..turhaa, aivan turhaa, on sitä kieltä(ä)..

"..ikävöin jo lähteissäin.

Kuurankukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin.."

Olipa kerran pakkaspäivä keltaisessa keittiössä. Ulkona oli niin kylmä, että parvekkeen lasit olivat yön jäljiltä täynnä kuurankukkia, jotka aurinko sai kimaltamaan kauniisti. Täydellinen päivä touhuta kotona siis, ja tehdä jotakin hieman enemmän aikaa sekä vaivaa vaativaa ruokaa. Ukkelikin on koko päivän töissä, joten ehdin mainiosti valmistaa meille iltaruoaksi kieltä. Juu, kuulit aivan oikein: kieltä.

Tosi söpö

Eipä tainnut ukkeli-raukka tietääkään mihin joutui kun muutti tämän innokkaan ruokakokeilijan kanssa yhteen. Tai kyllä itseasiassa varmaan tiesi, ja onneksi hänkin on kokeilunhaluista sorttia, sillä nirsoilijat eivät kanssani pärjäisi. Vai mitä sanotte pariskunnasta, joka meni ensitreffeillään syömään hevosen lihaa? Ja seuraavilla treffeillä oli luonnollisesti vuorossa antilooppi sekä kameli. Että näin meillä..

Mutta nyt oli siis vuorossa kieli, jonka keittelyyn uskaltauduin viime helmikuun Glorian Ruoka & Viini -lehden kieltä käsittelevän artikkelin rohkaisemana. On muuten aika loistava lehti tuo Glorian Ruoka & Viini. Meikätyttö on lukenut sitä kohta jo vuoden joulupukin suopealla avustuksella ja olen kyllä tykännyt kovasti.

Glorian mukaan voit valita minkä vaan elukan kielen, joka kaupan hyllyltä löytyy. Tsäänssit on bongata lähinnä naudan-, porsaan- , vasikan- ja lampaankieliä. Minä otin muiden vaihtoehtojen uupuessa porsasta. Toivottavasti kyseessä ei ole se sama possuraukka, jota aktivistit kävivät salaa kuvaamassa, kun se makasi liikkumattomana silkassa peeaskassa yhdessä maamme huonosti hoidetuista sikaloista. Voisitte hei maajussit vähän tsempata! Ei teille turhaan tehdä sitä morsianohjelmaakaan.

No joka tapauksessa, kielen valmistaminen aloitetaan sen keittämisellä. Top chefien mukaan kieli olisi hyvä keittää edellisenä päivänä, jotta sen rakenne ehtii kiinteytyä, mutta minä luotin siihen, että muutaman tunnin jääkaapissa hengailu riittää.

Ja kas näin keitetään kieli, ja kieli keitetään näin:

Pilko kattilaan 1-2 porkkanaa, 1-2 sipulia sekä nelisen valkosipulin kynttä. Nämä tuovat ilmeisesti makua tai jotain. Täytä kattila vedellä, heitä pääosan esittäjä(t) sekaan muutaman laakerinlehden, merisuolan (voit käyttää tavallistakin) sekä valkopippurin kanssa. Anna veden kiehahtaa ja kuori samalla pinnalle muodostuvaa vaahtoa pois reikäkauhalla. Anna kattilan porista tulilla 2-3 tuntia. Kieltä ei voi kuulemma keittää liikaa, sillä sen nahka suojaa sitä kuivumiselta. Jos haluat hienostella, voit laittaa toisen kattilan (pohjalle loraus vettä niin se pysyy paikoillaan) kielten päälle, jotta kaverisi pysyvät kiehumassa pinnan alla.

Tällaiseen kylpyyn kielten on tarkoitus pulahtaa

Tässä he ovat keittämisen jälkeen ihanine nystyineen ja kaikkineen.

Ja nylkemisen jälkeen he näyttävät tältä

Kielten kypsymistä odotellessa voin kertoa, että ennakkoluuloja löytyy täältäkin, ja kieli näyttää kaupan hyllyllä lekotellessaan tämänkin höperöpään mielestä melko inhottavalta, eikä sen syöminen ole välttämättä se maailman ihanin ajatus. Mutta ennakkoluulothan on tehty heitettäväksi romukoppaan, joten tartu rohkeasti vaan kieleen kiinni ja ajattele, että lihaahan se on siinä missä muutkin elukan osat. Sitäpaitsi valmiina lautasella pötkötellessään kieli ei näytä enää kieleltä vaan herkulliselta lihapalalta, jonka haluat syödä suuhusi.

Kun kielet ovat kiehuneet pari tuntia, voit pelastaa heidät kattilasta leikkuulaudalle. Anna lihan möllöttää laudalla viitisen minuuttia ja irrota siitä sen jälkeen nahka veitsen avulla näppärästi kuorien.

Tyrkkää sitten kielet jääkaappiin painon alle liiskaantumaan. Minä käytin painona litran mehutölkkiä ja se riitti hyvin painamaan kielet littanoiksi. Kun paistamisen aika tulee, leikkaa kielet halki niin, että yhdestä kielestä tulee kaksi ohuehkoa pihviä. Pyörittele lihat vehnäjauhoissa ja paista voin ja öljyn seoksessa rapeapintaisiksi pihveiksi. Älä kerro syömään tulleelle ukkelille totuutta lihasta ennen kuin hän on maistanut sitä. Keksi vaikka hätävalhe keitetystä ja paistetusta naudanlihasta (ei ihan mennyt läpi, mutta herra oli kohteliaasti hiljaa) ja paljasta totuus vasta kun ensimmäinen pala on mennyt kurkkuputkesta alas. Siinä vaiheessa ennakkoluulojen on turha tulla enää uhoamaan kun on jo maistettu.

Nyt se näyttää jo ihan ruoalta!

Jos nyt oikein innostuit keittelemään kieliä tusinakaupalla, niin tiedoksi, että keitetty kieli säilyy jääkaapissa viisi vuorokautta. Keitetyn kielen voi myös pakastaa ja ottaa sieltä käyttöön kun seuraavan kerran tekee mieli murean pehmeää liharuokaa.

Postauksen teemabiisin myötä haluan vielä lähettää terveisiä mummilleni, joka kuunteli Hallikaista aina kun tämä pieni lettipää oli yökyläilemässä mummin ja vaarin luona. Molemmat, niin mummi kuin vaarikin, tuikkivat enää tähtenä taivaalla, mutta näin joulun hengessä uskon terveisten kuitenkin menevän perille.

"Turhaan, aivan turhaan

minä yöllä hamuan sua viereltäin.

Turhaa, aivan turhaa

on sitä kieltää ikävöin jo lähteissäin.

Kuurankukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin.

Kuurankukkia nyt kannan sisälläin.

Lämpö päivänkään ei niitä sieltä pois voi sulattaa

ne siellä kukkii mihin varjo lankeaa."

(Joel Hallikainen - Kuurankukka)