Grilli-ilta Espoossa

Olipa kerran hikisen helteinen heinäkuu, lauantai-ilta ja meikähyypiöt oli kutsuttu Espooseen viettämään grilli-iltaa. Käly ja Insinööri olivat jälleen laittaneet pöydän koreaksi ja aurinkovarjon alla oli mukava herkutella, jutella ja pelata hauskaa aakkospeliä. Kävimmepä me äidin kanssa välillä sisällä kurkkimassa Albertin ja hänen surullisen vaimonsa häitäkin, vaikkei Monacon meno ollutkaan mitään kovin riemukasta katseltavaa. Charlene-raukka..

Onneksi meillä oli kuitenkin hauskaa Charlenenkin puolesta, vaikka allekirjoittanutta jännittikin hieman tuleva kotimatka. Olin nimittäin lupautunut kuskiksi, vaikka olenkin maailman surkein liikenteessä, ja muutun rauhallisuuden perikuvasta kiroilevaksi stressihirviöksi auton ratin taakse joutuessani. Mikään ei ole kamalampaa kun valoissa seisominen takana olevan auton huohottaessa niskaan, vasemmalle kääntyminen, vaihteen vaihtaminen tai ihan vain auton käynnistäminen. Minä ja autot EI TODELLAKAAN olla kavereita.

Tuonakin onnekkaana ajoreissuna rikoin auton vaihteet kolme kertaa matkalla Espoosta Vantaalle ja sieltä Helsinkiin. Onneksi Ukkeli the Autosankari oli paikalla ja korjasi vian yhä uudelleen ja uudelleen, mutta silti loppuhuipennuksena oli parit liikennevalot ja parkkeeraaminen vaihde jumittuneena kolmoselle. Ei ollut kaikkein helpoin temppu lähteä liikkeelle kolmosella, mutta ihme kyllä selvisimme kotiin asti ilman auto- tai ihmisuhreja.

Samana iltana muutkin vempaimet olivat minua vastaan, sillä myös kamerani sanoi työsopimuksensa irti. Ehdin ottaa muutaman kuvan pöydän antimista ja loput voitte käydä katsomassa Kälyn blogista. Sieltä löytyy myös resepti suussasulavaan omatekoiseen jäätelöön, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla. Auton ja kameran lisäksi tuona iltana meni mäsäksi myös tietokoneen hiiri, mutta sen sain sentään ihan itse korjattua. Jee. Kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta muistelen grilli-iltaa ilolla, sillä mikä voisikaan olla parempaa, kuin hyvän ruoan ääreen kokoontuminen mukavalla porukalla keskellä kauneinta kesää. Ihan sama vaikka kamera hajoaa kesken ruokakuvauksen ja autokyyti kotiin on vähintäänkin epävarmoilla kantimilla. Hyvä ruoka, parempi mieli, todellakin.

Grillit kuumaksi kansalaiset!

Helteet on täällä taas! Miten sopivasti sattuikaan juuri nyt, kun iso osa maamme työläisistä on aloittanut kesälomansa juhannuksesta. Niin siis minkä kesäloman? Olisiko jollakin yksi ylimääräinen sellainen, sillä mä tahdon kanssa? Sanoo hän, joka lomaili vasta muutama kuukausi sitten Jenkeissä ja Karibialla, mutta joka on niin raukkaparka nollan kesälomapäivänsä kanssa, että luulis säälivän jo. Nojoo, onneksi rentoutua voi viikonloppunakin ja iltaisin töiden jälkeen.

Yksi parhaista tavoista viettää kesäpäivää on pistää grilli kuumaksi ja valmistaa ihania kesäisiä herkkuja. Eli toisin sanoen antaa Ukkelin pistää isänsä kanssa grilli kuumaksi ja istahtaa Ukkelin äidin kanssa aurinkoon odottamaan ruoan valmistumista. Sen verran sentään osallistuin, että ideoin meille uuden grilliherkun, josta tuli heti menestys. Kokeilkaapa vaikka seuraavaa:

Ota mitä tahansa lihaa (me kokeilimme niin possua kuin nautaakin ja itseasiassa myös ihan ilman lihaakin) ja grillaa siitä normaalisti pihvejä. Ota myös munakoiso ja leikkaa siitä sentin tai parin paksuisia kiekkoja. Grillaa myös ne. Kun munakoisot ovat melkein valmiita, asettele niiden päälle vuohenjuustoviipale lämpiämään ja sulamaan silleen sopivan ihanasti. Asettele pihvin päälle munakoiso-vuohenjuustokombinaatio ja lorauta hieman hunajaa päälle mausteeksi. Taivaallista.

