Pukki ovelle kolkutti

Tänä jouluaattona jouduin (tai siis PÄÄSIN) ensimmäisen kerran kahden joulukattauksen haasteen eteen. Miten siis syödä kahdessa eri paikassa vain muutaman tunnin välein, niin että jälkimmäisessäkin jaksaa maistaa kaikkea edes vähän? Ja mätiä vähän enemmänkin. Homma onnistui yllättävän helposti, vaikka aluksi pelkäsinkin, että Ukkelin vanhempien runsaan joulupöydän jälkeen omassa kotikotona ei enää ruoka maistu. Vaan kyllä todellakin maistui, sillä sapuskaa mahtui yllättävän paljon mahan onkaloihin, vaikka edellisestä ruokailusta oli tosiaan vain muutama tunti.

Ukkelin vanhempien ja äippäni sapuskojen lisäksi pääsimme nauttimaan Tapanina vielä isipapankin ruokatarjoiluista. Omassa keltaisessa keittiössäkin maistui jouluruoka läpi pyhien ja vielä kakssebanakin, joten nyt on kuulkaas syöty niin että housun napit paukkuu. Voin myös ylpeänä kertoa, että voitin meistä normaalisti isompiruokahaluisen ukkelin "Kumpi lihoo enemmän jouluna?" -kisassa! Jippii, ainakin kaksi kiloa lisää! Ehkä jopa kolme, riippuu mikä punnitustulos lasketaan.

Tällaisilla herkuilla joulumahoja kasvatettiin. Ensin esittelyssä Keravan ruoat:

Äitiliinin luona kuvaamistouhu oli jo hieman toisarvoinen juttu, sillä kroppa kulutti kaiken energian ruoan sulattamiseen ja olihan se mahakin jo tässä vaiheessa hieman kameran tiellä:

Tapaninpäivänä Pohjassa meitä odotti tämän näköinen herkkupöytä:

Notta tulipa syötyä. Otsikkoon viitaten aattoiltana Vantaalla meillä tosiaan kuului kolkutus ovelta ja kukas muukaan kuin itse joulupukki lampsi sisään. Mitähän tuumi tuo partasuu kun nuorin paikallaoleva "lapsi" oli 17-vuotias ja ehdottomasti innostunein pukin vierailuista oli rakas äitimme, joka istahti silmät loistaen pukin polvelle istumaan ja poseerasi siinä kameroillemme hihitellen kuin pieni lapsi.