Poppaa!

Keltaisen keittiön ruoka-ainearsenaali on saanut viime aikoina vahvistusta niin lähi-Cittarin hyllyltä kuin Poppamiehen nettikaupastakin adoptoituna. Pari uutuutta tuli esiteltyä jo pekonisienipastan yhteydessä, mutta ei siinä todellakaan vielä kaikki, sillä täältä pesee lisää:



Nämä pienet purkissa palloilevat pirpanat ovat juustomaisseja. Poppamies kertoo paahdettujen maissien olevan erikoisen, mutta hyvän makuisia koko perheen snackseja. Pitihän näitä siis päästä maistamaan. Ja eka mä olin et nojoo ihan jees, mut sit mä olinki käsi purkissa koko ajan. Jäin siis heti koukkuun. Tai sitten mulla oli vaan nälkä.

Nämä pallurat tottelevat nimeä Giuliano Mild Cherry Peppers, ja vaikka nimi viittaakin mietoon makuun, tuovat nämä uunilohen päälle viipaloituna yllättävän paljon potkua makuelämykseen. Tulisuus ei kuitenkaan peitä alleen muita makuja, joten oikein kelpo palluroista on kyse.

Nämä kaksi kaverusta ovat olleet ahkerassa käytössä heti ensikokeilusta asti. Vasemmalla tönöttävä purkki sisältää valkosipulipateeta ja lienee sanomattakin selvää, että se sopii mielestäni ruokaan kuin ruokaan.

Oikealla taasen poseeraa ukkelin uusi paras kaveri, joka on toki minunkin mielestäni erinomainen uusi tuttavuus. Pullo sisältää savustetusta jalapenosta, habanerosta ja valkosipulista tehtyä kastiketta, jota Poppamiehen mukaan on kehuttu useassa arvostelussa maistuvimmaksi chilikastikkeeksi. Ja ei mikään ihme, kastike on todella hyvää ja sitä onkin vedetty keltaisessa keittiössä niin antaumuksella, että uuden pullon osto lienee piakkoin edessä.

Nestemäinen savu on jäänyt hieman muiden uutuuksien varjoon, mutta toki olemme tätäkin kokeilleet muun muassa lämpimien tonnikalavoileipien maustamiseen. Mausteella saa mukavaa savun aromia ruokaan, ja nyt tuotteesta kirjoittaessani tulee hirmuinen himo kokeilla savua erilaisiin lihoihin ja kastikkeisiin. Pois siis jääkaapin perältä pullonen! Älä unohdu sinne vahvempien taakse vaan änkeä rohkeasti eturiviin, niin muistamme käyttää sinuakin.

Näistä makupopcorneista olemme maistaneet vasta oikean puolista hottista. Jo pelkkää pakettia katsellessa voin tuntea suussani popparin tulisen maun, joka koetteli makunystyröitäni Inglorious Bastardsia (hyvä leffa muuten) katsellessamme. Tulisten juttujen ystäville nämä popcornit ovat ihan must, mutta myös minun vähän vähemmän tuliseen tottunut suuni piti polttavasta makuelämyksestä.

Mikään näistä hoteista kavereista ei kuitenkaan vedä tulisuudellaan vertaa ukkelin isän joululahjapaketista löytyneille chilikastikkeille, joita kolme sekopäätä (ukkelin äiti pysyi fiksusti erossa polttavista pikku pulloista) maisteli kinkun kanssa joulun pyhinä. Maistoimme kastikkeita tippa kerrallaan miedoimmasta aloittaen, ja jo toiseksi miedoin potkaisi aika mojovasti. Kolmannen jälkeen joku mainitsi silmät kyynelissä ja pää höyryten, ettei taida maistaa enää tulisinta, mutta niin vaan länttäsimme tipan tulisintakin lientä kielelle kinkun kanssa, ja se oli menoa se!

Meikätyttö ei ole ikinä maistanut mitään lähellekään niin tulista. Polte tuli salakavalasti jälkeenpäin, joten ehdin ottaa hieman lisääkin ensimmäisen pisaran jälkeen (VIRHE), kunnes armoton polte alkoi. Ensin alkoi vähän yskittää, sitten kieltä suorastaan sattui, päälaki alkoi tuntua viileämmältä (mistä ihmeestä se nyt sitten johtui??) ja posket alkoivat punottaa. Lopulta kieli tuntui osittain puutuneen ja tätä jatkui yllättävän kauan. Maitotölkki oli tuolloin todellinen ystävä. Ja vaikka kuvaukseni saattaa kuulostaa ikävältä, oli kaikki tämä meistä idiooteista hauskaa. Hihi, nyt mulla puutu kieli, entä sulla?

En nyt enää tarkalleen muista kyseisten kastikkeiden nimiä, mutta Poppamieheltä löytyvistä Blairin pääkallopulloista on kyse. Ja mainittakoon nyt vielä, että vaikka Poppamiehestä jauhamiseni voi vaikuttaa maksetulta mainokselta, niin sitä se ei ole (olisikin!), vaan minä todella pidän kyseisestä nettipuljusta, ja haluan jakaa sen tulista ilosanomaa eteenpäin, jotta muutkin voivat kokea kuinka kieli puutuu chilin poltteesta. (Oliko ees pitkä lause?)