"En halua olla Da Da Dam, Da Da Dam.."

Olipa kerran ruma vihreä lapsi, jonka pää oli röpelöinen ja jalat puumaiset. Se oli pitkä, hontelo ja muodoton, mitä nyt röpelöinen pää vähän pullotti. Lapsella oli monta kaksoissisarusta ja niille kaikille annettiin sama ruma nimi: parsa. Parsalasten annettiin kasvaa pidemmiksi kunnes ne niputettiin yhteen ja kuljetettiin kimppakyydillä kaupan rehuosastolle. Kaupan rehuosastolta ne nappasi Martina, joka oli ensin kiva kun pesi parsat, mutta sitten ilkeä kun leikkasi parsojen puumaiset jalat pois. Sitten parsat syötiin ja Martina eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Sen pituinen se. Aamen.

Tämän traagisen tarinan ideana oli virittää kansalaiset parsataajuudelle ja vinkata parista maailman helpoimmasta tavasta tehdä ja syödä parsaa. Ohjeet ovat Jamie Oliverin, joten tiedossa on taas jotain todellatodella hyvää.

Parsaohje numero uno: Huuhtele (vihreät) parsat, leikkaa niiden puumainen varsi pois ja keitä tai höyrytä heidät. Vatkaa yksi osa viinietikkaa ja kolme osaa öljyä sekaisin, mausta kastike merisuolalla ja pippurilla ja notkista tarvittaessa lorauksella vettä. Lorauta kastiketta keitettyjen tai höyrytettyjen parsojen päälle ja pilko mukaan vielä hieman basilikaa tai muuta yrttiä. Hyvää nam.



Parsaohje numero due: Huuhtele (vihreät) parsat ja leikkaa niiden puumainen varsi pois. Jos et jo hoksannut, niin tämä tehdään aina ensimmäiseksi kun on parsakokkauksen aika. Pariloi tai paista parsat kuumalla kuivalla pannulla, lorauta niiden päälle hyvää oliiviöljyä, mausta merisuolalla ja raasta reippaasti parmesaania koko komeuden päälle. Hyvää nam nam.

Parsaherkkuja popsittiin Euroviisujen semifinaalien aikana, sillä allekirjoittaneen oli pakko tänäkin vuonna tuijottaa viisuja kuin paraskin homo. Ei siinä, hauskoja rallatuksia ja aivan kamalia biisejähän siellä oli tänäkin vuonna, ja itse finaalia katsottiin taas hieman isommalla porukalla meidän olohuoneessa. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin, jolloin luvassa on ainakin vielä hieman lisää parsaa sekä uutta rakkauden kohdettani mantelilikööriä niin leipomuksissa kuin kahvin seassakin. Voi nammm, miksei aina voi olla mantelilikööripäivä? Tai no voi varmaan olla, mutta sitten tulisi varmaan myös leipäjonopäiviä, ja se ei ihan kauhean kovasti innosta..