Kukkaretki

Kävimme elokuun lopulla työporukan kanssa ihmettelemässä ruotsalaisia kukkia Tukholmassa. Vierailimme päivän aikana kukkatukussa, kahdessa ihanassa puutarhassa sekä kukkakaupassa, jonka omistaja oli mukana hoitamassa kukat Victorian ja Danielin häihin. Ah, olen siis melkein sukua kuninkaallisille, tai jotain..

Tukholmaan meidät kuljetti Silja Symphony, jonka buffetissa ahmin iltaisin mätiä ja aamulla mätitahnaa, kävelykadun kaupoissa pääsin eroon rahoistani (niitä olikin jo ihan liikaa. Hah.), baareissa maistelin muun muassa tummaa olutta ja kannella ihailin kauniita merimaisemia. Reissu oli mitä mukavin loppukesän piristys ja antoi mukavasti puhtia syksyn projekteihin.

Silja Linen buffan antimia:

Ensimmäisenä iltana minä ja hyttikaverini, eli tylsät talousihmiset, otimme rauhallisesti ja kävimme illallisbuffan jälkeen vain parilla siiderillä, jonka jälkeen kipitimme lehtikiskan kautta hyttiin vakoilemaan kävelykadulla hengailevia ihmisiä.

Katkonaisten yöunien jälkeen ryntäsimme aamiaispöytään ahmimaan pekonia, munakokkelia, mätitahnaa, omenamehua ja muita herkkuja. Oi nam, aamiaisbuffat ovat vaan niiin ihania. Laivan kiinnityttyä laituriin vaelsimme putkea pitkin delfiinibussiin, joka kuljetti meitä koko päivän pitkin Tukholman kukkamestoja.

Kukkatukun pihapiirissä oli maailman rumin hotelli ja huoltoasema, josta sai pahaa kahvia ja hyvää mehua. Tukkualueella sijaitseva Alanya Importkin herätti sydämineen mielenkiintoisia ajatuksia hysteerisen väsyneessä mielessäni, mutta jätetään ne nyt omaan arvoonsa. Juttujen taso oli muutenkin aivan järkyttävän huono ainakin allekirjoittaneen osalta koko reissun ajan, joten anteeksi vaan kanssamatkustajat ja kiitos kaverit kun kestitte aivottomia juttujani.

Ruma hotelli ja Alanya Import (miksi minä olen kuvannut niitä valtavien kukkamerien sijaan!?):

Seuraavaksi kurvasimme Zetas-nimisen puutarhan pihaan ja voi että mikä rauhallisen tunnelmallinen idylli meitä odottikaan. Kaikki oli wc:tä myöten aivan mielettömän kaunista, ja löysinpä puutarhan pihalta potentiaalisen havupuun uuden kotimme pihaankin. Puutarhasta löytyi myös neliapiloita ruukussa, enkä minä ainakaan napannut sellaista salaa hyppysiini ja tunkenut vihkon väliin kotiinviemisiksi.

Nautimme puutarhassa myös maittavan voileipälounaan ja salamileipäni oli valehtelematta yksi parhaista koskaan syömistäni leivistä. Myös leivän kaveriksi valitsemani sitruunainen juoma oli ihanaa. Kyllä ne ruotsalaiset vaan osaa..

Ennen Rosendalin puutarhaa piipahdimme Floristkompaniet -nimisessä kukkakaupassa, jota mainostettiin Tukholman parhaaksi. Minä kävin kaupassa vain ihan pikaisesti ja huonon kukkasilmän omaavan näkövinkkelistä se näytti mielestäni aivan tavalliselta kukkakaupalta, mutta minä nyt en tiedäkään kukkajutuista mitään. Kukkien tarkemman tutkimisen sijaan opettelin hyttikaverini kanssa ruotsin kielisiä sanoja koko reissun ajan, ja kielen opiskelumme kohokohta oli, kun osasimme vastata kukkakauppiaalle, että "Nej tack", kun hän tiedusteli tarvitsemmeko apua. Vähänkö me ollaan hyviä ruotsalaisia!

