Shanghai Cowboy

Tiedättekö ne ravintolat, joita saatta löytää ulkomailta joltakin hieman syrjäisemmältä sivukadulta. Ne, jotka ovat puitteiltaan vaatimattomia, mutta joiden tunnelma ja ruoka korvaavat monin kerroin puutteet sisustuksessa ja ravintolan muussa ulkoisessa olemuksessa. Niihin ravintoloihin saattaa löytää sattumalta jos uskaltautuu rohkeasti sisään jopa hieman luotaantyöntävänkin oloiseen paikkaan, mutta yleensä niihin saadaan vinkki joltakulta paikalliselta tai alueen muuten hyvin tuntevalta kaverilta. Niihin palataan aina uudelleen ja uudelleen hyvin onnistuneiden iltojen perässä, mutta samalla niistä hiiskutaan melko vähän muille, ettei ravintola vaan tule liian täyteen. Ne ovat kuin hyvin pidettyjä salaisuuksia, jotka paljastetaan vain harvoille ja valituille.

No, minäpä löysin tällaisen ravintolan ihan täältä Helsingistä ja aion paljastaa salaisuuden nyt myös teille. Kyseessä on meksikolaista ja aasialaista keittiötä yhdistelevä Shanghai Cowboy -niminen ravintola Unioninkadulla. Nimellä ette tule ravintolaa löytämään, sillä sitä ei lue missään, vaan tyhjin ikkunoin varustettuun hämyisään ravintolaan pitää vaan osata astua sisään sen epäilyttävästä ulkomuodosta huolimatta. Pöytävarauskin olisi hyvä olla olemassa ainakin viikonloppuiltaisin, jolloin paikka kuhisee nuoria kaupunkilaisia.

Meidät ohjattiin paikan ainoaan vapaaseen pöytään, jonka seinän puoleiselle paikalle jouduin keplottelemaan itseni siirtämällä ensin itse pöytää ja sitten myös naapuripöydän ruokailijoita, sillä iso pehvani ei mahtunut pikku rakosesta paikalleen. Sain kuitenkin lopulta parkkeerattua itseni pitkälle penkille, jossa kökötin kylki kyljessä naapuripöydän tytön kanssa. Meteli ravintolassa oli perjantai-iltana melkoinen, joten varaudu korottamaan ääntäsi, jotta voit keskustella pöydän toisella puolella nököttävän illalliskaverisi kanssa. Tulet väistämättä kuulemaan myös naapurin kuulumiset ja hän sinun, joten jätä intiimimpien salaisuuksien jakaminen suosiolla rauhallisempaan paikkaan.

Kaikesta hälystä ja hämmennyksestä huolimatta ravintolakokemus oli positiivinen sen erilaisuuden ja tottakai myös herkullisen ruoan ansiosta. Englantia puhuva tarjoilijamme toi alkuun eteemme tequilamarinoitua lohta jalapenomajoneesin kera, ja annos oli kuin mistäkin sadan tähden Michelin-ravintolasta ja täten viehättävästi ristiriidassa ravintolan ulkoisten puitteiden kanssa.

Viimeistään pääruoan kohdalla aloin totisesti ymmärtää miksi tämä rupuinen ravintola on ääriään myöten täynnä. Niinkin yksinkertainen asia kuin taco oli todella maukasta ja niin täyttävää, että Ukkeli sai popsia melkein puolet annoksestani. Pisteet ravintola saa myös siitä, että alku- ja pääruoka-annoksissa ollut korianteri maistui hyvältä ja todella sopi ruokiin. Yleensä kun korianteri on maistunut suussani saippualta, enkä siksi ole kovin mieltynyt siihen. Vaan täälläpä yrttiä osattiin käyttää oikein.

Täydestä tuvasta huolimatta palvelu pelasi hyvin ja annokset tulivat pöytään nopeasti. Jälkiruoaksi nauttimamme uunibanaani chili-suklaakastikkeella kruunasi kokonaisuuden ja viimeistään tässä vaiheessa olin jo ihan myyty alkuun hieman epäilyttävältä vaikuttavalle ravintolalle. Tänne todellakin kannattaa uskaltautua.