Pepparkakor

Usko tai älä, mutta suomenruotsalaisista on oikeasti jotain hyötyäkin. Ilman suomenruotsalaisia tuttujani (terveisiä rakkaalle 1/4-veljelleni Uffelle ja muulle paremmalle väelle!) en olisi ehkä ikinä tutustunut piparkakun ja sinihomejuuston yhdistelmään. Aluksi juuston ja piparin yhdistäminen kuulosti vähintäänkin oudolta, mutta nykyään en suostu syömään piparkakkua ilman homejuustoa. Taivaallinen yhdistelmä, ihan oikeasti. Jos et ole jo kokeillut niin teepä se tänä jouluna.

Piparkakut eivät ole koskaan kuuluneet ykkössuosikkeihini joulun herkkupöydässä, paitsi tietysti piparitaikina, mutta sitähän eivät syö muut kuin lapset. Haha, ja kököt! Eiköhän siellä äidinkin jääkaapissa ole taas tänäkin jouluna kulhollinen taikinaa, jota myös mammaseni käy hotkimassa suuhunsa aina kun silmä välttää. Kun olimme muksuja, äiti teki erikseen yhden taikinan syötäväksi ja vasta toisesta leivottiin pipareita ja piparkakkutalo. Ja niinhän sen pitää ollakin. Harmi etten itse jaksa ja osaa vääntää piparkakkutaikinaa, vaan ostin näihinkin pötkylöihin valmiin taikinan pakkasesta.

Homejuustopiparikierteet on maailman yksinkertaisin valmistaa. Taikina kaulitaan kahdeksi samankokoiseksi levyksi, murennetaan sinihomejuustoa toisen levyn päälle ja painetaan toinen kanneksi. Vähän niin kuin tekisit hampurilaisia. Taikinahamppareista leikataan sentin tai parin levyisiä tikkuja, jotka kieputetaan kierteille ja paistetaan 225 asteisessa uunissa noin varttitunti. Kannattaa kytätä pipareita aina silloin tällöin, sillä vaikka minäkin olen aika kova uuninluukusta vakoilija, ehti parin piparimöhkylän päät muuttua hieman mustiksi.

"Sinivuorten yö, siellä uuras työ

se on päättynyt, jo on juhla nyt.

Lala lallalla, helikellot soi,

tulla tonttuset voi ilomielin."