Joulu kuvina

Minun jouluni alkoi tänä vuonna perjantaina 23.12. klo. 12:45 kun kipitin töistä kohti kotia ja siellä päikkäreillä olevaa Ukkelia. Tein pienen hartiajumpan, laitoin saunan päälle ja herätin unisen mieheni kinkunpaistohommiin. Tunnelmallisen joulusaunan jälkeen istahdime punaviinilasillisten kanssa sohvalle katsomaan leffoja ja tuoksuttelemaan uunista kantautuvia kinkun tuoksuja. Vihdoin jossain Rare Exportsin aikana kinkku oli valmis ja yksi joulun parhaista hetkistä käsillä: Ensimaistiaiset uunituoreesta joulukinkusta. Nam.

Toinen joulun huippuhetkistä on kun meikätonttu saa käsiinsä mätiä! "My precious.."

Aattona aamiaisen, Lumiukon katsomisen ja toistemme lahjojen avaamisen jälkeen ajoimme Keravalle Ukkelin, eli tätä nykyä tuttavallisesti Henkan, vanhemmille juomaan mustikkaglögiä ja syömään jouluaaton aterian numero 1. Tarjolla oli jos jonkinlaista herkkua, ja vaikka kuinka yritin syödä hillitysti, tuli maha melkoisen täyteen muun muassa näistä herkuista:

Vaikea arvata kuka nappasi heppakonvehdin..

Seuraavaksi otimme suunnaksemme Vantaan, jossa nautimme jouluaaton aterian numero 2 allekirjoittaneen perheen kesken. Mätikulho muutti asumaan välittömään läheisyyteeni ja muutkin herkut upposivat mahani syövereihin, vaikka olinkin ahminut Keravalla itseni melkein ähkyyn.

Muistatte varmaan, että pidän oikeastaan ihan kaikesta ruoasta. Vain Cottifrutti, kanelilla maustettu liha sekä cocktailkirsikat ovat mustalla listallani. Vaan eipä ole enää, sillä maistettuani cocktailkirsikkaa pitkän tauon jälkeen, totesin sen olevan hyvää. Tai ainakin ihan syötäväksi kelpaavaa. Ja kas näin listani lyheni jälleen yhdellä kaverilla. Aiemminhan listalta on poistettu ainakin mämmi ja viili, enkä ihmettele yhtään, jos vedän aikanaan yli myös Cottifrutin ja kanelilihan.

Datanomi oli askarrellut näin hienot nimikyltit..

..ja äidillä oli tallella nämä vanhat joululauluvihkot, joista muistan laulaneeni ensimmäisen kerran ihan pikkuisena pallopäänä. Mieletöntä että ne ovat vielä tallessa!

Sitten oli lahjojen jakamisen vuoro ja voi että miten ihania paketteja sainkaan! En ottanut kuvia edes kaikista ruokaan liittyvistä lahjoista, mikä on toki epäreilua niitä lahjoja kohtaan, jotka eivät päässeet kuvattaviksi. Vakuutin niille kaikille kuitenkin jokaisen olevan ihan yhtä tärkeä kuin kuvatutkin lahjat, ja että jokainen niistä ilahdutti minua aivan mielettömästi.

Tästä ihanasta paketista paljastui toivomani kirja.

Joulun söpöin lahja on ehdottomasti tämä purkitettu kaakao.

Ja tämä suloinen pieni piparkakkutalo löytyi Henkan vanhemmilta saadusta herkkukorista.

Insinöörin kanssa otetun Alias-voiton jälkeen (kerrankin mun tiimi voitti!) oli hyvä hipsiä kotiin unten maille. Seuraavana päivänä pitäisi vielä jaksaa lojua sohvalla leffoja katsomassa, syödä jouluruokia, saunoa ja maistella glögiä. Tosi rankkaa..

Kuvia joulumeiningeistä olisi enemmänkin Henkan kamerassa, mutta me tumpelot unohdimme sen Tapaninpäivänä iskän luokse Pohjaan. Malttamaton mieleni ei jaksa odottaa kuvien saamista kotikoneelle, joten julkaisen joulumeininkimme nyt ilman Henkan paaaaljon hienompia järkkärikuvia. Näin tällä kertaa, vaan ehkäpä nekin kuvat eksyvät blogiini vielä joskus.