Palava rakkaus

Olipa kerran Martina, Martinan koulukaveri ja Martinan kaksi vuotta vanhempi isoveli. Olipa kerran myös Martinan perheen koti, jossa Martinan koulukaveri alkoi viettää hämmästyttävän paljon aikaa. Koulukaverin tihentynyt kyläilyn määrä ei ihme kyllä johtunut vain ja ainoastaan Martinan mahtavasta seurasta, vaan Martinan isoveljen läsnäololla oli suuri vaikutus asiaan. Isovelikään ei hermostunut tyttöjen tunkeillessa hänen huoneeseensa, vaikka normaalisti veljeä kiinnosti enemmän tietokone kuin Martinan ja hänen kavereidensa seura. Jotain kummallista oli siis selvästi meneillään, tuumi Martina tuolloin.

Kului viikkoja, ehkä kuukausiakin, kotibileitä, hetkiä eräällä Laavu-nimisellä paikalla sekä hetkiä eräällä toisella Kertsi-nimisellä paikalla, ja pikkuhiljaa Martina huomasi koulukaverin viettävän enemmän aikaa isoveljen kuin hänen kanssaan. Tytön ruskeat silmät katsoivat yhä useammin ja yhä pidempään pojan sinisiin silmiin, ja pian Martinan koulukaveri ja isoveli olivat virallisesti pari. Noina teinivuosina sai alkunsa satumainen rakkaustarina, joka kesti kasvukivut, armeijan ja kaikki muutkin teinirakkauksien tuhoksi usein koituvat koettelemukset.

Kului vuosia ja rakkaus syveni. Muutettiin yhteen, hankittiin ihana koira (juustoterkkuja Kodalle!), opiskeltiin ja valmistuttiin. 1.1.2011 rakkaustarinaan kirjoitettiin uusi kultareunuksinen ja tummanpunaisilla sydämillä koristeltu sivu, kun isoveli ja koulukaveri, eli Käly ja Insinööri sanoivat toisilleen Tahdon. Se päivä oli yksi kauneimmista ja tärkeimmistä päivistä myös Martinan elämässä, saihan hänen oma rakas isoveljensä unelmiensa naisen. Jos joku niin tämä pari on totisesti luotu toisilleen.

Talvihäät olivat kauniit ja tunnelmalliset ja ainakin allekirjoittaneen mielestä niin ihanat, että itkulta ei todellakaan vältytty. Itkimme äitini kanssa kilpaa kirkossa kun kaunis morsian asteli ylpeän isänsä rinnalla alttarille ja oikeastaan vähän joka välissä. Juhlapaikalla eniten kyyneleitä pyyhittiin sulhasen puheen ja häävalssin aikana. Toki välissä myös naurettiin, hymyiltiin ja nautittiin täydellisen hyvin järjestetyistä häistä. Saatan toki olla hieman puolueellinen, mutta nämä häät olivat ihan oikeasti niin ihanat, tyylikkäät ja viimeisen päälle hyvin suunnitellut, ettei paremmasta väliä. Ihan surutti illan päätteeksi kun hartaasti odotettu päivä oli ohi.

Ja tältä siellä näytti:

Morsian valmistautuu kaasojensa kanssa h-hetkeen:






Bestmanien ja sulhasen sukat olivat sävysävyyn:



Siellä ne on alttarilla:



Näissä häissä ei ollut riisiä eikä saippuakuplia, vaan tuliteeman mukaisesti tähtisadetikkuja:



Skumppakaan ei ollut ihan perinteistä skumppaa vaan tällä kertaa väriteemaan sopivaa kir royalia:



Ruokapuoli näytti näin upealta:

Paljon kehutun kakun päällä komeili suloinen karhupariskunta:



Sormukset olivat kauniit:





Ja karkit olivat makoisia:



Pöytiä koristivat kauniit ruusukimput, joista sain juhlan päätteeksi yhden mukaani kotiin: