Kello neljän tee ja helpot sämpylät
Ikuisuusprojektini on oppia leipomaan leipää. Siis hyvää sellaista, samanlaista kuin mummo teki. Leipäkokeiluni ovat yleensä onnistuneet ihan jees, mutta ihan jees ei riitä. Tahtoo tehdä täydellisen leivän! Tai täydellisiä sämpylöitä.
Tämänkertaiset pämpylät ovat jälleen askeleen lähempänä täydellisyyttä, mutta vielä on matkaa siihen pullantuoksuiseen mummoon, joka pyöräyttää leipätaikinan tuosta noin vaan mittaamatta aineksia, vaivaa taikinan varmoin ottein ja nostaa valmiin pellillisen pöydälle leppoisasti hyräillen. Onneksi minulla on vielä muutama vuosi aikaa mummoikään, joten harjoitella ehtii vielä paaaljon.
Helppoihin ja nopeisiin sämpylöihin tarvitset:
- 5 desiä maitoa (vesikin käy jos Mansikki pihtaa)
- 1 pussin kuivahiivaa
- 1 rkl sokrua
- 2 tl suolaa
- noin ruokalusikallisen öljyä
- 4 desiä neljän viljan hiutaleita, kaurahiutaleita tai muita vastaavia
- noin 7 desiä vehnäjauhoja
Lämmitä maito (tai vesi) vähän lämpimämmäksi kuin käsi normaalisti on (kuumeiset ja kohmettuneet käyttäköön mittaria) ja sekoita hiiva nesteen joukkoon. Heitä sokeri, suola, hiutaleet, öljy ja osa vehnäjauhoista maidon ja hiivan joukkoon ja sörssää taikinan näköiseksi. Lisää jauhoja sörssäyksen edistyessä ja muhjuta, pyörittele sekä vaivaa valmista taikinaa niin kauan kuin jaksat. Kun ranteita sattuu liikaa heivaa keittiöliina taikinakulhon päälle ja hylkää möntti vartiksi kohoamaan.
Siinä ne mamin pikku pallerot odottaa niin kiltisti uuniin pääsyä
Pyörittele taikinasta palleroja pellille, laita uuni päälle 225-asteeseen ja anna sämpylöiden kohota liinan alla vielä lisää uunin lämpiämistä odotellessa. Lämpöisessä uunissa sämpylät viihtyvät noin vartin kunnes ovat valmiita haukattaviksi.
Pämpylöistä tuli hiutaleiden ansiosta mukavan rouheita ja kyllä nämä jo ihan oikeilta sämpylöiltä maistuivat. Maajussin morsiankin jaksoi kilttinä tyttönä kehua leipomuksiani, vaikkeivät nämä(kään) voita missään nimessä porkkanamuhkuja, joita jonkun kämppis joillakin jatkoilla vaali kuin kalleinta aarrettaan. Jos porkkanamuhkut on aamulla syöty niin tulee turpaan! Ja porkkanamuhkuthan säilyivät hengissä aamuun asti, vaikka kiusaus niiden tuhoamiseen oli suuri. Että sellaisia muistoja tällä kertaa.
Sämpylöiden kaveriksi katoin pöytään tuorejuustoa, eetamia, kurkkua ja kinkkua, vaikkeivät vastapaistetut sämpylät oikeasti tarvitsisi kuin nokareen voita päälleen sulamaan. Leipäset huuhdeltiin alas irtoteellä (-teillä?) ja päivän vinkkinä kerrottakoon, että suklaatee kannattaa juoda ilman maitoa. Se on paljon täyteläisempää ja suklaisempaa niin. Kiitos tästä hoksauksesta kuuluu Maajussin morsiamelle, jonka kanssa pitäisi varmaan kohta perustaa oma teekerho, niin paljon olemme viime aikoina eri teemauista jauhaneet. Mutta kun tee on hyvää.
Tunnisteet: juomat, leipomukset, leivät
2 kommenttia:
Voi hyvän tähen. Tiällä kihertelee yks mummo itekseen...
Minunkin mansikki aina pihtaa ja pullakin menee veteen- saati kana lakossa kans! Unohtu muna pullataikinaan :-) Silti hyräily korvaa niidenkin puuttumisen ja usko tai älä, ne häviää pakkasesta jokaisen kävijän reppuun. Pitäiskö hommata piippari oven kylkeen :-)
Hihi, kiitos Anna kommentista! Kiva kuulla että joku muukin unohtelee asioita, en siis ole ainoa jolla on se emmentaali, vai mikä se nyt oli. :) Pullaakin olisi kiva osata tehdä ihan tuosta vaan, sen voisikin ottaa seuraavaksi projektiksi.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu