Karibian risteily, osa 3

Aiemmat osat löytyvät täältä ja täältä. Postausten kommenteissa on lisätietoa muun muassa pukeutumisesta ja lapsiperheistä risteilyillä, joten selatkaahan kaikki Karibian risteilyistä kiinnostuneet myös kommenttiboksit läpi ja kysykää rohkeasti jos on jotakin mielessä.

Meidän laiva on parempi kuin teidän laiva!

Ensimmäinen pysähtymispaikkamme oli väliinjääneen Bahaman takia vasta St.Martinin saaren pääkaupungissa Philipsburgissa, jonne rantauduimme heti aamiaisen jälkeen. Tuntui hassulta kulkea yhtäkkiä tasaisella maalla, kun tasapainoelimet keikkuivat vielä aaltojen tahdissa. Koskaan ennen ei ole maa jalkojen alla tuntunut yhtä tukevalta kuin laivasta ulos astuessani. Todella omituinen tunne, voin kertoa. Ihan kuin maa painaisi jalkapohjia vastaan sillä astellessa.

Myrskytuulet olivat kaikonneet yön aikana kuin itsestään ja loppuristeily sujui saarivierailuiden lisäksi leppoisan rauhallisilla Karibian aalloilla seilatessa. Keväällä myrskyt eivät ole kovin yleisiä, mutta syksyllä hurrikaanikaudella kannattaa varautua siihen, että laivan reittiä saatetaan joutua muuttamaan myrskyn takia, ja yksi tai useampia saaria voi jäädä väliin. Syksyiset risteilyt ovat epävakaan sään takia edullisempia ja niitä kannattaakin harkita, jos tietää etteivät muutokset risteilyohjelmassa kaada maailmaa. Hurrikaaneja on turha pelätä, sillä laivat pystyvät kiertämään ne hyvin ja myrskyjen aiheuttamat vaaratilanteet ovat hyvin harvinaisia.

Noniin, jatketaanpa sitten St.Martinin satamasta, jossa meidät toivotti tervetulleeksi paikallinen rytmiryhmä. Iloinen karibialainen musiikki nosti tunnelmaa entisestään ja allekirjoittaneella alkoi lantio keikkua kuin itsestään samalla kun hymy levisi korviin. Mä oon Karibialla ja täällä elämä maistuu niiin makealta!

St.Martinin saarta varten meillä oli selvät suunnitelmat ja hyppäsimmekin heti nuoren jenkkiporukan kanssa taksiin, joka kuljetti meidät Maho Beachille. Kyseinen ranta oli suurin syy miksi valitsimme juuri tämän risteilyn ja miksi ylipäätään aloimme tutkia Karibian risteilyn mahdollisuutta, sillä hurjan näköinen lentokoneranta oli pakko päästä kokemaan. Aivan Maho Beach -nimisen hiekkarannan vieressä on nimittäin lentokenttä, jolle laskeutuu koneita vain muutaman metrin päähän rannalla olijoista. Meteli koneiden alla on huumaava ja aika kuluu kuin siivillä lentokoneita odotellessa.

Rannalla olevaan surffilautaan on kirjoitettu suurimpien koneiden saapumisajat ja ranta-alueen reunalla on kyltti, joka varoittaa lähtevien koneiden aiheuttamista ilmavirtauksista. Ja totta tosiaan, lähtevien koneiden katsominen oli vähintään yhtä suurta hupia kuin laskeutuvien koneiden alla hengailu. Mikä kuolemanvaara täällä paratiisissa muka voisi olla?

Itseasiassa lähtevää konetta hauskempaa oli katsoa hölmöjä ihmisiä, jotka yrittivät sinnitellä lähtevän lentokoneen aiheuttamissa ilmavirtauksissa. Eiväthän he pystyssä pysyneet vaan lensivät poikkeuksetta mereen voimakkaan hiekkapuhalluksen saattelemina. Hullut. Oikeasti tässä voisi sattuakin, jos ilmassa sattuisi lentämään jotakin vähänkin isompaa kuin hiekkaa. Ja voihan se hiekkakin tehdä pahaa jälkeä esimerkiksi silmään puhaltaessaan, joten pysytelläänhän me fiksut suomalaiset kauempana pahimmasta hiekkapuhalluksesta, ja katsotaan vaan sivusta kun muut pelleilevät terveydellään.

Halpaa hupia tarjosivat myös villit ranta-aallot, joissa pystyssä pysyminen oli työn ja tuskan takana. Matala ja suojaisa ranta takasi kuitenkin sen, ettei välitöntä hukkumisvaaraa ollut, vaikka aaltojen heittelyn keskellä suu auki nauraessa tulikin nieltyä hieman suolaista merivettä. Kaikista vaikeinta oli ajoittaa aalloista poistuminen oikein, sillä vaikka syvemmällä vedessä aalloilla oli helppo lillua, kaatoivat matalat vain nilkkaan asti ulottuvat aallot helposti vedestä pois pyrkivän lomalaisen.

Allekirjoittanutkin otti hiekkakuorinnan ranta-aaltojen liikutellessa avutonta selälleen kaatunutta bloggaajaa pitkin rantahiekkaa. En ole varmaan koskaan nauranut niin paljon kuin aaltojen vietävänä, ja taisipa siellä muutama muukin rannallaolija hekottaa heittelehtimistäni katsellessaan. Merelle hetkeksi vetäytynyt aalto jätti allekirjoittaneen lopulta makaamaan selälleen rantahiekalle kuin rantaan ajautuneen sinivalaan. Siinä sitten hihitin hervottomana ja pääsin juuri ja juuri möngertämään pakoon seuraavaa aaltoa, joka yritti napata minut taas mukaansa.

Hiekalla pyörimisen jälkeen kävin tyhjentämässä rantakahvilan naistenhuoneessa bikinieni sisään päätyneen hiekan ja voin kertoa, että siitä olisi saanut kunnon hiekkalinnan, niin paljon hiekkaa oli tunkeutunut pienten bikinieni alle. Kannattaa siis ottaa hyvin päällä pysyvä uima-asu mukaan jos aiot aaltoihin, sekä tietenkin kamera, jolla ikuistaa pään yli lentävät lentokoneet ja muut hauskat hetket. Lapset kannattaa jättää kotiin tai laivaan, sillä Maho Beach ei ole ihan sieltä turvallisimmasta päästä. Saarella on kuitenkin lukuisia rauhallisempiakin rantoja, joille lapsiperheiden kannattaa suunnata.

Auringon painuttua hauskan päivän jälkeen hieman alemmas menimme odottelemaan meitä sovittuun aikaan hakemaan saapuvaa taksikuskia rantabaariin. Joimme odotellessamme oluet (myös minä maksoin omani, vaikka kyltti vihjasikin ilmaisen juoman saamisen olevan mahdollista) ja loimme vielä viimeiset katseet maailman hauskimpaan rantaan. Samalla kyydillä saapuneiden jenkkienkin piti tulla taksin kyytiin, mutta he katsoivat parhaaksi jäädä nauttimaan porukan naisjäsenten hankkimia ilmaisia juomia (se kyltti..) vielä hetkeksi, joten saimme matkata privaattikyydillä satamaan.

Pysähdyimme matkalla vielä näköalatasanteelle ottamaan muutaman maisemakuvan, jonka jälkeen ryntäsimme nälkäisinä laivan kannelle hodarille. Allekirjoittanut ei ollut muistanut kaiken hauskuuden keskellä lisätä riittävästi aurinkorasvaa, joten paahtavan kuuman auringon aiheuttama punoitus alkoi näkyä hipiässäni ja rusketusrajat olivat melkoiset.

Kaikilla mausteilla!

Illalla laivan kannella järjestettiin disko, jossa pääsi tanssimaan tähtitaivaan alla sekä seuraamaan erilaisia ohjelmanumeroita ja kilpailuita, joita risteilyisännät ja -emännät järjestivät. Me olimme sen verran väsyneitä pitkän rantapäivän jäljiltä, että vetäydyimme suosiolla hyvissä ajoin hyttiimme rasvailemaan palanutta ihoamme ja odottamaan seuraavana aamuna koittavaa Neitsytsaarille saapumista.

Santa Maria Extra Fine Selection, osa 1

Tästä alkaa lupaamani lempparimaustesarjani esittely. Kyseessähän on siis Santa Marian Extra Fine Selection, josta olen höyrynnyt täällä useasti aiemminkin. Ehdoton lempparimausteeni on sarjan Chili Explosion, jota voi laittaa lähes ruokaan kuin ruokaan, mutta myös muut maistamani sarjan maustesekoitukset ovat vallan mainioita. Santa Marian ystävällisellä avustuksella pääsin kokeilemaan kaikkia sarjaan kuuluvia mausteita, ja aion esitellä niin uudet kuin vanhatkin mausteystäväni nyt myös teille.

Sarjan maustemyllyt on uudistettu ihan hiljattain, ja uuden koneiston luvataan olevan entistä kestävämpi. Uuden myllyn lisäksi maustesarjaan on tullut myös täyttöpusseja sarjan suosituimmista mausteista, jottei aina tarvitsisi ostaa uutta myllyä. Näppärää. Yksi syy miksi maustesarjaan alunperin ihastuin oli se, että pääsen rouhuttelemaan makuja maustemyllystä kuin huippukokki ikään. Myllystä tuleva ääni on minusta valtavan hauska, ja tuohan mylly myös mausteiden maut sekä tuoksut paremmin esiin kuin tavallinen sirotin.

Sarjan esittelyn aloittaa itseoikeutetusti varsinainen mausteiden kuningas Chili Explosion. Maustesekoitus on varmasti monelle jo tuttu, sillä olen hehkuttanut sitä paljon niin täällä blogissa kuin ihan livenäkin. Moni tuttavani on jäänyt laillani armottomasti koukkuun täydelliseen maustesekoitukseen, ja tunkee punaista maustetta nyt ihan jokaiseen ruokaan. Etenkin miehet tuntuvat koukuttuvan Chili Explosioniin helposti, joten tässäpä pikku vinkki meille naisille, jolla voimme houkutella miehemme useammin keittiöön. Purkki Chili Explosionia miehelle käteen ja johan alkaa kokkaaminen!

Chili Explosionissa on (ylläriylläri) erilaisia chilejä sekä hieman paprikaa ja tomaattia. Maku on tulinen, muttei kuitenkaan liian poltteleva, joten uskallan suositella maukasta sekoitusta hieman pienemmissä määrissä niillekin, joiden korvista tulee savua jo pelkästään chilin näkemisestä. Tulisen ystävät taas voivat rouhaista mausteseosta ruokaansa hieman enemmän, ja lupaan että ihastut sen tuomaan mausteisen pehmeään tulisuuteen.

Itse käytän Chili Explosionia tosiaan lähes kaikkeen ruokaan, mutta etenkin kasvissosekeittojen, keitettyjen kananmunien sekä uunissa lämmitettyjen juustoleipien päällä se on ihan ehdoton. Chili Explosion on yksi sarjan kuudesta mausteesta, joista on saatavilla myös täytepusseja.

Chicken & Steak on yksi sarjan monikäyttöisimmistä mausteista ja suosittelenkin sitä yleismausteeksi ihan jokaiseen keittiöön. Pippureita, punaisia chilihiutaleita ja sinapinsiemeniä sisältävä mauste sopii kaikkiin liha- ja linturuokiin. Siitä on saatavilla myös täytepusseja, joten rouhaise ihan rohkeasti vaan maustetta kokkailujesi päälle ilman pelkoa myllyn tyhjenemisestä. Täytepussin ansiosta mylly on pian taas täynnä mausteseosta. Voihan simsalabim mikä taikatemppu.

Myös kolmas punertava mauste toimii hyvin yleismausteena monenlaiseen ruokaan. Pasta Rossa sisältää valkosipulia, tomaattia, chiliä ja välimerellisiä yrttejä. Nimensä mukaisesti Pasta Rossa sopii mainiosti pastaruokien maustamiseen, mutta se toimii hyvin myös tomaatti- ja chilipohjaisissa kastikkeissa sekä keitoissa. Voipa maustetta turauttaa myös pizzaan esimerkiksi tomaattikastikkeen päälle tuomaan lisämakua herkkulättyyn.

