Hiljaa hyvä tulee

Tiedoksi teille, jotka olette miettineet miten projektini nimeltä "Kokkaa läpi koko Jamie Oliverin reseptikirja" sujuu, niin kiitos kysymästä, se sujuu oikein hyvin. Olen touhuillut pikku keittiössäni kaikessa hiljaisuudessa jos jonkinlaista Jamien ruokaa ja kyllä se vaan on edelleen niin, että herran ruoissa kaikki tuntuu olevan enemmän kuin kohdallaan. Maut sopivat mielettömän hyvin yhteen ja kirjaa läpi kokatessa tulee tutustuttua moneen sellaiseen raaka-aineeseen, joihin ei normaalioloissa tulisi tökättyä kokkiveistään. Sangen opettavaista siis.

Olen kokannut tähän mennessä ehkä noin kaksi viidesosaa kirjan annista. Vaikka paljon on jo tehty niin vielä enemmän on tekemättä. Projekti on kuitenkin niin antoisa etten ahdistu sen hitaan tuntuisesta etenemisestä, vaan käyn reseptejä läpi kaikessa rauhassa tietäen, ettei tälle projektille ole deadlinea. Esimerkiksi kaikki grilliohjeet odottelevat kiltisti sitä, että saamme talon valmiiksi ja hankittua sen pihalle grillin, jossa voin valmistaa sitten joskus Jamien grilliherkkuja. Myös friteerausta sisältävät ohjeet odottelevat aikaa kun Ukkeli on keittiössä apunani, sillä kuuma öljy ja minä saatamme olla vaarallinen yhdistelmä.

Homma sujuu siis omalla painollaan kaikessa rauhassa ja ottaa aikaa vielä ainakin vuoden, todennäköisesti useampiakin. Tässä kuitenkin todisteeksi projektin etenemisestä muutama Jamien kotona -kirjasta kokkaamani ruoka, joita ei ole aiemmin blogin sivuilla näkynyt:

Omatekemä marenki päärynöiden, suklaakastikkeen, kermavaahdon ja pähkinöiden kera. Voin veikata että olisin tuskin tullut valmistaneeksi marenkia itse ilman tätä kirjaprojektiani, sillä olin kuvitellut sen olevan jotenkin kamalan vaikeaa. Vaan sitähän se ei ole, kiitos vaan Jamielle tämänkin asian opettamisesta.

Tämä dippisetti tuhoutui samalla kun paikkasimme aukkoa elokuvasivistyksessämme katsomalla Schindlerin listan. Oli muuten hyvä leffa, vaikka se olikin vanha ja pitkä, mikä ei yleensä lupaa hyvää elokuvista puhuttaessa. Karu aihe jaksaa kuitenkin kiinnostaa minua aina ja elokuva oli karmaisevan todentuntuinen ja koskettava. Ruoasta sen verran, että täytyy myöntää tämän dipin epäilyttäneen minua suuresti lueskellessani sen reseptiä kirjasta, mutta hyväähän siitä tuli.

Yllä taas esimerkki raaka-aineesta, johon en välttämättä tarttuisi heti ensimmäisenä sompaillessani lihatiskillä. Kyseessä on siis lammas, joka tuo monelle mieleen tunkkaisia assosiaatioita vanhasta märästä villasukasta. Ei mikään helpoin valmistettava siis, mutta Jamien ohjeilla lampaan valmistaminen onnistui meikätumpeloltakin. Lampaan kanssa syötiin kaalia, kapriskastiketta ja juuresmuussia.