Pämpylät

On näköjään ennemminkin sääntö kuin poikkeus että postaan juttuja hieman (tai hieman enemmänkin) myöhässä, sillä tämänkin jutun kuva on otettu parisen viikkoa sitten kun taivaalla möllötti vielä pallo nimeltä aurinko. Tuona viikonloppuna syksy oli kaunis, värikäs ja sopivan pirtsakka eikä tylsän sumuinen, harmaa, märkä ja kylmä niin kuin nyt. Oli siis täydellinen päivä ulkoiluun, ja mikäs sen mukavampaa kuin ottaa lähes naapurissa asuva Vilukissa mukaan, ja lähteä katsomaan erästä tärkeää paikkaa ensi kesää ajatellen.

Ennen kävelylle lähtemistä leipaisin kuitenkin sämpylätaikinan kohoamaan, jotta takaisin tullessani saisin nauttia uunituoreista sämpylöistä höyryävän keittokupposen kera. Keitoksi valikoitui vanha tuttu tomaattinen pastakeitto, tai pastainen tomaattikeitto, ihan kummin päin vaan, ja sämpylöiden sekaan ujutin juustoraastetta makua ja mehevyyttä tuomaan. Juustoisten pämpylöiden taikinaan tarvitset:

- 5 dl vettä

- pussin kuivahiivaa

- 2 rkl sokeria

- 0,5 tl suolaa

- 4 rkl rypsiöljyä

- n. 9 dl sämpylä- ja vehnäjauhoja (suunnilleen puolet kumpaakin)

- juustoraastetta silleen sopivasti

Lämmitä vesi ja lisää siihen hiiva. Tyrkkää suola ja sokeri sekaan ja lisäile jauhoja hiljalleen sekoittaen. Lisää lopuksi pari ruokalusikallista öljyä. En tiedä mikä on oikeaoppinen kohta heittää juustoraasteet kehiin ja mikä on raasteen sopiva määrä, mutta minä sekoitin pienen määrän juustoa taikinaan tässä vaiheessa. Möyhi, pöyhi, runttaa ja sekoita taikinaa niin kauan kuin kätesi kestävät ja hylkää taikinamöykky sitten keittiöliinan alle kohoamaan ainakin puoleksi tunniksi ja lähde lenkille. Kävele kummastelemaan väärää paikkaa ja ymmärrä se kiroten vasta myöhemmin illalla. Jepjep, Martina on taas onnistunut eksymään! Jatketaan siitä kuitenkin sitten kun ollaan tehty sämpylät valmiiksi.

Kun taikina on paisunut liinan alla muhkeaksi, ota vielä uudestaan öljypurkki esiin, lorauta sitä pari ruokalusikallista taikinaan ja muotoile mössöstä haluamasi kokoisia palleroita leivinpaperoidulle uunipellille. Öljyn voi halutessaan lisätä kokonaisuudessaan ennen kohoamista, mutta säästämällä puolet myöhemmäksi on palleroiden pyörittelyvaihe helpompi. Ei tartu nimittäin taikina käsiin ihan niin tiukasti. Ripottele juustoraastetta palleroiden päälle ja anna kohota vielä sen aikaa kun uuni lämpenee 200 asteesen. Paista sämpylöitä n. 10-15 minuuttia ja nauti ensimmäinen pämpylä heti kun sormesi ja suusi ei enää pala niiden kuumuudesta.

Loppukevennykseksi tosiaan lisää yksityiskohtia epäonnistuneesta kävelylenkistämme.. Tai no muuten oli kyllä ihan mukavaa, mutta kahden kaason määränpää oli aivan väärä, emmekä edes ymmärtäneet sitä ajoissa. Tästä saamme kiittää ennenkaikkea olematonta suuntavaistoani ja typeryyttäni, sekä hieman myös äitini onnistunutta, mutta ilmeisesti kuitenkin tahatonta harhautusta. Nimeltä mainitsemattomassa naapurikaupunginosassamme on nimittäin KAKSI kirkkoa, joista toinen on varattu Maajussin ja hänen morsiamensa vihkikirkoksi. Ei liene vaikea arvata, että me urpot vaelsimme väärälle kirkolle, ja ihmettelimme kun ei se nyt ihan sellainen ole mistä on puhuttu.

Osoite oli kuitenkin sama, jonka äitini minulle kertoi muistellessaan kirkon sijaintia. Vanhempani on nimittäin aikoinaan vihitty samassa kirkossa jota etsimme nyt, mutta mamman muisti taisi tehdä tepposet, tai sitten äitini suuntavaisto on yhtä surkea kuin omani (haa, nyt tiedän mistä se periytyy!). Väärän osoitteen lisäksi äitini nimittäin epäili kirkon sijaitsevan toisella puolella junarataa kuin mitä se todellisuudessa sijaitsee. Juu, ei näin.. Asiaa ei myöskään auttanut se, että minä kyllä tiesin alueella olevan kaksi kirkkoa, mutten väärää kirkkoa ihmetellessämme muistanut lainkaan tätä pikkuseikkaa.. Kuinka muistamaton ja ennen kaikkea TYHMÄ voi ihminen olla?

Vasta illalla sämpylöiden hotkimisen jälkeen kirosin omaa tyhmää päätäni ja ajattelemattomuuttani kun hoksasin että hei, taisimme olla väärällä kirkolla! Ei muuta kuin nokka kohti etelää ja uusi yritys seuraavana päivänä. Kiitos ystävällisen naapurini ohjeiden ja pienimuotoisen harhailun löysin kuin löysinkin oikean kirkon lopulta, ja on se vaan kuulkaas söpö! Muistan henkäisseeni ihastuksesta kun sain pienen vanhan puukirkon näköpiiriini puiden lomasta. Kyllä maar kelpaa maajussin perheen avioitua ja kaason itkeä, pyörtyä, kompastua ja muutenkin mokailla niin tunnelmallisessa tönössä. Siitä tulee varmasti ikimuistoinen päivä! Olisipa jo kesä..