Vielä vähän kilpailusta..

..tai itseasiassa kilpailun vastauksista. Sain nimittäin sen verran paljon mukavaa palautetta (kovasti yllättynyt on hän sen määrästä ja laadusta), että on ihan reilua kommentoida sitä vähäsen. Muun muassa seuraavanlaisia asioita tuli esiin:

Banneri. Juu, se on ihan perkaleen ruma, jag vet. Kyvyt, innostus ja aika vaan eivät ole riittäneet parempaan, joten tein siitä suosiolla aivan sairaan ruman. Erottuupahan joukosta. Ja sitäpaitsi on siinä pienoinen sanomakin: Kuvassa on nimittäin kaikkien aikojen lempparein ravintola-annokseni, eli Cantina Westin hevospihvi. Amatöörimäisesti venytettynä ja vanutettuna tietenkin.

Mutta siis parempi banneri on kyllä ollut mielessäni, ja olenpa kysellyt siihen apuja tietokonesankariltani Ukkeliltakin, mutta asia on jäänyt, ja pelkäänpä, että se saa olla tuollainen vielä jonkun tovin. Meinasin tehdä arvonnasta kysymysten sijaan "Tee Martinalle uusi banneri" -kisa, joita näkee muualla blogimaailmassa, mutta arvelin ettei kukaan jaksa tuhlata aikaansa Keltaisen keittiön bannerin taiteilemiseen, joten siihen se ajatus sitten jäi. Toki jos joku on niin ärsyyntynyt rumaan banneriini, tai omistaa muuten vaan liikaa vapaa-aikaa, saa minulle väsätä uuden hianon bannerin. Ottaisin sellaisen ilolla vastaan.

Parannusehdotuksia muutakin ulkoasua koskien tuli ja ne ovat mielestäni varsin perusteltuja. Bannerin lisäksi koko blogi on ruma. Ihan oikeasti siis. Mutta kun en vaan osaa. Keltainen taustaväri tulee luultavasti pysymään, sillä se tosiaan kuvaa keltaista keittiötä ja eroaa kivasti tavanomaisesta valkoisesta, joka toki olisi siistimpi, tyylikkäämpi ja modernimpi. Tekstin leveydelle yritän tehdä jotain, jos osaan. Minäkin pitäisin siitä hieman leveämpänä.

Eniten kehuja tuli kirjoitustyylistäni sekä hjuvasta soomenkielestä, mistä olen kovin iloinen. Kirjoittaminen kun on ainoa asia minkä osaan ja mielestäni tärkein asia blogissa kuin blogissa. Jos teksti on tönkköä, ei minua kiinnosta kuvatkaan. Omalaatuinen höpötystyylini, joka rönsyilee pitkin poikin pois ruoka-aiheista tulee varmasti pysymään ja sekopäiset jutut saavat varmasti jatkoa.

Tekstiin aion panostaa siis jatkossakin, sillä kuten jo sanoin, se on ainoa asia minkä osaan. Kuvaamisessa olen täysi tumpelo, malttamaton ja huono. Ulkoasu on, kuten yllä on jo todettu, ruma ja vanhanaikainen. Ja jos nyt totta puhutaan, en ole mitenkään erityisen hyvä edes siinä ruoanlaitossa. En tee pikantteja, kevyesti freesattuja ja vaahdotettuja maksapallero-patee-pyreitä, glaseerattuja, kevyesti sitrusmarinoituja ja painekeitettyjä nieriän poskia tai karamellisoituja ja temperoituja brulee-ganache-mousseja, vaan tyyliäni kuvaa ennemminkin lauseet: "ei se ole niin justiinsa", "tekevälle sattuu", "ei se ulkonäkö vaan se maku", "lisää valkosipulia niin kaikki on hyvää" jne. Kyllähän te tiedätte.


Postaustahtiin toivottiin ripeyttä, mutta kuten Irina totesi: "Hyvä ettei tämä ole koko elämäsi". Mielelläni kirjoittelisin useamminkin, mutta aika ei aina anna periksi ja koska kyseessä on kuitenkin vain ruokablogi, ei postausaiheita tule välttämättä eteen ihan päivittäin. Välillä pitää elää, olla, mennä ja SYÖDÄ että on taas jotakin kirjoitettavaa. En myöskään suostu ottamaan stressiä blogista, joten kirjoittelen tänne silloin kun ehdin, jaksan ja kun huvittaa. Jos ei huvita, niin sitten en kirjoita, sillä ilman inspiraatiota ja intoa teksteistä tulisi varmasti tappavan tylsiä. Kuviakin siirtelen kaikessa rauhassa kamerasta blogin puolelle, yleensä isomman määrän kerrallaan, joten postaukset tulevat lähes aina vähintään muutaman päivän viiveellä.

Kaikki antamanne kommentit on luettu moneen kertaan ja ajatuksella. Kiitos siis niistä vielä kerran. Ideat, parannusehdotukset ja toiveet on laitettu korvan taakse, kuten esimerkiksi Sinin toivomus kevyemmistä ruoista, kitisen toive erilaisista itsetehdyistä juomista, dipeistä, levitteistä, lisukkeista yms, Sonjan toive vähähiilarisista resepteistä sekä Tintin mieltymys Jamien resepteihin (niitä on luvassa vielä paljon!) on painettu tarkasti mieleen. Tästä on taas hyvä jatkaa. Tai siis siitä kun saan jälleen kameran käyttööni, murrrr..