Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Äiti 43v

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Äiti 43v



Italia-muistelojen (ja yhden pikku raivoavautumisen) välissä hieman muutakin asiaa, ettei mene liian yksitoikkoiseksi elämä. Äippäni täytti keskikesällä 43-vuotta (vai olikohan se 53?) ja meikätyttö leipoi ukkelin avustuksella mammalle kakun, kun ei äitiliinillä ollut omasta takaa tarjota kuin vain kahta eri kakkuva: miniää varten mansikkakakkua (kuka arvasi, että miniä on mansikalle allerginen?) sekä mustikkapiirakkaa. Hyviä olivat, herkkuperse kiittää.

Minä toin synttärin viettoon mukanani vielä nougat-tiikerikakun, jonka koemaistamisessa ukkelin veli oli pyynnöstäni avustanut. Lahjakakkua ei ehkä normien mukaan tule haukata etukäteen, mutta minä mestarileipuri en vaan uskalla viedä leipomuksiani kylään ennen koemaistamista. Viis pikku kolosesta kakun kyljessä. Parempi niin kuin kokonainen kakan makuinen kakku. Hyvää nougat-tiikeri koemaistajankin mielestä kuulemma oli, enkä suostu uskomaan kehun olleen pelkkää itsesuojeluvaistoa.

Nougat-tikruun tarvitset:

- 200 g voita
- 2 dl sokeria
- 3 munaa (kanan mieluiten)
- 2 tl leivinjauhetta
- 2 tl vaniljasokeria (tai vanilliini-)
- 3,5 dl vehnäjauhoja

- 3 rkl tummaa kaakaojauhetta
- 3 rkl maitoa/kermaa (mehukin kuulemma käy, yhh..)

- 4-5 Dubbelnougat-patukkaa (osta viisi niin voit vähän maistella yhdestä)

- korppujauhoja



Aloita vaikkapa kakkuvuoan voitelemisella ja korppujauhottamisella. Vatkaa seuraavaksi voi ja sokeri hyvin sekaisin. Jossakin käytettiin verbiä vaahdottaa, mutta mielestäni lopputulos ei niin kovasti vaahtoa muistuta. Tai sitten tein jotakin väärin..?

Lisää munat yksitellen voin ja sokerin sekaan. Sekoita sopivasti joka välissä. Mittaa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri kippoon ja sekoita heidät keskenään. Jos kaapistasi löytyy vain vanilliinisokeria, käy sekin ihan yhtä hyvin.

Tässä vaiheessa voisikin olla hyvä kerrata vanilja- ja vanilliinisokerin ero, jos joku sitä miettii: Vanilliinisokeri on keinotekoisella vaniljalla (eli vanilliinilla) maustettu sokeri, kun taas vaniljasokerissa on aitoa vaniljaa, joka usein näkyykin pieninä mustina pisteinä sokrun seassa. Toisten mielestä vaniljasokeri on jättepaljon parempaa ja ainoa oikea vaihtoehto, kun taas toisten mielestä niillä ei ole maun kannalta mitään eroa. Päätä itse mihin uskot.



Ja jatketaan leipomista: Lisää keskenään sekoittamasi kuivat aineet taikinaan (sillai pikkuhiljaa ettei jauhot lentele pitkin pöytiä), sekoita ja siirrä kolmasosa taikinasta toiseen kippoon. Lisää kolmasosaan kaakaojauhe ja maito (tai kerma tai mehu, yhh..) ja kahteen kolmasosaan sulatettu nougat. Täytyy myöntää, että minulla tumman ja vaalean taikinan suhde oli puolet ja puolet (vaikkei kuvan perusteella näytäkään siltä), sillä ruskea osa tiikerikakusta on parempaa eikä kolmasosa suklaista taikinaa vaan riitä. Pitää olla puolet. Vähintään.

Kaada taikinoita vuorotellen aiemmin voitelemaasi ja korppujauhottamaasi vuokaan. Oikeaoppisesti tiikerikakkuun laitetaan ensin noin puolet vaaleasta taikinasta, sitten tumma, ja päälle loput vaaleasta. Raidasta tulee oikean muotoinen nostelemalla taikinaa kahdella haarukalla, tai tekemällä kuhunkin kerrokseen teelusikalla uran ennen seuraavan kerroksen vuokaan latomista. Oma äippäni taisi aikoinaan vain söhräistä haarukalla vuoan ympäri ja ihan hieno tuli niinkin.

Tyrkkää vuoka 175-asteiseen uuniin noin 40-50 minuutiksi. Voit testata välillä taikinan kypsyyttä cocktailtikulla: Jos taikinaa jää kakkuparkaan törkkäämääsi tikkuun, on tiikeri sisältä raakaa. Toisaalta on hyvä muistaa, että uunista poistuessaan ja jäähtyessään (niin varmaan maltettiin antaa sen jäähtyä!) kakkunen kypsyy ja jähmettyy vielä vähäsen. Ainiin: Muista kaapia, nuolla ja törkkiä sormella taikinakulhot. Tiikerikakkutaikina on nimittäin ihan parasta!

Olisin lisännyt tähän vielä kuvia muista äidin synttäripäivänä tarjoilluista herkuista, mutta sattuneesta syystä se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy..

Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Blogger Maireanna kirjoitti...

On se äidistä varmaan ollut mukavaa
saada tyttäreltäkin kakkua pöytään..ainakin itse ilahdun kun sellaista on tapahtunut!

31. heinäkuuta 2009 klo 14.10  
Blogger Martina kirjoitti...

Joo, kyllä äippä näytti ilahtuvan tuomisistani. Onhan lahjakakku aina mukava asia, oli siinä kolo kyljessä tai ei. :)

3. elokuuta 2009 klo 11.00  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu