Wienerkanaschnitzel

Lauantai on loistava pihvipäivä, sillä silloin on yleensä aikaa satsata vähän enemmän ruoanlaittoon (tai vaihtoehtoisesti ravintolaan raahautumiseen), ja muutenkin viikonloppuisin on ammoisesta lapsuudesta asti syöty aina hieman paremmin. Viime lauantaina keltaisessa keittiössä oli broilerista tehtyjen pihvien vuoro. Idean schnitzeleihini sain sorsanpaistajan leivitetyistä broiskuista, jotka päätin risteyttää scaloppine al limonen kanssa. Jälkeläinen tottelee nimeä sitruunainen wienerkanaschnitzel, ja geeniperimästä löytyy ainakin:

- 4 maustamatonta kanan rintafilettä
- riittävästi (sitruunan makuista) öljyä
- 2 sitruunaa (toinen marinadiin, toinen valmiiden pihvien kaveriksi)
- valkopippuria
- vehnäjauhoja (muutama desi ehkä?)
- 2-3 kananmunaa
- korppujauhoja (myöskin muutama desi, ehkä)
- pippurisekoitusta
- kapriksia

Aloita halkaisemalla kanan rintafileet. Jos olet taitava veitsi-ihminen, voit tehdä isoja schnitzeleitä halkaisemalla fileen niin, että se jää yhdestä reunasta kiinni ja taittamalla sen yhdeksi isommaksi fileeksi. Minä en ole taitava, joten vetäisin kanaseni kokonaan halki saaden aikaiseksi kahdeksan pienempää pihviä. Nuiji fileitä lihanuijalla ohuemmaksi, paitsi jos kotonasi nukkuu yövuorolainen. Tuolloin nuijimisen voi jättää väliin, ihan hyvää siitä tulee silti.

Laita kanat kannelliseen kulhoon tai vaihtoehtoisesti tarpeeksi suureen pakastepussiin marinointia varten. Kaada fileiden päälle öljyä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Tai ei tarvitse edes ihan kokonaan peittyä. Purista sitruunan mehu joukkoon ja raasta sen kuori mukaan makua tuomaan. Mausta marinadi valkopippurilla ja hylkää kanasesi jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Kääntele välillä ettei yksikään kanafile jää vahingossa vähemmälle marinadihuomiolle.

Tittidii, sitten on temppuradan vuoro! Pyörittele fileitä ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pippurisekoituksella maustetuissa korppujauhoissa. Paista riittävässä määrässä öljyä noin pari minuuttia per puoli. Minä rikoin hysteerisessä salmonellan pelossani jokaisen pihvin tarkistaakseni ettei liha ole jäänyt punaiseksi. Yhdessäkään ei ollut salmonellavaaraa (tai sitten en vaan tiedä sitä vielä..), joten älä turhaan ole luulosairas ja riko jokaista schnitzeliäsi rumaksi. Ja varsinkin jos fileesi ovat nuijimisen ansiosta ohuempia kuin minun tekeleeni, ei vaaraa pitäisi olla.

Nauti leivitetyt kanasesi sitruunan sekä kapristen kera. Lisukkeeksi sopii loistavasti omatekemät ranskalaiset, joihin inspiraation tarjosi (jälleen kerran) ystävämme Unelias kokki. Ohje tällä kertaa vain hänen blogissaan, jottei tästä postauksesta tule kymmentä kilometriä pidempää.

Lisukenumero kakkosen ohjeen sen sijaan mahdutan tähän, sillä se on helppo kuin Tapio Mikkosen elämä. Tarvitset vain pakastevihannespussin, valkosipuliöljyä sekä valkosipulia. Kumoa pussin sisältö uunivuokaan, lurauta öljyä päälle, purista valkosipulia mukaan ja sekoita. Keltaisessa keittiössä mausteeksi viskottiin vielä ainakin chimichurria, mutta se ei ole välttämätöntä, valkosipuli kyllä antaa riittävästi lisämakua vihanneksillesi. Työnnä uuniin ja ota pois kun näyttää valmiilta.

Jos kotonasi nukkuu yövuorolainen herätä hänetkin syömään, sillä ruoka maistuu paremmalta kaksin. Jos et löydä kämpästäsi yövuorolaista tai ketään muutakaan otusta, kutsu vaikka naapuri tai rapussa pyörivä jehovan todistaja schnitzelille. Olisi tuhlausta syödä kaikki hyvä ruoka yksin, ja ainahan nyt yksi jehova pöytään mahtuu.