Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 No mä nyt tykkäänki kaikesta

torstai 6. elokuuta 2009

No mä nyt tykkäänki kaikesta



Epäilen vahvasti että makuaistissani on vakavia puutoksia. Minun mielestäni nimittäin kaikki ruoka on hyvää. Siis oikeasti ihan kaikki. Olen oikein etsimällä etsinyt ruokaa tai ruoka-ainetta, josta en pitäisi, mutta se on yhtä vaikeaa kuin Nils Gustafssonin syylliseksi toteaminen. Näkemystäni puoltaa myös se, että ne harvat mielestäni ei-niin-hyvät-ruoat ovat ikäviä epäilyttävän koostumuksensa ja/tai ulkonäkönsä takia, eivätkä niinkään makunsa vuoksi. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon epämääräisen näköinen mämmi, joka ei sitten ollutkaan niin pahaa kuin ulkonäkö antoi olettaa. Oikeastaan se ei ollut pahaa laisinkaan vaan jopa hyväksi luokiteltavaa. Koskas se pääsiäinen olikaan seuraavan kerran?

Eräänä päivänä sen sitten keksin! Minä en pidä viilistä! Se haisee ja on sitkeän limaista. Tai näin ainakin viitisen vuotta sitten kun viimeksi viilipurkin aukaisin. Hihkaisin riemastuneena hoksaukseni myös ukkelille kesken iltalenkin, ja kuinka ollakaan, lenkki kun vei joka tapauksessa kotiin kaupan kautta, niin pitihän lähi-Alepasta napata myös viilipurkki mukaan. Todistusaineistoa sille seikalle, ettei maailmassa ole yhtäkään ruokaa, josta en pitäisi.



Keräsin hieman nälkää ja kävin viilipurkin kimppuun. Pelkäsin ilmoille tulvahtavaa lemua kun repäisin kannen auki, mutta hei, ei se haisekaan enää niin pahalle! Tai sitten nenäni on tukossa. Sekoittelin mömmöä ja tsemppasin itseäni unohtamaan ennakkoluuloni. Ihan hyvää tämä on. On oltava. Ja olihan se! Minun viiliseni sisälsi vielä jotakin hyvää hillon tapaista ja ihan helpostihan sen lusikoi naamariin. Viilin koostumus on mielestäni edelleen vähintäänkin omituinen, mutta maku on kuitenkin hyvä, joten enää en voi sanoa inhoavani viiliä. Ja näin tuli taas todistettua se seikka, että minulle maistuu kaikki ruoka.

Paitsi että viilistä tuli mieleeni toinen potentiaalinen inhotuksen aihe: Cottifrutti. Myöntääkö kukaan ihan oikeasti pitävänsä kyseisestä kokkarelöllöstä? Terveellistä se on varmasti, mutta ostaako kukaan sitä pelkän maun vuoksi? Saanen epäillä.. Minä ainakin jätin purkin puolitiehen kun sitä erään kerran Tiimarin takahuoneessa lusikoin. Ei vaan voinut syödä loppuun, vaikka nälkä olikin armoton. En kuitenkaan päästä cottifruttia tyhjyyttä humisevalle inhokkiruokien listalleni ennen kuin olen sitä uudelleen maistanut ja pahuuden toistamiseen todistanut. Sitä odotellessa..



Hopshei, hoksasinpa muuten juuri, että blogistaniaa kiersi tovinen sitten haaste inhokkiruoista. Minua ei yllättäen haastanut kukaan, harva kun edes tietää olemassaolostani mitään, mutta hahaa, vastasin näköjään silti! Ja tässäpä siis vielä vastaukseni tiivistettynä: Pidän muun muassa kaikesta, en inhoa yhtäkään ruokaa, paitsi ehkä cottifruttia. Mainittakoon myös, että jotkut kalat ovat inhottavia ruotojen takia, Italiassa maistettu Campari-juoma sekä piimä eivät ole lempparijuomiani, eikä tomaatti maistu hyvältä silloin kun se sattuu (allergia on ystävä), mutta noin niin kuin maun puolesta kaikki syötäväksi tarkoitettu on ainakin tähän asti uponnut meikätyttöön leikiten. Aamen.




P.S. Haasteista puheen ollen: Keltaiseen keittiöön singahtanut mukavuusruoka-haaste on parhaillaan työn alla. Se ei siis ole unohtunut vaikka vastauksessa tovi vierähtääkin.

Tunnisteet: ,

4 kommenttia:

Blogger Nelle kirjoitti...

Minun isäni aina opetti, että viili pitää lohkaista lusikalla niin, että joka lusikalliseen tulee hieman pinnan kermaa ja jos viilin pohjalla on hilloa, myös sitä. Näin syöden viilin rakenne on vaan viileä ja hyytelömäinen, mutta se ei valu tai veny minnekään. Lusikalliset pysyvät kauniina. :)

Mä en ole koskaan voinut tykätä siitä, kun talkkuna sekoitetaan viiliin sellaiseksi kummalliseksi limaksi. :)

6. elokuuta 2009 klo 12.18  
Blogger Martina kirjoitti...

Täytyykin kokeilla ensi kerralla lusikoida viiliä isäsi opettamalla tavalla, sillä nimenomaan viilin venyvä ja limainen koostumus tekee siitä minun silmissäni (ja suussani) inhottavan. Miksei mun isi koskaan opettanut miten viiliä syödään? :)

Ja hyh, tuota talkkunaviilimössöä muistelisin itsekin maistaneeni joskus Ruokamessuilla. Ei ollut minunkaan mielestäni ihan paras maistiainen se..

7. elokuuta 2009 klo 9.26  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Cottifurtti ON_AIVAN_KAMALAA!!!!! :D Mutta itsekin olen sitä kaksi kertaa ostanut, kun aika ehti kullata muistot välissä. Kolmatta kertaa ei tule!

24. elokuuta 2009 klo 2.35  
Blogger Martina kirjoitti...

Jotenkin mä luotan siihen että olet oikeassa, ja harkitsen vielä cottifrutin uusintamaistamista.. :)

24. elokuuta 2009 klo 9.55  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu