Kahen kilon sii...säfile!

Tällainen pikku mötkäle sisäfilettä tarttui mukaamme heti kun sisäistimme fileen tarjoushinnan olevan oikeasti todella edullinen. Perhana, tuohan on ihan pakko ottaa mukaan! Kahden kilon pötikästä riittää pihviä pitkäksi aikaa, sillä vaikka söimme jo kolmena päivänä putkeen sisäfileestämme tehtyjä pippuripihvejä, on pakastimessa vielä kymmenen ihan kunnon kokoista pihviä odottamassa paistovuoroaan.

Kuvassa mötikkä on vasta kuoriutunut paketistaan, emmekä siis ole vielä siistineet uutta perheenjäsentämme ylimääräisistä rämmäleistä. Ennen parisenttisiksi pihveiksi leikkaamista lihasta onkin hyvä karsia nuo valkoiset kohdat ja muut epämääräisyydet pois. Sitten vasta saadaan enite hyvei pihvilöi.

Koska meillä oli kiirus Maajussiperheen tupareihin, menimme muun aterian kanssa sieltä missä aita on vähän repsahtanut. Pikaratkaisumme eivät kuitenkaan todellakaan olleet huonoja, vaan annosta syödessäni mietin, miten ihmeessä kelpuutan enää mitään muuta lautaselleni. Eihän tämän jälkeen kelpaa enää mikään, sillä mikään muu ei voi maistua yhtä hyvältä. Paitsi ehkä mäti, mutta se ei nyt liittynyt tähän mitenkään..

Pippurilla kuorrutettujen medium-pihviemme kaverina oli pussista suoraan uunipellille kipattuja kaupan mausteisia lohkoperunoita sekä valmispussista tehtyä pippurikastiketta. Kastikkeeseen pyöräytimme lisämakua pippurimyllystä ja taisipa tuo ukkeli lorauttaa hieman kermaakin joukkoon. Ja hyvää oli, aijaijai.

Jälkkäriksi hörppäsimme omatekemät Irish Coffeet partavaahtokermavaahdolla, joka on muuten ehkä näppärin keksintö vähään aikaan. Minä en ainakaan jaksaisi alkaa vatkata kermaa parin juoman päälle koristeeksi, mutta kun vaahtoa tulee suoraan purkista, niin mikä ettei me kermavaahtoa käytetä.

Sisäfilettä pääsi maistamaan myös Kälyn ja Insinöörin Koda-koira, jonka kanssa leikimme Kiinan matkaa noin vuorokauden ajan. Koirulle kun oli aikaisemmin luvattu matka Naantaliin, jota koira-rukka luuli Kiinaksi, eikä toisen erehdystä hennottu mennä korjaamaan. Joojoo, kyllä se on Kiina se Naantali. Ihan sama asia. Kylpyläreissulle lähti kuitenkin lopulta vain perheen ihmiset (sikäli mikäli insinööri voidaan laskea ihmiseksi..), sillä Koda-raukalla ei ollut lupaa päästä huoneeseen, joka Kälylle ja Insinöörille oli varattu. Mutta ei se mitään! Koda on nimittäin aina tervetullut meille ja kyllähän keltaisessa keittiössäkin osataan Kiinan matkaa leikkiä. Silmät vaan vinoon ja Kiinan muuria etsimään.

Naantalissa kylpijöiltä tuli myös tuliaisia. Muhkeita suklaahippukeksejä sisältävä paketti Naantali Spa Hotel -tarroineen on kylpylästä ja toinen purkki tietenkin sieltä Kiinasta. Purkki sisältää kiinalaisia tahmeita cashew-pähkinöitä ja kannessa on ihan oikeaa kiinalaista tekstiä. Aika ihania, olisi tehnyt mieli heti maistaa, mutta halusin kuvata nämä korkkaamattomina ennen mutustelua: