Maailman kallein mauste

Sahramin sanotaan olevan maailman kallein mauste. Ja totta tosiaan, maksoihan pussukallinen tuota punaista höttöä Ruoholahden S-marketissakin 2,95 €. Tavallisen maustepussin sisältä löytyi vielä pienempi nuudelin maustepussia muistuttava läpinäkyvä pussi, joka sisälsi muutaman säälittävän punaisen hippusen. Tämän perusteella kilohinta tosiaan on jotakin aivan järkyttävää. Jos haluat päästä halvemmalla, ota oppia mausteen väärentäjistä, ja käytä sahramin sijaan jotakin näistä:

- keltainen elintarvikeväri
- paprikan suikaleet
- sipulin kuoret
- kuivattu savuliha
- värjätty sahajauho

Glorian ruoka & viini -lehdestä silmiini pomppasi espanjalainen valkosipuli-sahramikeitto, jota oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Tuleehan siihen kokonainen valkosipuli (oujee, pakko olla hyvää!) ja sahramin avulla pääsee vähän luksustelemaan loppiaisen kunniaksi. Harvinaista herkkua keiton lisäksi on myös se, että minulla on kerrankin antaa täsmälliset ohjeet mittoineen, aikoineen ja etenemisjärjestyksineen.

Saanko esitellä: Espanjalainen valkosipuli-sahramikeitto

Tässä hän on vielä puolivälissä matkaa

- 1 valkosipuli
- purjo
- 8 perunaa
- 8 dl kasvislientä
- 2 laakerinlehteä
- veitsenkärjellinen sahramia
- 2 dl kermaa
- mustapippuria
- suolaa jos tahtoo (minä en tahtonut)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa valkosipulista hattu pois niin, että pääset tirkistelemään jokaisen kynnen sisälle. Kääri valkosipuli folioon ja hylkää mytty uuniin 20 minuutiksi.

Kuori ja pilko perunat. Huuhtele purjo ja silppua sen valkoinen osa. Loput purjosta voit työntää takaisin sinne mistä se on tullutkin. Kiehauta kasvisliemi ja työnnä potut, purjo ja kuoristaan ulos pullautetut valkosipulin kynnet mukaan porisemaan. Heitä vielä laakerinlehdet ja sahrami, sahanpurut tai mitä nyt ikinä päätitkään käyttää mukaan kattilaan. Anna kiehua 20 minuuttia, tai kauemmin jos perunan palasesi ovat niin isoja, etteivät ne olleet ehtineet vielä pehmetä.

Surauta sauvasekoittimella keitto mössöksi (etsi ensin laakerinlehdet ja pelasta heidät survoontumiselta), kaada sekaan kerma ja mausta mustapippurilla (ja suolalla). Ohjeessa mainittiin että keiton voi vielä suurustaa jos tahtoo, mutta minun seokseni oli ilmankin niin paksua, että suurustamisen jälkeen se olisi muistuttanut enemmänkin perunamuussia kuin keittoa.

Ja hyväähän tästä tuli, vaikka minun valkosipuliin turtuneet makuhermot olisivat sietäneet helposti vielä toisenkin kokonaisen valkosipulin keiton mukana. Normaalille ihmiselle veikkaisin näillä ohjeilla saavutetun valkosipulisuuden olevan kuitenkin aivan riittävä.