
Moni keksi päältä kaunis..
Jep, Martina on taas leiponut, kuten nokkelimmat arvasivatkin jo otsikon perusteella. Tällä kertaa leipuri-Martinan henkinen ja fyysinen olotila oli sentään suht normaali (toisin kuin eräällä leipomiskerralla), mutta siitäkään huolimatta kaikki ei mennyt ihan putkeen. Korjaan: MIKÄÄN ei mennyt YHTÄÄN putkeen. Huoh.
Kaikki alkoi siitä, kun leipomisaineksia esiin tonkiessani heitin suolapurkin pitkin poikin keltaisen keittiön lattiaa. Armas Ukkelini kiikutti suolakasassa seisoneelle tyttöystävälleen imurin tyynenä ja sähläykseeni kovinkin tottuneena. Meillä on nimittäin viime aikoina keräilty myös muun muassa lattialle levinneitä suodatinpusseja, kun "minä en yleeety...ylettynyt". Myös siemenillä, leseillä ja kahvinpuruilla on kiva kuorruttaa keittiötä.
Pienen imurointisession jälkeen homma sai siis jatkua. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin lopettanut jo tähän, mutta koska olen itsepäinen, jatkoin tuhoontuomittua leipomissessiotani huonosta alusta huolimatta. Ei olisi kannattanut.
Tarkoituksenani oli siis tehdä Maajussin morsiamen synttärilahjaan suklaarae-keksejä M&M's karkeista, ja koska Maku.fi:n resepti vaikuttaa oikein käytettynä vallan pätevältä, linkkaan sen epäonnistumisestani huolimatta tähän. Kokeilkaa siis ihmeessä, vika ei ollut reseptissä vaan minussa. Niin minäkin teen kunhan synkimmät epäonnistumisen pilvet haihtuvat leipomisintoni yltä, sillä tämä ei oikeasti ole edes vaikea resepti, vaikka minun leipomisillassani menikin kaikki pieleen.
Lattialle lentäneen suolapurkin lisäksi sokerit ja jauhot pöllähtelivät iloisesti ilmojen halki kun sekoitin taikinaa väärällä sekoittimen terällä. Allekirjoittaneen paidan mahakohta oli mukavan valkoinen sekoittelun jälkeen, puhumattakaan keittiön pöydästä ja lattiasta, joten imurille tuli taas käyttöä.
Hieman myöhemmin kun tungin käteni taikinaan muotoillakseni siitä keksin kokoisia levyjä, tajusin unohtaneeni sormukset sormiini, ja voitte varmasti kuvitella, miten mukavasti tahmea taikina tarttui korujen röpelöisiin osiin. Joku voisi kauhistella myös sormusten välittömässä läheisyydessä hengailevaa bakteerikasvustoa, joka pääsi näin ollen kosketuksiin taikinan kanssa. Nam.

Todiste siitä, että minä ihan oikeasti YRITIN leipoa lahjakeksit itse. Ajatushan on tärkein ja pääasia että edes yrittää, vai mitä?
Keksit lopullisesti tuhonnut taho oli kuitenkin se samainen pirullinen suolapurkki joka levisi heti leipomisen alussa lattialle. Purkista nimittäin lorahti aiivan liikaa sisältöä taikinaan, osin laskuvirheeni ja osin vinksahtaneen korkin takia. Taikinaa ei pelastanut edes yritykseni kaapia ylimääräinen suola pois ja sitä seurannut hätäratkaisuni lisätä taikinaan sokeria liian suolaisuuden kumoamiseksi. Ripottelin sokeria jopa valmiiden keksien päälle, jos se jotenkin pelastaisi ylisuolaiset keksini, mutta ei, ei onnistunut. Ylläri.
Kukaan ei myöskään kertonut, että fariinisokerista tulee tiiliskivi kun paketin jättää avonaisena kaappiin. Tiiliskiveä olikin kovin mukava höylätä veitsellä noin ikuisuuden kestäneen ajan, jotta sain tarvittavan desilitran ruskeaa sokeria käyttööni. Fariinisokeripurkin kyljessä olisi kuulemma ohje, miten sokerin saa takaisin pehmeään muotoon, mutta kuulin tämän vinkin vasta seuraavana päivänä, eikä piiloblondin mieleen tullut tietenkään kurkistaa puketin kylkeä silloin kun ongelma oli akuutti.
Jotta kaikki olisi täydellistä, olivat keksit uunissa liian pitkään. Vaikkeivät ne sentään palaneet aivan mustiksi (en olisi yllättynyt tästäkään käänteestä), niin kovin rapsakoita niistä kuitenkin tuli. Mutta mitäpä väliä tuolla enää oli, kun keksit olivat kuitenkin liian suolaisia. Ei siis auttanut muu kuin soittaa yövuoroon lähteneelle Ukkelille nolo puhelu, että kaupasta tarttis keksipaketin..
Kovin loistavasti ei iltani jatkunut leipomisen jälkeenkään, vai mitä sanotte siitä, että täynnä makkarakeittoa ollut lusikka menikin suun sijaan pöydälle ja tv:n sammuttaminen ei onnistunut, vaikka kuinka painoin kaukosäätimen nappia. Tässä vaiheessa totesin, että on parasta mennä nukkumaan ennen kuin saan aikaiseksi vielä suurempia katastrofeja. Että hei, leipomisiin kaverit!

Syyllinen.
Tunnisteet: höpötystä, leipomukset, makeat, naposteltavat