Vuohenjuusto-munakoisopihvien lisäksi grillissä paistui aina yhtä iiihaanaaa halloumijuustoa sekä sibalia ja tomskua. Lisukkeena oli tavallista vihersalaattia sekä Ukkelin isän keittämiä uusia perunoita, joiden keittoaika on just eikä melkein se joku minuuttimäärä, jonka ehdin jo unohtaa.

Helteinen lauantaipäivä jatkui kotiin päästyämme omalla parvekkeella kuohuviinin ja mansikoiden kera. Päätimme viettää Ukkelin kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan, sillä tuleva rakennusprojektimme tulee varmasti olemaan stressaava ja aikaavievä, joten jokainen vapaailta on käytettävä hyväksi ennen kuin pahin raksakiire iskee ja mäsäyttää hermomme tuusannuuskaksi.

Tosiaan, en ehkä olekaan maininnut sitä vielä täällä, mutta alamme rakentaa ihan ikiomaa taloa Järvenpäähän. Jeee! Keltainen keittiökin muuttaa siis joskus tulevaisuudessa isompiin tiloihin, ja arvatkaapa kuka on suunnitellut jo lähes tulkoon jokaisen kaapin ja vetimen, vaikkei tontilla ole vielä jälkeäkään talosta tai sen perustuksista? Se on se sama tyyppi, joka suunnitteli istuttavansa pian ensimmäiset kukat tyhjän tontin kulmaan. Miten niin olen malttamaton?

Kotimaan matkailua

Viimeksi kun yritin muistella tiiviisti kesän tapahtumia kirjoitin kilometripostauksen yhdestä vaivaisesta päiväreissusta Tallinnaan. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus ihan oikeasti tiivistää yhteen postaukseen useampi kesäinen päivä, jotta saan nopeammin rästipostaukset ihmisten ilmoille, ja voimme ryömiä suruisin mielin koloihimme syysmasistelemaan. Vai miten se nyt meni..

Naantalin kylpylästä ajoimme Ukkelin kanssa juhannusviikonlopun viettoon Mäntyharjulle. Ensimmäisen yön vietimme Ellin perheen mökillä ja toisen yön Ellin perheen emäntäpuolen lapsuuden kodissa. Kiitos kovasti yöpaikoista sekä mahtavasta seurasta ja kaikesta. Oli mahtijuhannus ja mökkielämä saunoineen, huusseineen sekä järveen pulahduksineen ihanaa! Harmittaa ihan vietävästi ettei meillä ole enää omaa mökkiä.

Juhannukseen kuului olennaisena osana grillaus ja makkaraa tulikin vedettyä muutaman päivän sisään niin paljon, ettei ihan hetkeen enää tehnyt mieli grillata makkarakavereita. Aamupalaksi makkaraa, välipalaksi makkaraa, lounaaksi makkaraa ja iltapalalla makkaraa. Ja sinappia päälle.

Paikallisessa huoltoasemamyymälässä evästystä etsiessämme Ukkeli sai hyvän idean: Ostetaan eineshyllyltä pullamössöhampurilaisia ja grillataan ne! Oikeasti, ihan mahtava idea silloin kun makkaran haukkaaminen alkaa tympiä, mutta aika tai jaksaminen ei riitä minkään vaativamman ruoan tekoon. Hampurilaisen pihvi- ja sämpyläosasto grilliin, kastiketta rapeaksi paahtuneiden hamppariosasten väliin ja hyvää tulee. Ja pitihän se yksi pieni makkarakin ottaa vielä lautaselle..

Mainitsin aiemmin kohdanneeni kesällä kolme pelkoani. Ehkä kamalin niistä yllätti meidät Mäntyharjun muuten niin ihanalla mökillä. Teimme Ukkelin kanssa ennen aitassa yöpymistämme ötökkätarkastuksen, emmekä löytäneet kärpäsiä, hyttysiä emmekä muitakaan öttiäisiä jotka voisivat häiritä uniamme. Siispä pää tyynyyn ja uneen.

Ja mitä vielä, aamusella heräsimme molemmat kärpäsen pörinään ja huidoimme unenpöpperöisinä uniamme häiritsevää lentoeläintä. Siinä vaiheessa kun Ukkeli mietti ääneen onkohan tuo kärpänen sittenkin ampiainen minä sukelsin turvaan makuupussin sisään ja vinguin siellä ampiaiskammon vallassa. Aitan ovi auki ja aivan oikein: Kärpänen olikin ampiainen, joka tajusi onneksi sujahtaa oven raosta vapauteen. Mutta hyi kamala mikä ajatus: Nukuin koko yön pienessä tilassa ampiaisen kanssa. Hyihyihyihyi. Onneksi se ei pistänyt.

Naantalin ja Mäntyharjun lisäksi olen kotimaanmatkaillut tänä vuonna myös Alastarolla. Siellä sijaitsee sellainen rata tiedättekö, sellainen jolla ajetaan autolla tosi kovaa. Radan välittömässä läheisyydessä on paljon vuokramökkejä, ja yhteen niistä köpsähdimme eräänä lauantai-iltana grillaamaan, saunomaan ja istumaan iltaa kavereiden kanssa. Seuraavana päivänä olisi autoklubin ratapäivät ja siellä tulisin kohtaamaan kolmannen pelkoni: moottoripyöräkypärän.

Ei siellä oikeasti näin synkkää ja rumaa ollut, tämä vaan sattuu olemaan ainut kuva jossa ei näy ihmisiä.

Älkääkä yhtään naurako siellä, moottoripyöräkypärän päähän laittaminen on kamalan pelottava ajatus ahtaan- ja suljetunpaikankammoiselle, enkä ole vielä tähän päivään mennessä uskaltanut laittaa sellaista itse päähäni. Sitten kun se on päässä ja naama nököttää turvallisesti aukon kohdalla, ei ole mitään hätää, mutta kypärän laittaminen ja pois ottaminen on ihan liian pelottavaa.

Jaa että miksi sellainen piti sitten tunkea päähän (tai siis Ukkelin piti tunkea se päähäni)? Kaikista tyhmistä peloistani huolimatta rakastan yhtä melko yleistä pelon aihetta, nimittäin vauhtia. Kovaa vauhtia! Niin kovaa vauhtia kuin vaan pääsee!! Mikään ei ole hauskempaa kuin istua moottoriveneen keulassa iskän huristaessa hirmuvauhtia isoissa aalloissa, hihittää reilua ylinopeutta ajavan auton penkillä moottoritiellä (paitsi että kuka nyt sellaista tekisi, siitähän saa sakon) tai laukata täyttä vauhtia hevosella pitkin peltoa. Myös vuoristoratojen ja moottoripyörien kyydissä on kivaa.

Alastarolla pääsinkin Ukkelin veljen auton kyytiin radalle, ja siellä oli sääntö, että kaikkien autossa olevien pitää laittaa kypärä päähän. Se pelotti, onneksi Ukkeli auttoi ahdistavan kapistuksen päähäni. Kun kypärä sitten oli päässä, pelko muuttui riemuksi ja kohta huristelimmekin jo kovaa vauhtia radalla. Se auto paukkui, meni vinossa ja meni KOVAA, ja se oli ihan saiiiiraaan kivaa! Joku kysyi Ukkelilta pelottaakohan minua olla auton kyydissä, mutta mitä vielä, minähän nautin siitä!

