Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Himojen vallassa

torstai 8. syyskuuta 2011

Himojen vallassa



Syksyn kolkutellessa oven takana tai ihan viimeistään siinä vaiheessa, kun se pääsee puikahtamaan sisään kirpeine tuulineen ja ruskan sävyineen, mieleni valtaavat ihmeelliset kesätauolla olleet himot, halut, pakkomielteet tai miksi niitä nyt haluaakin kutsua. Tänä syksynä pientä Martinaa ovat ahdistelleet ainakin etanahimo, Mariskooli-himo, sisustushimo, oppimishimo, juoksuhimo, siivoushimo (siis mikä!??), leipomishimo ja tottakai myös ikuiset matkustus- ja suklaahimo.

Uskon himojen lisääntymisen liittyvän ilmojen viilenemiseen, sillä lamaannuttavien kesähelteiden (sekä myös loman, jos sellainen olisi ollut) jälkeen energiaa riittää ainakin allekirjoittaneella aivan valtavasti. Mieleni tekisikin aloittaa jos jonkinmoisia projekteja, mutta yritän hillitä itseni, sillä tiedän pirteän syysihmisen väsähtävän talven koittaessa ja tarvitsevan pimeimpinä kuukausina paljon aikaa ihan vain löhöämiseen, lepoon ja kotona möllöttämiseen. Silloin sata Työväenopiston kurssia, tappotreeniohjelma ja tuhat muuta menoa ovat ihan liikaa, vaikka ne tuntuisivatkin nyt hyvältä ajatukselta. Niin ja onhan meillä meneillään se yksi pikku projekti, kun pitäisi touhuta se omakotitalo Järvenpäähän..

Kotona ja tontilla hääräämisen lisäksi olen helpottanut ylienergistä oloani ilmoittautumalla kahdelle muutaman kuukauden kestävälle kurssille (aiheina sisustussuunnittelu sekä italian kieli, jeeee, oon niiiin innoissani!), noudattamalla juoksuohjelmaa (jonka tosin penikkatautiperkele yrittää pilata), suunnittelemalla Kuopion reissua ja toivomalla tyttöjen Köpiksen reissunkin onnistuvan sekä ostamalla yhden uuden Mariskoolin (tämä oli se isoin ja tärkein asia). Niin ja leipomishimoa olen lievittänyt tietenkin leipomalla. Tällä kertaa testasin maku.fin Tsatsikileipä -ohjeen. Oikein maistuvaa ja ihanan valkosipulista oli hän.

- 5 dl maustamatonta jogurttia
- 50 g hiivaa
- 1,5 tl suolaa
- 1 tl sokeria
- 0,5 tl mustapippuria
- 1 kurkku
- 3 valkosipulinkynttä (mä laitoin enemmän, ylläripylläri)
- 13 dl vehnäjauhoja
- 0,5 dl oliiviöljyä



Aloita vaikka sillä ikävimmällä hommalla, eli kurkun raastamisella. Silppua, murskaa tai raasta myös valkosipuli. Liuota sitten hiiva kädenlämpöiseen jogurttiin ja sekoita joukkoon suola, sokeri, mustapippuri, kurkku, valkosipuli ja osa vehnäjauhoista. Sekoita ja lisäile loput vehnäjauhot samalla kun mörssäät taikinaa niin, että siitä tulee notkeaa ja kimmoisaa. Lisää vielä lopuksi öljy ja hippanen jauhoja. Peitä taikina liinalla ja anna sen kohota puolisen tuntia.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja tee kaksi lyttyistä palleroa. Kohota taikinapallerot (eli leivät) uudelleen ja viillä niiden pinta terävällä veitsellä, jotta leivistä tulee kivemman näköisiä. Voitele leivät vedellä ja paista 175-asteessa 40 minuuttia. Rapeamman pinnan palleroille saat tyrkkäämällä uuniin paiston ajaksi astiallisen vettä.

Uunilämmin leipä on parasta ihan vain margariinin kanssa, ja sopii täydellisesti kaveriksi sohvan nurkkaan, kun ulkona sataa vettä niin paljon että koko valtakunta tulvii. Silloin on ihana sytyttää pari kynttilää, katsoa boksilta hömppäohjelmia monta tuntia putkeen ja siemailla kupillinen hyvää kahvia jälkkäriksi. Ihana syksy.

Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Anonymous Sirkkutäti kirjoitti...

Jee, kiitos ihanasta leipäohjeesta. Justiinsa tuontapaista haeskelinkin, ja ihan syystunnelmia varten. Joku aika sitten aattelin, että voe tokkiisa, kun tulloo syksy ja talavi, ja kaipasin jo kevättä! Hmmph, mutta onhan syksyssä (ja talvessa myös) hyvätkin puolensa: illat, jolloin nautitaan syysherkkuja, ja kynttilänvalossa tietty! Kaunista syksyä, ja onnea projekteihisi!

11. syyskuuta 2011 klo 10.16  
Blogger Martina kirjoitti...

Olepa hyvä vaan ja kiitos kauniista toivotuksista! Syksy ja varsinkin talvi ovat pitkiä ja pimeitä, mutta jos välillä pysähtyy miettimään niiden hyviäkin puolia, uskon keväänkin koittavan nopeammin. Tämä leipä on juuri sopiva syksyisiin iltoihin ja mielestäni kivan erilainen ihan perussämpylöihin verrattuna, vaikkei niissäkään varsinaisesti mitään vikaa ole. Välillä sitä haluaa vain jotakin hieman erilaista.

12. syyskuuta 2011 klo 9.40  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu