Tuliaisia, osa "en jaksa enää laskea"

Keltaiseen keittiöön on ilmestynyt jälleen muutama tuliainen viime talven aikana. Kuinka ollakaan suurin osa niistä liittyy ruokaan, mikä on tietysti ihan parasta. Ruokatuliaiset on kivoja.



Häämatkalaiset toivat Malediiveilta suklaata, joka tavan mukaan syötiin heti. Meillä kun ei suklaa säily millään. Jos sitä ei syödä hereillä ollessa, syön minä sen unissani yöllä. Ja kun kerran näin nätti paketti on pöydällä, ei sitä voi olla avaamatta ja maistamatta "ihan vaan yhtä suklaata" kunnes paketti on tyhjä. Namnamnam..



Ihanassa puisessa Malediivi-rasiassa on neljää eri teetä. Nämäkin ovat todella hyviä, vaikka ensin minulta meni pieni tovi keksiä miten jauhemainen tee valmistetaan. Siiviläpallerosta jauhe menee läpi ja kupin pohjalla se häiritsee juomahetkeä. Virallista teepannua meillä ei ole, joten keksin valmistaa teetä kahvinkeittimessä. Teejauhe vaan suodatinpussiin ja hyvää tulee! Mansikka on ehkä lempparini. Ja rasia on niin suloinen, että keksin sille varmasti jatkokäyttöä sitten kun teet on juotu.



Tätä pötkylää emme ole vielä avanneet, vaikka minä hypistelenkin sitä välillä innoissani. Aina kun minun tekisi mieli rikkoa hieno pötkylä, ei Ukkeli ole kotona, ja eihän se nyt ole reilua jos avaan yhteisen tuliaisemme yksin. Toisaalta tämä on niin hauskan näköinen ettei sitä meinaa raaskia syödä, vaikka nyt taas tekisi mieli syödä pötkylän sisältö, joka on muistaakseni kookosta? Lasketaanko se yhteiseksi tuliaisen avaamiseksi, jos toinen nukkuu viereisessä huoneessa ja toinen avaa pötkylän olohuoneessa? Onhan hän kuitenkin paikalla, vaikka ei läsnä olekaan.



Ukkelista puheen ollen, hänkin reissasi talven aikana niinkin kauas kuin Tallinnaan kaverin kanssa auto-ostoksille. En todellakaan odottanut pieneltä päiväreissulta mitään tuliaisia, mutta ihana mieheni toi minulle suklaata pinkissä paketissa sekä likööriä heppapullossa. Voisiko enemmän nappiin osua? Suklaa on hyvää, likööri on hyvää, pinkki on paras väri ja hevoset on ihania, joten pinkki suklaa ja heppalikööri ilahduttivat mieltäni kovasti. Lienee sanomattakin selvää, että suklaa katosi mahaani hetkessä. Likööri on sentään vielä korkkaamatta, sillä se kuuluu "en raaski avata vielä" -osastoon.