Karibian risteily, osa 1

Yksi unelmieni lomakohteistani on ollut iät ja ajat Karibia, tai oikeastaan Karibian risteily. Olen aina ajatellut, että sitten joskus monen vuoden kuluttua kun minulla on varaa, menen aivan varmasti risteilemään Karibian turkooseille aalloille. Eksyn valtavan risteilijän käytäville ja tanssin kannella kuuman auringon alla. Vierailen toinen toistaan kauniimmilla saarilla, juon rommia, syön hyvin ja nautin olostani.

Noh, tämä Once in a lifetime -kokemus toteutettiin kuin varkain viime vuoden keväänä, kun päätimme pitää kunnon loman ennen kun taloprojektimme pärähtää kunnolla käyntiin. Selasimme nettiä ja huomasimme, ettei kalliina pidetty risteily ole niin ökyhintainen kuin mitä mielikuvamme kertoivat. Toki jos varaat suoraan matkatoimistosta ylihinnoitellun pakettimatkan, saat maksaa itsesi kipeäksi, mutta pienellä vaivannäöllä voit säästää sievoisen summan. Suosittelenkin ehdottomasti varaamaan lennot, risteilyn sekä majoituksen erikseen, ja mitä aiemmin alat matkaa suunnitella, sitä kauemmin ehdit kytätä hyviä tarjouksia.

Risteily kannattaa varata dollarihintaisilta sivuilta, sillä valuuttakurssista riippuen dollarihintaisen risteilyn voi saada huomattavasti halvemmalla kuin maksamalla risteilyn hinnan euroissa. Me varasimme omamme Cruisedirectistä, jota voin lämpimästi suositella. Lentoja kannattaa etsiä ainakin Rantapallon sivuilta, josta löytyy netin näppärin lentohaku, ja sopivan majoituksen löytää helposti Hotels.comista. Wake up happy!

Risteilymme reitti kulki itäisellä Karibialla ja viikon aikana oli tarkoitus vierailla neljällä eri saarella. Laivamme tottelee nimeä Ruby Princess ja siihen mahtuu 3080 matkustajaa. Määrä on vain hieman yli 500 henkeä enemmän kuin mitä mahtuu esimerkiksi Viking Linen Gabriellalle, mutta Karibian risteilijöillä hyttikansien ja viihdekansien suhde onkin hieman eri kuin tutuilla Tukholman risteilyaluksilla. Älkää siis tuijottako matkustajamäärää aluksen kokoa arvioidessanne, sillä se ei kerro läheskään koko totuutta.

Ruby Princess on niin valtava, että onnistuin eksymään laivaamme vielä risteilyn toiseksi viimeisenä päivänä. Okei, meikäläisen suuntavaisto on harvinaisen huono, mutta kyllä parempisuuntavaistoisempi Henkkakin joutui vähän väliä miettimään sijaintiamme. Eikä paattimme ollut edes mikään jättiläinen verrattuna muihin Karibian merellä seilaaviin risteilijöihin. Esimerkiksi eräs Allure of the Seas näytti prinsessamme vierellä aikamoiselta jättimöhkäleeltä lähtöpäivänä Miamin satamassa.


Se vasta onkin valtava.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin miljoonatuhatta sanaa, on tästä alkava neliosainen Karibian risteilystämme kertova postaussarja varsin kuvapainotteinen. Ihan ensiksi, saanko esitellä laivamme:


Tässä hän odottaa meitä Grand Turkin edustalla.


Ja tässä paattimme on valmiina vastaanottamaan romminhuuruiset matkustajansa Neitsytsaarilla.


Yksi laivan ulkokansista.


Lisää ulkokantta. Tuolta löysi helposti oman auringossalekottelupaikkansa.

Porealtaitakin oli useita. Ne tosin olivat niin kuumia, etten pystynyt seisomaan siellä kuin nilkkoihin asti vaikka kuinka yritin pulahtaa syvemmälle. Suomalaisille riittäisi vähän viileämpikin allas, tarkoitus ei kai kuitenkaan ole keittää ihmisiä? Onneksi normiuima-altaissa oli sopivamman lämpöistä vettä.


Yksi monista laivan ruokaravintoloista.


Laivaan tutustuessamme näimme yhtäkkiä tulevaisuuteen ja otimme siitä ylläolevan kuvan: Siellä me kävelemme harmaantuneina käsi kädessä sadannella risteilyllämme.


Lisää sisätiloja..


Kaikenlaisia baareja..


Pieni taidemuseo. Me ihan oikeasti kiertelimme täällä eräänä iltana arvostelemassa tauluja. Varsinaiset taidekriitikot. Onneksi muut matkustajat eivät ymmärtäneet suomenkielisiä arvosteluitamme, vaikka oli siellä hienojakin teoksia.


Aulassa setä soittaa pianoa ja siellä on mummot ja papat sikinsokin.

Heti laivaan päästyämme kiersimme tietysti malttamattomina tutkimassa mitä kaikkea seuraavan viikon kodistamme löytyy. Allekirjoittanut taisi jopa tanssia pienen karibiatanssin hyttikäytävällä heti alkajaisiksi, kun laivan kaiuttimista tuli niin mukaansatempaavaa musiikkia. Tästä on valitettavasti olemassa myös videotodiste, mutta taidan säästää silmiänne pitämällä sen sensuroituna. Ja ei, en ollut nauttinut siinä vaiheessa vielä tippaakaan alkoholia! Elämä ja Karibian lämpö vain juovuttivat pienen ja innokkaan maailmanmatkaajan.


Hetken alusta kierreltyämme maltoimme istahtaa kannelle siemailemaan aurinkoiset drinkit odotellessamme laivan lähtemistä satamasta. Ekat drinkit Karibialla, kyllä maistui hyvälle!

Heti alkajaisiksi laivalla oli pelastautumisharjoitus, jolloin kokoonnuttiin omalle pelastautumisasemalle, eli tutummin sinappiasemalle. Pelastusliivit päälle ja kuuntelemaan mitä pitää tehdä, jos italialainen kapteeni vikittelee komentosillalla kaunista naista sen sijaan, että ohjaisi laivaa ja väistelisi karikoita. Me tosin koimme tärkeämmäksi istahtaa viinibaarin ikkunapöytään nauttimaan lasit valkoviiniä ja herkuttelemaan sushilla, joten missasimme iloisesti koko pelastautumisharjoituksen. Asiat tärkeysjärjestykseen ja silleen..


Pitäähän ihmisen saada välipalaa silloin kun on nälkä.


Oli muuten varmasti tuoretta kalaa.


Otimme sentään kuvan sinappiasemastamme. Tänne siis jos tulee hälytys.


Vihdoin lähdimme satamasta kohti viikon kestävää ihanaa seikkailuamme Karibian aalloissa.


Hei hei Miami! Ihmiset vilkuttivat rannalta ja parvekkeiltaan paattimme töräyttäessä torvella heipat rannalle ruikuttamaan jääneille kavereille. Matka voi alkaa! Seuraavassa osassa kerron ensimmäisistä päivistämme Karibian aalloissa, joten pysy mukana!