Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Parman kana

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Parman kana



Heinäkuun ennätyshelteillä ihminen janoaa suolaa liotettuaan itseään koko päivän useilla vesihörpyillä ja hikoiltuaan enemmän kuin tarpeeksi. Sopivasti suolaisuutta tarjoaakin Parman kana, joka ei ainesluettelon perusteella voi mitenkään olla pahaa. Ilmakuivattuja tomaatteja, nam, pestoa, namnam, ilmakuivattua kinkkua, NAAAMM! Joten eikun kokeilemaan vaan:

Tarvitset:

- 4 kpl kanan rintafileitä (mieluummin maustamatonta, mutta marinadiversiotkin kelpaavat hanan alla suihkuteltuaan)
- 3 rkl pestoa
- aurinkokuivattuja tomaatteja (valkosipulilla maustetut on parhaita)
- 8 siivua parmankinkkua / ilmakuivattua kinkkua / prosciuttoa / serranoa tai miksi nyt haluatkin rakasta kinkkulasta kutsua
- öljyä

Leiki lääkärikirurgia ja viillä kanasiin tasku, johon tyrkätään niin paljon pestoa ja pienemmäksi pilkottua aurinkokuivattua tomaattia kuin mahtuu. Ei mahdu kovin paljon, joten eipäs sitten liioitella kuitenkaan. Täytettyjen fileiden ympärille kietaistaan kaksi siivua kinkkua, jonka jälkeen kanat asetellaan siistiin riviin öljyllä voideltuun uunivuokaan. Öljyä voi lurauttaa vielä kanasten päällekin ennen kuin hylkäät kaverit 200-asteiseen uuniin 20-25 minuutiksi. (Alkuperäinen ohje löytyy täältä.)


Ennen uunia..


..ja jälkeen uunin.

Meikäkokkia vaivaa salmonellakammo, joka ei muuten ole lainkaan huono asia, mutta kanojen kypsentämisaika pääsee helposti venähtämään kun pelkään punaisessa kanassa kummittelevaa salmonellapöpöä. Nämäkin kanat hengailivat hieman liian pitkään uunissa, mutta kun täytteet ja muut oheiskaverit (eli se ihanaihana ilmakuivattu kinkku) olivat kohdallaan, ei pieni kuivuus haitannut.

Ylijääneet tomaatit ja pesto pääsivät herkulliseen hyötykäyttöön kun sekoitin pestoa pastaan ja tomaatteja raejuustoon. Jälkimmäiset kippasin evässalaattini päälle ja pestopastan söin kanasuikaleiden kanssa. Hirmuhyvää, pestolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla ei vaan voi mennä pieleen! Eikä myöskään ilmakuivatulla kinkulla, mutta sitä ei harmikseni jäänyt yhtään yli. Muuten olisin saattanut kääräistä sitä vaikkapa melonin ympärille.

Tunnisteet:

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu