Grotesk

Kävin eräänä iltana norkoilemassa vanhan työpaikkani lähistöllä toimiston sulkemisen aikoihin. Toivoin törmääväni tuttuihin ja ilokseni entinen kollegani tulikin vastaan tutussa risteyksessä. Oli todella mukava jutella pitkästä aikaa ihmisen kanssa, joka istui monta vuotta kahden metrin päässä minusta joka ikinen arkipäivä kahdeksan tunnin ajan. Voitte uskoa, että ehdimme jutella siinä ajassa lähes tulkoon kaikesta, varsinkin kun huoneemme oli osan aikaa lähes täysin eristyksissä muista työkavereista. Vaikein asia työpaikkaa keväällä vaihtaessani olikin työkavereista luopuminen ja viimeisenä työpäivänä joutuikin vähän (eikä niin vähääkään..) itkuttamaan kun kavereita tuli ikävä.

Mutta siis, oli minulla toinenkin syy hortoilla vanhoilla työkulmilla, sillä olimme varanneet Ukkelin kanssa pöydän lähistöllä sijaitsevasta Groteskista. Meille tarjoiltiin neljän ruokalajin yllätysmenu ja ihana tarjoilijamme kertoi joka annoksen kohdalla, että "tää on hyvää" sen lisäksi, että kertoi mitä annos sisältää. Pakko myöntää, että viimeisellä kerralla herra tarjoilijan "tää on sit hyvää" alkoi jo hieman hymyilyttää, sillä kuinka moni tarjoilija kokee tarpeelliseksi kertoa erikseen annoksen olevan hyvää? Mitäs jos jollain kerralla hän ei sanoisikaan "Tää on sit hyvää", pitäisikö silloin huolestua?

Hymyilyämme saattoivat toki edesauttaa myös annosten kera tarjoillut viinit, joista meille kerrottiin kerrankin niin, että hieman vähemmänkin viineistä tietävä ymmärtää jotakin. Pisteet tästä Groteskille, kaikki viinimenun tilaajat kun eivät ole sommeliereja.

Ihan ensimmäiseksi pöytään kannettiin juomien lisäksi leipää, ja vaikka yleensä jätän leipäosaston sikseen, jotta muu ruoka mahtuu paremmin mahaan, oli nyt pakko maistaa tuota oikeanpuoleista rosmariinilla maustettua leipää. Nam, hyvää oli.

Alkuruoaksi "Tää on hyvää" -mies toi meille vaahtomaista sipulikeittoa, jonka koostumus oli ihanaa ja makukin mitä mainioin. Muistiinpanojeni mukaan keitossa oli myös juustoa, liekö tuo vaalea läikkä annoksen juusto-osuus? En muista. Nyt pitäisi ihan oikeasti vähän skarpata ja kirjoittaa nopeammin näitä postauksia. Tästäkin illallisesta on jo useampi kuukausi aikaa. Että hupsista vaan, voisi olla ihan hyvä juttu muistaakin jotain asiasta josta kirjoitan.

Seuraavaksi eteemme kannettiin suussasulavaa vasikanposkea, joka köllötteli valkosipulipyreen päällä. Ja hei, kerrankin ravintolaruoassa oli niin paljon valkosipulia että minäkin maistoin sen. Mahtavaa, kymmenen pistettä ja kaiken maailman merkkejä Groteskille siitä hyvästä!

Ennen makeaa jälkkäriä herkuttelimme juustoilla. Haarukoimme naamariimme vuohenjuustoa sekä roquefortia pähkinöiden kera. Namnamnam..

Makea jälkkäri sisälsi kakkua, sorbettia, jäätelöä, mansikkahyydykettä, kastikkeita jaaa, olikos siinä vielä jotain..? No joka tapauksessa siinä oli paljon kaikkea, hieman jopa liikaakin. Simppelimpi makuyhdistelmä olisi ollut parempi, sillä vaikka kaikki osaset olivat hyviä, oli makuja hieman liikaa yhteen annokseen. Vähempi olisi ollut parempi tällä kertaa, vaikka kyllä minä tämänkin sekasotkun söin kokonaan ihan tyytyväisenä.