalamuisto. Löysin koneeltani kuvan ensimmäisestä aamupalastani omassa kodissani. Muistan hyvin kun viime heinäkuussa heräsin muuton jälkeisenä aamuna aikaisin vuodesohvalta, kömmin parvekkeelle, ihailin aurinkoista aamua ja yritin ymmärtää, että tämä tosiaan on minun ihan oma kotini. Se oli yksi parhaista aamuista ikinä. Parvekkeen pöydälle kannoin ensimmäisen keltaisessa keittiössä tehdyn aamiaisen: ruisleipää, oliiveja sekä greippimehua. Ette uskokaan miten hyvältä niinkin yksinkertainen sapuska voi maistua kun hetki on oikea.

Ainiin, haastan:

- Tamarind Heavenin Hipun

- Herkkuja ruokapöytään Ainon (joka onkin jo hieman valottanut aamupalarutiinejaan)

- sekä Uneliaan kokin.

Irtareita!

Tamarind Heavenin Hippu haastoi minut aikakausia sitten karkkimeemiin, ja vaikka haasteeseen vastaankin pikku viiveellä, oli tämä oikein ilahduttava yllätys keltaisessa keittiössä. Irtokarkkeja, jes!

Irtareihin liittyy paljon muistoja, sillä niitä on mutustettu jo siitä lähtien, kun tämä pikkutyttö kävi talleille pyöräillessään ostamassa matkaevästä lähikiskan mukavalta tädiltä. Yksi hieman tuoreempi karkkimuisto taasen on Karhuveljeni Koda -leffasta (sarjassamme mahtavia arvontavoittoja..). Ostimme Vilukissan kanssa leffaevääksi perinteiset jättimäiset (siis todellakin JÄTTIMÄISET) irtokarkkipussit, joiden ansiosta yhden jos toisenkin pikkumuksun silmät pyöristyivät ja suupielestä alkoi valua kuolaa. Taisi jollekin tulla jopa itku ja kiukkukin kun oma karkkipussi oli paljon pienempi. Muahahahaha!

Minä olen salmiakki-ihmisiä. Jo ammoisista ajoista lähtien jauhoiset salmiakkikarkit ovat vallanneet irtokarkkipussini. Lempparini on aina ollut, ja tulee aina olemaankin, nuo vaaleat suorakaiteen muotoiset jauhoiset salmiakit. Myös jauhoveturit kelpaavat paremmin kuin hyvin.

Vaaleanpunaiset ufot ovat ihania jo pelkästään niihin liittyvien muistojen perusteella. Muistan senkin kerran kun olin himoinnut jo pitkään ystäväni kaapissa piilottelevia karkkeja. Eräänä kauniina päivänä sitten sain valita minkä tahansa karkin, ja päädyin tietenkin isoimpaan ja pitkäkestoisimpaan, eli ufoon.

Ja tuolla siunaamalla sekunnilla kun sain karkin suuhuni, vedin sen innostuksissani henkeen. Kuinkas muutenkaan. Järkyttävän yskätukehtumiskohtauksen avulla ufo liikahti hengitykseni kannalta hieman parempaan paikkaan, mutta jäi silti ikävästi painamaan kurkkuani, eikä minun auttanut muu kuin odotella että se sulaa pois. Se siitä kauan ja hartaasti odotetusta makunautinnosta.

Toinen muistoissani liihottava karkkilaatu on eriväriset remmit. Tällä kertaa videovuokraamossa oli vain punaisia remmejä, jotka ovat toki hyviä nekin, mutta musta on parasta. Yllättäen. Remmejä ostettiin yläasteaikoina ensin uimahallin kiskasta ja myöhemmin oppilaskunnan pitämästä välituntikioskista. Yhtä remmiä mutustettiin pitkään ja hartaasti, toivoen että kaverin remmi loppuu ennen omaa, muuten tulee kova himo kaverin karkkipussia kohtaan.

Salmiakkipääkallot eli pältsit kuuluvat myös parhaaseen A-ryhmään. Nuo kuvan alareunassa hengailevat pältsit eivät edusta mieleisintä laatua, sillä paras pältsi on ohuempi ja jauhoisempi. Myös samaan makusarjaan kuuluvat pyöreät ja pehmeät hymynaamat ovat ihania. Musta hymynaama voittaa ehkä jopa pältsinkin, ja se on jo jotain se.

Erilaiset colapullot kuuluvat myös suosikkeihini. Nuo vaaleanpunasiniset ovat vinhan makuisia ja tällä hetkellä ehkä colapullojen parhaimmistoa, vaikkeivät ne ole colan makua nähneetkään. Salmiakin vastapainoksi tarvitaan aina myös hieman hedelmäkarkkeja, ja tällä kertaa pussiini valikoitui hedelmätutteja.

Haaste on kiertänyt jo niin monessa ruokablogissa, että jätän haastamisen tällä kertaa väliin. Jos et ole vielä esitellyt namimieltymyksiäsi, saa haasteen napata tästä ihan vapaasti. Minä ainakin tirkistelen mielelläni myös toisten irtokarkkipusseja (sillä omani on kuitenkin aina isompi ja parempi), joten karkkikauppaan vaan kaikki kaverit!

Meemin säännöt:

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.

2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.

3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.

4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.