Grillit kuumaksi kansalaiset!

Helteet on täällä taas! Miten sopivasti sattuikaan juuri nyt, kun iso osa maamme työläisistä on aloittanut kesälomansa juhannuksesta. Niin siis minkä kesäloman? Olisiko jollakin yksi ylimääräinen sellainen, sillä mä tahdon kanssa? Sanoo hän, joka lomaili vasta muutama kuukausi sitten Jenkeissä ja Karibialla, mutta joka on niin raukkaparka nollan kesälomapäivänsä kanssa, että luulis säälivän jo. Nojoo, onneksi rentoutua voi viikonloppunakin ja iltaisin töiden jälkeen.

Yksi parhaista tavoista viettää kesäpäivää on pistää grilli kuumaksi ja valmistaa ihania kesäisiä herkkuja. Eli toisin sanoen antaa Ukkelin pistää isänsä kanssa grilli kuumaksi ja istahtaa Ukkelin äidin kanssa aurinkoon odottamaan ruoan valmistumista. Sen verran sentään osallistuin, että ideoin meille uuden grilliherkun, josta tuli heti menestys. Kokeilkaapa vaikka seuraavaa:

Ota mitä tahansa lihaa (me kokeilimme niin possua kuin nautaakin ja itseasiassa myös ihan ilman lihaakin) ja grillaa siitä normaalisti pihvejä. Ota myös munakoiso ja leikkaa siitä sentin tai parin paksuisia kiekkoja. Grillaa myös ne. Kun munakoisot ovat melkein valmiita, asettele niiden päälle vuohenjuustoviipale lämpiämään ja sulamaan silleen sopivan ihanasti. Asettele pihvin päälle munakoiso-vuohenjuustokombinaatio ja lorauta hieman hunajaa päälle mausteeksi. Taivaallista.

Vuohenjuusto-munakoisopihvien lisäksi grillissä paistui aina yhtä iiihaanaaa halloumijuustoa sekä sibalia ja tomskua. Lisukkeena oli tavallista vihersalaattia sekä Ukkelin isän keittämiä uusia perunoita, joiden keittoaika on just eikä melkein se joku minuuttimäärä, jonka ehdin jo unohtaa.

Helteinen lauantaipäivä jatkui kotiin päästyämme omalla parvekkeella kuohuviinin ja mansikoiden kera. Päätimme viettää Ukkelin kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan, sillä tuleva rakennusprojektimme tulee varmasti olemaan stressaava ja aikaavievä, joten jokainen vapaailta on käytettävä hyväksi ennen kuin pahin raksakiire iskee ja mäsäyttää hermomme tuusannuuskaksi.

Tosiaan, en ehkä olekaan maininnut sitä vielä täällä, mutta alamme rakentaa ihan ikiomaa taloa Järvenpäähän. Jeee! Keltainen keittiökin muuttaa siis joskus tulevaisuudessa isompiin tiloihin, ja arvatkaapa kuka on suunnitellut jo lähes tulkoon jokaisen kaapin ja vetimen, vaikkei tontilla ole vielä jälkeäkään talosta tai sen perustuksista? Se on se sama tyyppi, joka suunnitteli istuttavansa pian ensimmäiset kukat tyhjän tontin kulmaan. Miten niin olen malttamaton?