Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 G niin kuin Garlic

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

G niin kuin Garlic



Aakkossarjan G-kirjaimen edustaja oli helppo valita: G niin kuin Garlic, tietenkin. Meikäläinen on kielimiehiä, kuten voitte huomata.. Ylläolevassa kuvassa on melkein jo klassikoksi noussut lisuke, joka sopii lähes minkä tahansa ruoan kaveriksi. Kokonaiselta valkosipulilta on leikattu hattu pois ja jäljelle jääneen aukinaisen sipulin päälle on lorotettu öljyä sekä hunajaa ja jotakin maustetta, en nyt muista mitä. Pippuri ainakin sopinee, ja mausteen voi jättää poiskin. Kuvassa olevat yksilöt on kuvattu ennen uuniin tyrkkäämistä, mutta tarkoitus on siis lämmittää valkosipuleita uunissa niin, että niiden maku pehmenee ja kynnet pulpahtavat helposti kolosistaan ulos. Namiii..

Valkosipuli on keltaisen keittiön vakiovaruste, paras ystävä ja kaiken maustaja. Niin Ukkeli kuin minäkin olemme suuuuuria valkosipulin ystäviä ja käytämmekin valkoista sipulia niin isoja määriä, että normaalia ihmistä hirvittää. Seuraavassa kuvassa havainnollistava esimerkki siitä, kuinka paljon valkosipulia laitamme maustamaan etanoita. Yksi tuollainen neliö riittää noin yhteen pannuun. Se on oikeasti aika paljon. Vertailukohteena toimii iso kokkiveitsi, vaikka kieltämättä leikkuuväline näyttää kuvassa hieman pikkuriikkiseltä hedelmäveitseltä.

Käyttämämme valkosipulin määrää ihmeteltäessä, tulee varsinkin herkempinenäisille mieleen valkosipulin aiheuttamat hengitysaromit, jotka saattavat ilahduttaa liian lähelle tulevia kanssaihmisiä. Vaan ei hätä ole tämän näköinen: Jos valkosipulia syö usein, elimistö tottuu siihen, eikä suusta tulvahtava lemu ole enää ollenkaan niin paha kuin valkosipuliin tottumattoman hengitys hänen maisteltuaan hieman liikaa valkosipulilla maustettuja ruokia.

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta olemme testanneet tämän käytännössä tarkkanenäisellä Ukkelin äidillä, syötyämme molemmat useamman kokonaisen valkosipulin ennen vierailua Ukkelin vanhempien luona. Eikä haissut, ei vaikka Ukkelin äiti kuinka työnsi nenänsä poikansa suun eteen. Muun muassa tämän empiirisen tutkimuksen perusteella voinkin käsi Jamie Oliverin kirjalla vakuuttaa, ettei hengitys haise valkosipulilta kun sitä syö tarpeeksi usein. Uskokaa tai älkää.

Sen lisäksi, että valkosipuli on aivan sairaan hyvää ja sopii melkein mihin tahansa ruokaan (jopa lakritsiin, kaljaan ja kuulemma jäätelöönkin) on se verraton flunssan ennaltaehkäisijä. Valkosipulilla sanotaan olevan myös lukuisia muita terveysvaikutuksia, ja vaikkei kaikkia niitä olekaan todistettu oikeiksi (muttei myöskään vääriksi) ei valkosipulista varmasti haittaakaan ole. Paitsi jos valkosipulin kynnen työntää korvaan. Se voi nimittäin jäädä sinne. Tämän on teidän puolestanne kokeillut oma äitini, ihan aikuisiällä ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan. Vieläkö ihmettelette miksi minä olen tällainen?

P.S. Osallistuithan jo arvontaan?

Tunnisteet:

1 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jo vain, valkosipuli on ykkönen. Meilläkin sitä syödään todella PALJON! Tykkään niistä solo-valkosipuleista, ns. yksikyntisestä valkosipulista, joka vastaa neljää normaalikynttä. Tällaisen kynnen raastan raastimella suoraan kippoon, johon esim. paksua turkkilaista jugurttia, ruokalusikallinen majoneesia, ja mausteita, pääruuasta riippuen esim. tilliä, ripaus suolaa yms. tai persiljaa, tms. Ja aivan oikein: kun valkosipulia syö riittävästi ja riittävän usein, se ei tuoksu. Entisessä työpaikassa mulla oli tapana "kiusata" valkosipulittomia työkavereita ja levitellä lounasleivän päälle viipaloitua valkosipulia ja nauttia se siltään. Kiitos valkosipulin, eipä ole flunssapöpöt iskeneet!
T. Sanni

28. maaliskuuta 2011 klo 9.28  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu