Munya

Unelias kokki laajensi maailmankuvaani kertomalla, että munakkaalla ja munakokkelilla on selvä makuero, vaikka periaatteessa aivan samaa kamaa ovatkin. Joo-o, voipi olla, en olekaan tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin. Ja mikä huolestuttavinta: en edes muista olenko koskaan syönyt munakokkelia! Kääk! Asia täytyi korjata heti, varsinkin kun Annan kokkeli näytti kuvassa ihan jätte herkulliselta.

Sunnuntai-iltapäivänä sitten kaivoin munat esiin ja ryhdyin hommiin. Voitelin ensin pienen paistinpannun ja vispasin kaksi kananmunaa sekaisin kulhossa. Mukaan kuuluisi sekoittaa suolaa sekä pippuria, mutta minä jätin tavoilleni uskollisena suolan väliin ja tumpsautin vain hieman cayannepippuria munien kaveriksi.

Täältä löytyy yksityiskohtaisempi ohje munakokkelin valmistamiseen (jota keltaisen keittiön tumpelokokkikin seurasi tarkasti onnistuakseen), mutta ideanahan on sekoittaa munaseosta pannulla niin kauan että se alkaa saostua ja kokkaroitua (sarjassamme ovatko nämä oikeita verbejä?). Kun kokkeli on melkein halutun näköistä, otetaan pannu pois levyltä ja lurautetaan kermatilkka joukkoon.

Keltaisessa keittiössä oltiin oikein supermatkijoita, ja maustettiin kokkeli parmesaanilastuilla (sillä unelias kokkikin teki niin), vaikka munakas olisi maistunut hyvältä ilmankin (aivan kuten unelias kokkikin kertoi). Munakokkelin alle piilotin palan paahtoleipää ja söin hyvällä ruokahalulla. Tää on niiiin paljon parempaa kuin munakas, vaikkei sekään toki pahaa ole. Kokeile ihmeessä, mielesi tekee kuitenkin!