I niin kuin Italia(lainen ruoka)

Minulla on ollut intohimoinen, ellei jopa pakkomielteinen, suhde kaikkea Italiaa liittyvää kohtaan niin kauan kuin muistan. En todellakaan tiedä miksi olen kohdistanut palavat intohimon tunteeni juuri tätä maata kohtaan, teinhän ensivierailuni Italiaan vasta kolme vuotta sitten. Jotenkin vaan olen onnistunut koukuttumaan jo pikkumukelona lähes kaikkeen Italiaan liittyvään ja pahasti.

Muistan valinneeni ala-asteella maaesitelmäni aiheeksi Italian ilman pienintäkään tuumailutaukoa. Teini-iässä fanitin formulakuski Giancarlo Fisichellaa vain koska hän on italialainen (ja aika söpö sellainen, sekin saattoi ehkä hieman vaikuttaa). Ammattikorkeakoulussa oli selvää, että luen kaikki mahdolliset Italian kurssit (mikä jäi harmikseni vain kahteen kurssiin pätevän opettajan puuttuessa) ja matka Italiaan on ollut haaveenani niin kauan kuin muistan. Kun sitten vihdoin astuin koneesta saapasmaan lentokentälle, tuntui kuin olisin saapunut kotiin, ja hämmentävä yhteenkuuluvuuden tunne säilyi koko reissun ajan. Minä ja Italia. Toimii.

Ruokaharrastajana myös italialainen ruoka on toki erittäin lähellä sydäntäni. Olen haalinut kotiini italialaisesta keittiöstä kertovia ruokakirjoja, kokkaan mielelläni italialaisia herkkuja, juon saapasmaan viinejä ja viihdyn mainiosti italialaisissa ravintoloissa. Siksipä aakkossarjani I-kirjain edustaa itseoikeutetusti Italiaa ja italialaista ruokaa.

Ruoka on italialaisille, kuten myös minulle, erittäin tärkeä asia. Ehkä maailman tärkein. Illallinen on päivän merkittävin ateria ja se nautitaan mielellään koko suvun kera isossa pöydässä pitkään istuen. Ruokalajeja on paljon ja moni onkin varmasti kuullut puhuttavan antipastoista, primo sekä secondo piattoista, contorneista ja dolceista. Mutta mitä ne oikeastaan pitävät sisällään? Minäpä kerron, kera italialaisessa Annankadulla sijaitsevassa Vaelsa-ravintolassa napattujen kuvien:

Antipasto tarkoittaa alkupalaa ja se syödään luonnollisesti ensimmäisenä. Antipasto voi olla bruschettaa, salaattia, tapas-tyylisiä pieniä juttuja, juustoja, italialaisia salameja, tomaattia mozzarellan sekä basilikan kanssa tai vaikkapa vitello tonnatoa (kuvassa), eli vasikanlihaa, tonnikalamajoneesia ja kaprista. Yksi lemppareimmista antipastoista ovat myös prosciuttoon käärityt melonin palat. Nam.

Antipastojen jälkeen syödään primo piatto, eli illallisen hiilaripläjäys. Primo piatto on usein pastaa, joita italialaisessa keittiössä riittää yllin kyllin, tai vaikkapa risottoa. Ukkeli valitsi itselleen illallisellamme kuvassa olevan pasta carbonaran, jonka päälle sai ripotella itse parmesaania niin paljon kuin haluaa. Eli paaajon, todella paaajon.

Secondo piatto on lähimpänä meidän mielikuvaamme pääruoasta ja se sisältää lihaa tai kalaa. Kasvisruokailija voi ottaa secondo piatokseen vaikkapa kasvispaistoksen. Mikä taasen eroaa suomalaisesta pääruoka-annoksesta on se, että lisukkeet tilataan erikseen, ja ne myös tuodaan pöytään erillisessä kulhossa, josta voit nostaa lisuketta itse lautasellesi. Contorniksi voit valita vaikkapa perunaa, vihanneksia tai salaattia. Me otimme tällä kertaa rosmariiniperunaa ja paistettua pinaattia. Vaikea arvata kumpi on minun ja kumpi Ukkelin.. Pääruokamme oli naudan sisäfilettä chianti-kastikkeella.

Ja sitten päästään dolceen, eli jälkiruokaan (dolce=makea). Tunnetuimpia italialaisia jälkiruokia ovat ainakin tiramisu, pannacotta sekä ihanaihanaihana italialainen jäätelö (gelato) sekä sorbetit. Me herkuttelimme kahdella ensiksi mainitulla. Näiden ruokien lisäksi nautiskelimme kannullisen talon punaviiniä sekä viinin kera pöytään tuotuja pehmeitä leipäpaloja oliivitahnalla.