TTTooosi tuliset Hilipähkinät

Suomessa chilipähkinä tarkoittaa laimeaa ihan kivan makuista pähkinää, joka ei kuitenkaan ole nimensä mukaisesti juuri lainkaan tulinen. Pikkupikku potkun voi aistia jos tunkee pähkinöitä suuhun useamman kerralla, mutta mitään oikeasti tulista tavaraa ei kotimaamme (onpi Suami, Suami aarmas synnyinmaa..) markettien hyllyiltä löydy.

Toisin on näiden Aasian maan pähkinöiden kanssa, jotka löysivät tiensä keltaiseen keittiöön ukkelin vanhempien toimesta. Kiitoksia vaan kovasti tuliaisista! Purkin kyljessä kerrotaan purnukan sisältävän cashew-pähkinöitä, 3 % chiliä, 2 % sokeria ja hieman öljyä. Mielenkiintoista, tuumasin ja väänsin korkin auki. Pähkinä naamaan ja oho, oijoi, sehän potkaisee ihan kunnolla! Lisää mulle heti nyt! Muutaman pähkinän yhdessä tuottama tulisuusaste sai kieleni siirtymääm suun ulkopuolelle vilvoittelemaan ja silmäkulmastani lorahtamaan onnenkyyneleen, joten näissä todellakin on potkua! Nam!

Olen kuullut jostakin, että chilipaprikoiden tulisuuden lähde kapsaisiini aiheuttaa riippuvuutta, ja empiirisen yhden naisen tutkimuksen perusteella voin todeta että näin on. Aamulla ennen varsinaista aamiaista on saatava vähän chilipähkinää ja töistä tullessani heitän pari cashewta suuhuni. Pähkinöissä on myös se hyvä puoli, ettei näin tulisia kavereita voi syödä montaa kerralla, joten herkku säästyy pidempään.

Käytin hilisiä pähkylöitä myös gouda-salaattiini, johon sekoitin juuston ja chilipähkinöiden lisäksi marinoituja valkosipulin kynsiä, kurkkua, paprikaa, sitä vihreetä juttua sekä Insinöörin ja Kälyn "Kiinasta" tuomia pähkinöitä. Herkkua oli. Juusto laimensi hieman chilipähkinöiden aiheuttamaa tulisuutta, joten ihan täysin silmät vedessä ei tarvinnut vedellä salaattia naamariin.