Irtareita!

Tamarind Heavenin Hippu haastoi minut aikakausia sitten karkkimeemiin, ja vaikka haasteeseen vastaankin pikku viiveellä, oli tämä oikein ilahduttava yllätys keltaisessa keittiössä. Irtokarkkeja, jes!

Irtareihin liittyy paljon muistoja, sillä niitä on mutustettu jo siitä lähtien, kun tämä pikkutyttö kävi talleille pyöräillessään ostamassa matkaevästä lähikiskan mukavalta tädiltä. Yksi hieman tuoreempi karkkimuisto taasen on Karhuveljeni Koda -leffasta (sarjassamme mahtavia arvontavoittoja..). Ostimme Vilukissan kanssa leffaevääksi perinteiset jättimäiset (siis todellakin JÄTTIMÄISET) irtokarkkipussit, joiden ansiosta yhden jos toisenkin pikkumuksun silmät pyöristyivät ja suupielestä alkoi valua kuolaa. Taisi jollekin tulla jopa itku ja kiukkukin kun oma karkkipussi oli paljon pienempi. Muahahahaha!

Minä olen salmiakki-ihmisiä. Jo ammoisista ajoista lähtien jauhoiset salmiakkikarkit ovat vallanneet irtokarkkipussini. Lempparini on aina ollut, ja tulee aina olemaankin, nuo vaaleat suorakaiteen muotoiset jauhoiset salmiakit. Myös jauhoveturit kelpaavat paremmin kuin hyvin.

Vaaleanpunaiset ufot ovat ihania jo pelkästään niihin liittyvien muistojen perusteella. Muistan senkin kerran kun olin himoinnut jo pitkään ystäväni kaapissa piilottelevia karkkeja. Eräänä kauniina päivänä sitten sain valita minkä tahansa karkin, ja päädyin tietenkin isoimpaan ja pitkäkestoisimpaan, eli ufoon.

Ja tuolla siunaamalla sekunnilla kun sain karkin suuhuni, vedin sen innostuksissani henkeen. Kuinkas muutenkaan. Järkyttävän yskätukehtumiskohtauksen avulla ufo liikahti hengitykseni kannalta hieman parempaan paikkaan, mutta jäi silti ikävästi painamaan kurkkuani, eikä minun auttanut muu kuin odotella että se sulaa pois. Se siitä kauan ja hartaasti odotetusta makunautinnosta.

Toinen muistoissani liihottava karkkilaatu on eriväriset remmit. Tällä kertaa videovuokraamossa oli vain punaisia remmejä, jotka ovat toki hyviä nekin, mutta musta on parasta. Yllättäen. Remmejä ostettiin yläasteaikoina ensin uimahallin kiskasta ja myöhemmin oppilaskunnan pitämästä välituntikioskista. Yhtä remmiä mutustettiin pitkään ja hartaasti, toivoen että kaverin remmi loppuu ennen omaa, muuten tulee kova himo kaverin karkkipussia kohtaan.

Salmiakkipääkallot eli pältsit kuuluvat myös parhaaseen A-ryhmään. Nuo kuvan alareunassa hengailevat pältsit eivät edusta mieleisintä laatua, sillä paras pältsi on ohuempi ja jauhoisempi. Myös samaan makusarjaan kuuluvat pyöreät ja pehmeät hymynaamat ovat ihania. Musta hymynaama voittaa ehkä jopa pältsinkin, ja se on jo jotain se.

Erilaiset colapullot kuuluvat myös suosikkeihini. Nuo vaaleanpunasiniset ovat vinhan makuisia ja tällä hetkellä ehkä colapullojen parhaimmistoa, vaikkeivät ne ole colan makua nähneetkään. Salmiakin vastapainoksi tarvitaan aina myös hieman hedelmäkarkkeja, ja tällä kertaa pussiini valikoitui hedelmätutteja.

Haaste on kiertänyt jo niin monessa ruokablogissa, että jätän haastamisen tällä kertaa väliin. Jos et ole vielä esitellyt namimieltymyksiäsi, saa haasteen napata tästä ihan vapaasti. Minä ainakin tirkistelen mielelläni myös toisten irtokarkkipusseja (sillä omani on kuitenkin aina isompi ja parempi), joten karkkikauppaan vaan kaikki kaverit!

Meemin säännöt:

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.

2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.

3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.

4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.