Viimeiseksi delfiinibussi kurvasi Rosendalin puutarhan pihaan ja täällä jos jossain sisäinen ruokabloggaajani heräsi eloon. Puutarhassa oli ihana pikku putiikki, joka sisälsi jos jonkinlaisia herkkuja, joita en kehdannut itse kuvata, mutta onneksi sain työpaikkamme mestarikuvaajalta luvan käyttää hänen kuviaan, joita koko tämä postaus on täynnä. Ihanaa kun pikku blogissani on kerrankin hyviä kuvia, vaikkei kuvien ottaja ollutkaan itse täysin tyytyväinen lainakameralla kuvaamiensa otosten laatuun. Nuo buffakuvat ja muut rumat otokset ovat minun ottamani ja eron mestarin ottamiin kuviin todellakin huomaa. Jos mulla olis paljon rahoja, mä palkkaisin itselleni kuvaajan..

Niin ihana kuin Rosendalin pikku putiikki olikin, en ostanut sieltä mitään, sillä olin päättänyt olla säästölinjalla. Sain kuitenkin työkaveriltani ihanan tuliaisen hänen käydessään putiikissa sillä aikaa kun paistattelin itse viereisellä penkillä kesän viimeisissä auringonsäteissä. Söpö namu maistui makealta kauniina kesäpäivänä antoisan kukkaretken vedellessä viimeisiään. Rosendalin puutarhassa oli tarjolla myös muun muassa ekologista jäätelöä, jota en tullut itse maistaneeksi, mutta jota työkaverini lusikoivat kovin muikean näköisinä. Taisi maistua.

Takaisin laivalle palattuamme aloimme valmistautua illalliselle, joka herkuteltiin jälleen seisovassa pöydässä ihanan aurinkoisessa ikkunapöydässä. Ja hei, voisiko olla parempaa: aurinko, meri, hyvää ruoka, viiniä ja mukavaa seuraa? Illallisen jälkeen kävimme vielä vähän kaupoissa pyörimässä ja kippistimme huolellisesti jäähdyttämällämme Fresitalla, joka koko päivän kestäneestä viilentämisestä huolimatta purskahteli kylppärin seinille niin, että siellä näytti tapahtuneen verisen murhan. Kivaa. Moi siivooja!

Omatekemä hyttijääkaappi. Ihan kuin silloin teininä..

Kokoonnuimme toisenakin iltana koko poppoon kera laivan takaosassa sijatsevaan baariin, juttelimme ja otimme jälleen kuvia takakannella. Keskiyön aikaan kävimme katsomassa hyttikaverini kanssa Midnight Shown, jonka jälkeen porukka, tai osa siitä, alkoi valua pikkuhiljaa yläkerran diskoon. Siellä meikäristeilijäkin jaksoi kerrankin bilettää melkein aamuun asti, sillä seurauksella, että seuraavana päivänä uni sekä mäkkiruoka maistuivat. Koko yön kestänyt korkkareilla jammailu näkyi ja tuntui myös jalkaraukoissani, jotka olivat aivan ruhjeilla ja väsyneet moisesta urheilusuorituksesta. Ei vanha jaksa enää..

Siinä se suunnittelee Titanic-temppujen tekemistä, tai sitten ihan vaan ihailee maisemia. Tuo vasemmassa kädessä oleva olut ei sitten äiti ole minun vaan kuvaajan. Mutta mitä onkaan piilossa oikeassa kädessä, ehkä samanlainen olut joka on tarkoitettu minulle..? Niin ja tosiaan, oli siellä reissulla niitä kukkiakin, vaikkei kuvissa näy yhtäkään.. Sen siitä saa kun ei uskalla kysyä toiselta työpaikan mestarikuvaajalta lupaa käyttää hänen ottamiaan upeita kukkakuvia. Meikätyttö on vaan pikkuisen ujo ja vähän vielä kaapissa tämän blogiharrastuksensa kanssa, vaikka elämä olisikin niiiin paljon helpompaa kun voisi aina kertoa oikean syyn sille, miksi tungen kamerani linssiä ruoka-annoksiin.