Alastarollakin piti luonnollisesti syödä, joten testasimme moottoriradan kahvion. Pojat hotkivat makkaraperunoita ja minä söin pitakebabin. Hyvää oli, parempaa jopa kuin keskiverto makkaraperunat tai pitakebab. Plussaa tulee myös siitä että annokset olivat ISOJA.

Sommartider Hej Hej!

Näin kesäloman kynnyksellä on mukava muistella erästä toukokuun helteistä sunnuntaita, jolloin parantelimme Egyptissä hankittua rusketusta Ukkelin vanhempien pihalla. Itsensä grillaamisen, mehiläisen ampumisen (älkää kysykö..) sekä neliapilan etsimisen lisäksi grillasimme ruokaa koko perheelle (ja koko perhe hieman myös avusti hommassa, yhdessä tekeminen on kivaa). Perinteisten pahimpaan nälkään syötyjen makkaroiden jälkeen väkersimme kunnon sapuskat salaatteineen, lohkoperunoineen, sisäfileineen ja muine grilliherkkuineen.

Kokeilimme ensimmäisen kerran tehdä myös tuorejuustolla täytettyjä chilejä, joita koemaistoimme jo grillikauden avajaisissa (joka myös vappuna tunnettiin) Ellin kotona Korsossa. Chilit halkaistaan ensin ja sisältä kaavitaan ainakin siemenet pois. Jos tulinen ruoka saa naamasi muuttumaan punaisen hikiseksi kannattaa raaputtaa myös chilin sisällä olevat valkoiset osat pois. Tämän jälkeen chilit täytetään tuorejuustolla (pippurin makuinen toimii ainakin) ja kietaistaan pekoniin. Me kiinnitimme chilipaketit vielä hammastikuilla, jottei homma leviä käsiin. Tai grilliin.

Samalla periaatteella teimme myös perinteisiä pekoniherkkusieniä. Sienistä napsaistaan kannat juurta myöten pois, täytetään syntynyt kolo tuorejuustolla ja kieritetään sienten ympärille pekonia. Terveellisyys ja pekoni kunniaan! Ylijääneet herkkusienen kannat voi hyötykäyttää myöhemmin pilkkomalla ne ja paistamalla sipulin kanssa pannulla. Se on hyvä lisuke se. Ne voi myös heittää roskikseen jos siltä tuntuu (Ukkelista tuntui).

Chilipötkylöiden sekä pekoniherkkusienten lisäksi lemppareitani olivat myös terveellistä osastoa edustavat grillatut kesäkurpitsan siipaleet. Iloinen grillauspäivämme oli sama jolloin Ukkelin äiti palasi kotiin Espanjasta, joten pöytään avattiin suoraan matkalaukusta myös aiolipurkki (Naminaminamiiii!!) sekä oliivipurtilo. Ja oli hyvvee!

Tää tyttö jää tosiaan tänään torstaina parin viikon kesälomalle keräilemään voimia kiireistä työheinäkuuta varten. Yleensä otan lomaa vain etelän reissuja varten, mutta tällä kertaa vietän kaksiviikkoiseni Suomessa lukuunottamatta pientä Tallinnan viinanhak.. eiku öööö päiväristeilyä ensi viikolla. Ja kuinkas sattuikaan että sen ainoan kerran kun jään lomailemaan Suomeen, lupaa säätiedotukset Pekka Poudan johdolla pelkkää sadetta, märkää ja kylmää aina hamaan ensi viikkoon asti. Kuinka tyypillistä. Vaan ei se minua lannista! Lauantaina on ihana päivä, sillä silloin tanssitaan vihdoin Maajussin ja hänen morsiamensa häitä (ja silloin ei muuten sada, se on päätetty nyt). Kesälomaseni on muutenkin täynnä pientä ja vähän isompaakin juhlaa sekä tapahtumaa, joten menoa ja meininkiä riittää. Näihin kuviin ja tunnelmiin! Hyvää kesälomaa!

"Sommartider hej hej, sommartider

Ge mig din hunger, ge mig din hand

Ge mig allt du vill och allt du kan.."

