Ensimmäinen keitto

Minua ja ukkelia ei pitäisi ikinä päästää kauppaan ilman että olemme päättäneet jo etukäteen mitä tänään syötäisiin. Tuloksena on nimittäin harhailua hyllyjen välissä, kun periaatteessa voisi tehdä mitä vaan ruokaa, mutta mikään idea ei kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä. Kun olimme käyneet läpi pihvit, kalat, kanat ja salaatit hoksasimme, ettemme ole vielä tehneet keittoa yhdessä. Oli siis ensimmäisen yhteisen keiton aika! Vau mikä harppaus, vähänkö meidän suhde on edennyt jo pitkälle! Näillä mennään:

- paketti jauhelihaa

- perunaa (sitä joka ei mene mössöksi ja jossa lukee että se sopii keittoon)

- pari pakettia keittokasviksia vai mitä vihanneksia tai juureksia ne nyt onkaan

- kaksi valkosipulia

- lihaliemikuutio

- laakerinlehti

- mauste- ja mustapippuria

Laita vesi kiehumaan ja tyrkkää sinne lihaliemikuutio sekä kuoritut ja pilkotut perunat. Ruskista jauheliha ja mausta se pippureilla. Heitä kiehuvaan keittoon keittokasvikset, laakerinlehti, valkosipulia ja jauheliha. Anna porista ainakin siihen asti kunnes perunat ovat kypsiä. Ihan hemmetin helppoa, ja oli jopa niin hyvää, että ukkeli väsäsi seuraavana päivänä kotonaan jättikattilallisen samaista keittoa makkaralla maustettuna. Sillä kunnon soppamieshän vetää samaa keittoa vaikka viikon putkeen!

Ja kuten arvata saattaa, keksimme jo kotimatkalla monta ruokalajia, joita pitää tehdä sitten joskus. Miksei nämä tehdään-joskus-sitä-ja-tätä-ja-tuota tule ikinä mieleen silloin kun pitäisi? Aloinkin heti kotiin päästyämme tehdä listaa kaikista niistä ruokaideoista, joita päähämme pulpahtelee. Otetaan se sitten ensi kerralla kauppaan mukaan niin ei tarvitse palloilla ikuisesti hyllyjen välissä miettien mitä ruokaa voisi tehdä. Lista tosin näyttää melko pelottavalta, sillä se sisältää muun muassa kesäkeittoa, silakkapihvejä ja muita koulun kammoruokia..