Olen selkä

Vilukissan Turkin tuliaisten (hyvää suklaatia oli, kiitos vaan kovasti) myötä ilmoittaudun jälleen läsnäolevaksi, vaikka niin mieluusti olisinkin vielä Italian auringon alla. Loma oli aivan mahtava ja tulettekin kuulemaan siitä myöhemmin niin paljon että aivokuolleinkin havahtuu. Ruokakokemuksia kuvineen löytyy nimittäin ihan järjetön määrä, mutta niistä lisää myöhemmin.. Nyt palataan aikaan ennen Italiaa ja Santa Fehen, jossa saimme nauttia Vilukissan ja Tukan Turkin matkan kuulumisista. Kuten jo mainitsinkin, ylläolevat suklaat ovat tuliaisia karvaranteiden maasta, ja varsinkin tuo Magnum oli erittäin nannaa.

Ja sitten itse asiaan, eli Santa Fehen, jonka sapuskat ovat ainakin tämän yhden kerran perusteella maukkaita ja ennen kaikkea tulisia. Maajussin morsiameltakin valuivat melkein kyyneleet silmistä kun hän haukkasi fajitaksensa tulisinta kohtaa, mutta hyvin tuntui maistuvan niin se, kuin minun ja Vilukissan valitsema Cajun Blackened Chickenkin. Kana-annoksissamme oli, kuten kuvasta näkyy, grillattua cajun-maustettua kanaa, sipulia, paprikaa, riisiä ja chilikastiketta. Hahaa, ja salaatinlehti! Sitäpä ei mainittukaan ruokalistalla! Onpa kiva saada vähän ekstraa, vaikkakin vain salaatinlehden muodossa.... Ja jooooh, jutut on edelleen lomatasolla, eli hyyvin hyvin huonoja.. Tosin, koskapa ne ei olisi.



Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta kun tämä tyttö söi Santa Fessä. Pari kertaa aiemminkin olen yrittänyt sinne syömään, mutta pöydät ovat lähes poikkeuksetta niin täynnä, että joutuu vähän odottelemaan. Tämä olikin eka kerta kuin jaksoin nähdä vaivaa pöydän etsimiseen, sillä ennen olen vain kävellyt raflan läpi todetakseni paikan olevan täynnä ja suuntaamaan seuraavaan potentiaaliseen ruokapaikkaan. Odottaminen kuitenkin kannattaa, sillä Santa Fe on mukavan leppoisa ja tunnelmallinen paikka, enkä ole kuullut sen ruokiakaan muuta kuin kehuttavan. Santa Fe on myös hyvä vaihtoehto Meksikon matkalle ainakin niille hölmöille, jotka pelkäävät sikainfluenssaa ja muita matkalla vaanivia vaaroja.