Per Gessle - Sommartider

Amburger

Italialaiset eivät osaa sanoa hoota. Siksi hotellimme Riminissä oli Otel Gallia Palace, vuokra-autossa oli naarmuja ere and ere, ja tunnettu suomalainen formulakuski tottelee nimeä Akkinen. Ja me teimme ampurilaisia. Grillissä nam.

Maailman parhaisiin ampurilaisiin tarvitset ainaskin:

- ampurilaissämpylöitä (löytyy valmiina kaupasta)
- jauhelihaa
- sipulikeittopussin (jos teet pihvit keittopussista löytyvän ohjeen mukaan)
- cheddar-juustoa
- pekonia
- valkosipulia
- valkosipulimajoneesia
- jääsalaattia
- sipulia
- ananasrenkaita
- sinappia ja ketsuppia
- grillin ja miehen sitä käyttämään

Tee jauhelihapihvejä vaikkapa sipulikeittopussin ohjeen mukaan. Tarkoitukseni oli läväyttää ohje tähän teidän iloksenne, mutta kun en olekaan käynyt tirkistelemässä ukkelin vanhempien kaapissa piilottelevan sipulikeittopussin kylkeä, niin saatte luvan olla ilman. Kaltaisilleni tumpeloille apuja ja ideoita löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä. Tai sitten sieltä sipulikeittopussin kyljestä.

Pilko sipuli renkaiksi, revi jääsalaatista sopivan kokoisia lehtiä, murskaa valkosipuli tupperwaren ihan parhaalla valkosipulipuristimella, leikkaa pekonit puokkiin ja kaivele cheddarit yksittäispakkauksistaan esiin.



Anna jonkun miespuolisen grillata pihvit, pekonit, ananasrenkaat, sipulit ja ampurilaissämpylät sillä aikaa kun grillaat itseäsi takapihalla. Muistuta grillimestaria läväyttämään kaksi cheddaria valmiiden jauhelihapihvien päälle sulamaan. Nouse ylös ja suunnista kohti ruokapöytää kun sapuskat ovat valmiita.
Kasaa hampurilainen oman mielesi mukaan tai vaikka näin:

Hei kaikki juhannustansseihin..

Juhannusaattoni vuosimallia 2009 sujui hyvin epätyypillisesti. Hengasin yksin kotonani hiljaisessa Helsingissä, en nähnytkään merta (saati että olisin uimaan/hukkumaan asti päässyt), en ollut mökillä, laivalla enkä veneellä, en juonut tippaakaan alkomaholia, en syönyt makkaraa enkä kerännyt kukkia tyynyn alle. Nukkumaankin menin jo puoli kahdeksan aikaan illalla migreenin yllättäessä pienen matkalaukun pakkaajan.

Sen verran kuitenkin tein keskikesän juhlan kunniaksi, että lämmitin päivällä juhannussaunan ja kökötin siellä tervalöylyissä saunabrihan pulputusta kuunnellen. Olin tietenkin myös hommannut ihanaa kesäistä syötävää: Uusia perunoita, silliä, smetanaa ja mätiä (=leväkaviaaria). Nammm..

Mätiä, smetanaa ja sipulia nautin paahtoleivän päällä savujuuston sekä salaatinlehtien kaverina. Kun mätiä oli enää alle puolet jäljellä, sain loistoidean, ja samalla suutuin itselleni, kun en ollut moista älynväläystä saanut aiemmin. Lisäsin nimittäin mätiin valkosipulia! Ihan parasta! Kaksi lemppariruoka(ainest)ani samassa paketissa! Miten ihmeessä en ole keksinyt sitä aiemmin, vaikka valkosipulia joka ruokaan tungenkin? Tyhmä minä, tooosi tyhmä! Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi IiroAaroEero, joka Paulaa haudasta kaivoi..

Juhannuspäivänä pääsin tunkemaan itseni Kälyn, Insinöörin ja Kodan herkkupöytään. Tarjolla oli jälleen kerran vaikka mitä ihanaa, ja sainkin vatsani niin täyteen, että jälkkäriosasto taisi jäädä jonottamaan kurkkuputkeen (vai mitä henkitorvi/ruokaputkea pitkin sapuska mahaan meneekään), kun mahaan ei enää mahtunut muruakaan. Pöydästä löytyi ainakin grillivihanneksia, grillattua lihaa, lohta, salaattia, silliä, perunaa, kastikkeita ja Kälyn tekemää ihanaa leipää, jolle on annettava ihan erityismaininta, niin herkullista se oli. Leivän reseptin pyytely jäi vähän puolitiehen, mutta eiköhän se vielä löydä tiensä keltaiseen keittiöönkin. (EDIT: Tie löytyi nopeammin kuin uskoinkaan: Resepti täällä.)

Vuohenjuustoneliöiden ohje löytyy täältä.

Jälkiruoaksi oli vaniljakahvia ja kananmunakakkua, jonka päällä hengaili jännästi hedelmältä maistuvia kananmunan keltuaisia. Ja kaikki uskoo, eikö niin?

Herkuttelujen jälkeen pelasimme hauskaa sanapeliä, jonka nimeä en enää muista, mutta jonka voisi melkein hankkia itsellekin. Sanomista minun vastausteni kohdalla meinasi tulla T:llä alkavasta kelluvasta esineestä/asiasta, johon laitoin että Titanic. Tietenkin. Myöskin nihkeä kainalo kirvoitti vastalauseita N:llä alkavana haisevana asiana, mutta sain kuin sainkin molemmista pisteet. Mielikuvitus kunniaan kaverit!

"Hei kaikki juhannustansseihin

Juo joku marttyyri ja metsä raikaa

On saunat liekeissä tietenkin

Ja neitsyt kaadettu kuin vanhaan aikaan

Tango merellä soi

On siinä taikaa"

(Dingo - Juhannustanssit)

Moottoripyöriä ja jäätelöautoja

Huomaa käsi, jonka verisuonia narkkaritkin kadehtii.

Kävimme eräänä kesäisenä perjantai-iltana moikkaamassa äitiäni ja hänen uutta grilliään (taisi se tuleva datanomikin olla jossain sotkun keskellä pimeässä huoneessa Wowin lumoissa). Grillin uumenista löytyi ihania valkosipuliperunanyyttejä sekä kahta sorttia pihvejä. Lisäksi pöydässä oli salaattia, viiniä sekä jälkkäriksi kääretorttua ja hienosta uudesta teepannusta tarjoiltua teetä.

Perunayllätys

Kesken terassilla istuskelun alkoi tieltä kuulua armotonta pärinää ja pörinää, jonka ukkeli asiantuntevasti osasi kertoa tulevan moottoripyöristä. Ja tsädäm, heti kun pari minuuttia kestävä reaktioaikamme oli kulunut, pomppasimme äidin kanssa pystyyn ja kirmasimme paljasjaloin pihojen läpi tien reunaan katsomaan miljoonia ja miljoonia ohi ajavia moottoripyöriä. Niitä oli oikeasti tosi paljon!

Hauskaa hölmöltä tuntuneen (ja arvatenkin myös kaistapäiseltä näyttäneen) vipeltämisemme lisäksi oli se, että pojat (datanomikin taisi olla tullut hetkeksi tutustumaan ulkoilmaan) jäivät pihalle nököttämään kun me tytöt ryntäsimme ihailemaan moottoripyöriä. Sama ilmiö tapahtui myös naapurissa. Vaan eikös niiden pyörien pitäisi kiinnostaa miehiä enemmän?

Kävimme vielä myöhemmin illalla etsimässä moottoripyörälaumaa autolla ukkelin kanssa, mutta tuona iltana eivät ilmeisesti muut kuin jäätelöautot (niitäkin oli tosi paljon) halunneet näyttäytyä meille. Lentokonebongauksemmekin jäi pariin autosta käsin ihmeteltyyn koneeseen, joista innostuneena hurautimme lentokentän laidalle. Siinä aidan takana pönöttäessämme yksikään kone ei kuitenkaan halunnut enää nousta (en haluaisi minäkään jos olisin Air France) ja netistä tarkastaminen paljastikin seuraavan koneen lähtevän vasta tunnin kuluttua. Mikäs ihmeen tauko juuri silloin täytyi pitää kun me olimme kivunneet kentän laidalle tuijottamaan ohijyliseviä lentokoneita? Ei jummarra.

