Ihan pieni välihuomautus vain..

Tältä kadulta saa Karibian parhaat rommikolat

Tää on nyt palannut reissusta ehjänä takaisin, mitä nyt pieni aikaerorasitus painaa päälle ja maailma keikkuu ihan niin kuin olisin vieläkin Karibian risteilyllä. Missä en siis enää ole, MURR! Olo on sekavan humalainen armottomasta väsymyksestä (viime yönä sisäinen kelloni väitti että on päivä) ja tasapainoelimiin jääneestä keikkumisesta johtuen, vaikka olenkin ihan vesiselvänä töissä (lakisääteisellä tauolla tietenkin, kuka nyt blogia kirjoittaisi työajalla, varsinkaan neljänneksi vikana työpäivänä kyseisessä firmassa, kun millään ei ole enää mitään väliä). Hehee.

Mutta siis, jumittavassa päässäni oli yksi ajatuskin: Arvonta päättyy tänään, joten vielä hetken verran ehdit osallistua! Lueskelin aamusella lomani aikana tulleita vastauksianne ja voi kiitos, kiitos, kiitos palautteesta, vastauksista, ideoista ja ihanista sanoistanne! Blogi-innostus heräsi taas loman jälkeen entistä enemmän henkiin kun luin kommenttejanne, mutta ikäväkseni joudun hieman varoittelemaan, että täällä voi olla hieman hiljaisempaa lähiaikoina, vaikka kuinka haluaisinkin kirjoitella teille juttuja ja kertoa kaiken muun muassa matkastamme.

Kuten yllä tuleekin jo ilmi, olen vaihtamassa työpaikkaa, ja se on aina hippasen enemmän aikaa ja energiaa vievä prosessi, kunnes pääsee uusiin rutiineihin kiinni. Lisäksi kamerani sanoi rikkipoks Miami Beachilla kun otin kuvaa sen ihmisen kopista, joka pelastaa hukkuvat ihmiset. Kuten huomaatte, sanat ovat vähän hukassa tällä hetkellä väsyneestä päästäni (ja ihan vaan yleisestä tyhmyydestäni) johtuen, mutta tiedättehän ne kopit joissa Mitch, Pamela tai joku muu tähystää ja lähtee juoksemaan punaisen pötkylän kanssa kun joku joutuu hätään. Niin että sellaista kuvasin kun kamera sanoi rikkipoks, joten ruokakuvien ottamisen puolella on hetken hiljaista. Höh. Jo toinen hajonnut kamera vuoden, ellei itseasiassa peräti puolen vuoden sisään. Höh,höh,höh. Onneksi varastossa on jonkun verran vanhoja ruokakuvia ja kaikki loman sapuskat on kuvattu tunnollisesti jenkkimummojen ja -pappojen kuittailusta huolimatta.

Äääh, kuten varmaan huomaatte, ei tästä kirjoittamisesta tule nyt yhtään mitään muuta kuin kirjoitusvirheitä, turhaa sontaa, epäolennaisuuksia, liian pitkiä kappaleita sekä katkenneita ajatuksia ja vammaisia lauserakenteita sisältävä pötkylä. Lopetan siis tältä erää, mutta palaan mahdollisimman pian arvonnan voittajan nimen, uusien ja vanhojen ruokajuttujen sekä tietenkin matkakuulumisten kera. Voin nimittäin kertoa, että New York, Miami, Fort Lauderdale ja Karibian risteily tarjosivat paljon materiaalia ruokabloggaajalle. Ja sen kyllä huomaa myös paisuneesta vyötärön seudusta (ei, se ei ole vauva). Tällä hetkellä suurin huoleni onkin mahtuuko ratsastushousuni lauantaina jalkaan ja jaksaako hepoparka kantaa levinneen takapuoleni. En pitäisi kumpaakaan mitenkään itsestäänselvyytenä.