Soppailua

Mikä siinä onkin että sään kylmetessä alkaa tehdä julmetusti mieli kauhoa soppaa naamaan? Ihan kuin se jotain auttaisi. Aurinko alkaa paistaa ja kesä tulee nopeammin vai? No okei, kyllähän keitto lämmittää mukavasti pakkasen kohmettamaa tallustajaa, ja lusikkaruoat ovat jotenkin mukavan kotoisia pimeänä vuodenaikana, kun neljän seinän sisässä tulee vietettyä enemmän aikaa kuin normaalisti.

Niinpä keltaisessa keittiössä laitettiin jälleen kattila liedelle ja väsättiin nakkikeittoa arki-illan iloksi. Soppandeelia tulikin keiteltyä niin paljon, että osa pääsi pakastimeen asti odottamaan comebackia. Tämä siis siitä huolimatta, että työnsin keittoa oman suuni lisäksi myös ukkelin suuhun oikein isolla kauhalla.

Kunnon kattilalliseen nakkikeittoa tarvitset:

- vettä (tätä voi olla vaikea saada mistään, suosittelen kiertämään ainakin kaikki erikoiskaupat ja Stockan Herkun)

- lihaliemikuutioita 1-2 kpl

- muutama peruna

- sipulia

- laiskan kokin keittojuurekset kaupan pakastelokerosta

- nakkia koko paketti ja vielä vähän lisää, sillä kyllähän nyt nakkikeitossa pitää nakkia olla

- maustepippuria

- mustapippuria

- oreganoa

Maltoin ottaa kuvan vasta kun olin syönyt puolet annoksesta. Nälkä kun oli melko mahooton..

Keittele vesi kiehuvaksi ja työnnä lihaliemikuutio(t) ruskeuttamaan neste. Pilko veden kiehumista odotellessa perunat, ja heitä pottupalat kattilaan kun vesi suvaitsee vihdoin kuplia. Koska vesi ei kiehu pyynnöistä huolimatta vieläkään, sinulla on aikaa pilkkoa sipuli sekä nakit ja heittää ne pannulle. Nakit voit ruskistaa, mutta sipulille riittää pieni kuullotus.

Kun vesi vihdoin porisee ja perunatkin ovat viihtyneet porekylvyssään tovin, lisää soppaan keittojuurekset, nakin palaset ja sipuli. Mausta musta- ja maustepippurilla sekä oreganolla. Keltaisessa keittiössä oli näääin lähellä että joukkoon olisi lurahtanut myös valkosipulia sekä Jim Beam hot saucea, mutta pakotin itseni kerrankin tekemään jotakin ilman valkoista sipuliystäväämme tai muutakaan omituista lisämaustetta. Kerrankin jotain perinteisen makuista hei. Ja hyvää tuli, maistui ihan nakkikeitolle (kuinka yllättävää!).

Keiton kaveriksi lämmitin uunissa ruisleipäpaloja, joiden päälle levitin valkosipulista ja öljystä väsäämääni seosta sekä raastoin juustoa. Kun leipäset poistuivat uunista, heitin niiden päälle vielä mustapippuria ja revin suuhuni pellille valuneet juustot. Voin kokemuksesta viisastuneena kertoa, että uunista tullut juusto on kuumaa, enkä siis suosittele sen työntämistä suuhun, sillä sormi voi siinä hommassa palaa. Suusta nyt puhumattakaan. Ahneella on eräänlainen loppu, joojoo, tiedetään.. Mutta kun oli nälkä.