Onneksi tällä kertaa Helsinki-Vantaalla oli parempi sää kuin viimeksi. Olimme nimittäin viime syksynä samaisessa paikassa ihailemassa nousevia lentokoneita kunnon sademyräkän aikaan. Silloin tuuli niin kovasti oijoi, että sateenvarjokin meinasi lentää meistä vahvemman kädestä. Tällä kertaa kuitenkin ainoa ongelmaksi laskettava asia puuttuneiden koneiden lisäksi oli kivuta mäeltä alas korkokengät jalassa. Kalliojyrkänne (oli se ainakin 10 cm korkea!) ja hiekkamäki kun eivät ole niitä parhaita alustoja korkokenkäjuoksulle. Ehjin nilkoin kuitenkin selvisin, ja ainoa haittapuoli vuorikiipeilyssä oli se, että mul oli kengissä hiekkaa. Ja sinä yönä rannalla vihdoinkin (mikä piisi mikä piisi??).

Joku oli jo haukannut puolet kääretortusta

Grilliherkkuja ja kova ääni!

Sunnuntaina oli hieno sää. Jopa niin hieno, että niskalenkkitoppini teki oikein tyylikkäät palamis-/rusketusrajat ihooni vanhojen bikinirajojeni seuraksi. Kyllä nyt kelpaa olla kun kaula-aukosta vilkkuu rivi punaisia ja valkoisia raitoja. Todella tyylikästä, uskokaa pois.. Aurinko pääsi tarttumaan säteineen ihooni ihan huomaamatta kun katselimme Nurmijärvellä ohi pörähteleviä autoja, jotka pitivät kovaa ääntä. Jotkut jopa paukkuivat aivan kuin olisi ollut ilotulitusraketteja pakoputkessa.. Aika hurjaa.

Löysin joukosta lemppariautonkin. Se oli se musta, jossa oli vähän hopeaa ja josta tuli kova ääni. Turkoosikin oli kiva väriltään, mutta muuten se oli ihan tyhmä ja ruma. Kuten voitte päätellä, olen todellinen asiantuntija mitä autoihin tulee. Ei ne miehet mitään tiennyt, kurkistelivat vaan konepeltien alle vaikka siellä on vain rumia möhkäleitä, putkiloita ja muuta tylsää, sekä höpöttivät joistakin koneista ja päästelivät suustaan numerosarjoja, jotka eivät tarkoita yhtään mitään. Höh, todellinen asiantuntija arvostelee autoja värin, kyljessä olevien mainosten sekä kuljettajan nimen perusteella. On pojilla vielä paljon oppimista minuun verrattuna..

Kolmen tunnin ulkoilun, rallimakkaran ja parin metrilakun jälkeen pääsin änkemään itseni kunnon grillisapuskojen ääreen. Ekan kerran tänä kesänä, ihanaa, kiitos vaan ukkelin vanhemmille sekä heidän grillilleen! Sillä aikaa kun toiset valmistelivat grillisapuskoja, tuhisin minä peiton alla päiväunilla niin kuin kunnon vieraan kuuluukin. Ne euroviisuvalvomiset ja ulkoilma väsyttivät minut niin kovin, etten oikeasti meinannut pysyä hereillä edes seistessä. Pakkohan ukkelin oli laittaa minut nukkumaan että jaksan sitten syödä kun grillattavat ovat valmiit.

Ja grillattaviahan riitti! Oli makkaraa, perunaa, lihavartaita, kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia, maissia, herkkusieniä, valkosipulia jajaja.. unohdinkohan nyt vielä jonkun.. No kuitenkin, paljon kaikkea hyvää ilmestyi lautaselleni ja vaikkei minulla ollut edes erityisen nälkä, ahmin lautaseni tyhjäksi hyvällä ruokahalulla. Grilliruoka vaan on niin ihanaa ja maistuu kivasti kesältä!