Töölönrannan brunssi

Pääsin viime sunnuntaina elämäni ensimmäiselle brunssille, kun Käly ja Insinööri (eli Huli ja herra Longfield) veivät meidät Töölönrantaan herkuttelemaan kiitokseksi heidän koiransa hoidosta. Aika kiva kiitos siitä, että saimme ihanan vieraan luoksemme viikon ajaksi. Sunnuntai valkeni kauniin aurinkoisena ja kevätauringon säteet lämmittivät ihanasti, kun ihailimme maisemia ravintolan edessä ennen brunssille siirtymistä.

Ihanat maisemat ilahduttivat ikkunapöydässä istunutta seuruettamme koko parituntisen brunssin ajan ja viimeistään tuolla hetkellä uskoin, että lähestyvä kevät on ihan oikeasti tosiasia. Kippistimme lasillisilla kuohuvaa ja ryntäsimme alkupalapöydän kimppuun.





Omia lemppareitani alkuruoista olivat ennalta-arvatusti pikkublinit ja mätimousse sekä lämminsavulohi sitruuna-aiolin kera, paahdetut kasvikset ja herkkusienet sekä kanaa ja pekonia sisältänyt maalaissalaatti. Kaikki muukin alkuruokabuffetissa oli todella herkullista enkä keksi yhdestäkään ruoasta mitään valittamista, vaikka kuinka yritän. Alkuruoat olivatkin brunssin ehdotonta parhaimmistoa.





Pääruoaksi tarjoiltu loimutettu lohi sekä palsternakkapyree oli niin ikään varsin suussasulava tapaus, vaikken jaksanutkaan syödä annosta ihan kokonaan. Sen siitä saa kun santsaa liikaa alkuruokia.. Henkan nauttima karitsan paahtopaisti rosmariiniperunoiden kera oli kuulemma myös oikein hyvää ja uskon, että myös kasvisvaihtoehto olisi ollut herkullista, vaikkei seurueestamme kukaan sitä valinnutkaan.



Brunssin heikoin lenkki oli jälkiruokapöytä, joka näytti aluksi kovin vaatimattomalta ja valikoimaa olisikin saanut olla hieman enemmän. Pöydässä olleet herkut yllättivät kuitenkin toimivilla makuyhdistelmillään. Vaniljapannacotta ja kaneliomena sekä ananas ranskankerman kanssa olivat molemmat todella herkullisia yhdistelmiä. Suklaakakkukin oli hyvää, vaikka omaan makuuni se olisi saanut olla vielä hieman suklaisempaa. Myös juustovalikoima ilahdutti juustofania, ja lemppariyhdistelmääni valkohomejuustoa suolakeksin päällä tulikin ahmittua siinä vaiheessa jo aivan liian täynnä olevaan mahaan.

Kokonaisuutena brunssi oli todella ihana. Aurinkoinen sää, paras seura, asiallinen palvelu ja siisti ravintola loivat upeat puitteet kiireettömälle kevätsunnuntaipäivälle. Myös julkkiksia tuli bongailtua koko viikon edestä, sillä samaan aikaan kanssamme brunssilla olivat ainakin Raili Hulkkonen, Joona Puhakka, Teresa Välimäki ja uskomattoman kaunis Iina Kuustonen. Kiireetön brunssi oli niin tervetullut piristys pitkän viikon päätteeksi, että taisin jäädä kerrasta koukkuun. Mietinkin tässä juuti, minne haluaisin mennä seuraavaksi nauttimaan brunssia? Onko ehdotuksia?

P.S Paremmin brunsseihin perehtyneen Hulin postaus arvosanoineen ja upeine kuvineen tästä samaisesta herkutteluhetkestä löytyy täältä.

Ilmojen halki käy couscousin tie

Kaapin perälle unohtunut couscous-paketti muistutti meitä olemassaolostaan heittelemällä osan sisällöstään suodatinpusseja esiin kaivaneen Henkan niskaan. Jaa että pitäisikö nuo pirulaiset käyttää pois, kun eivät kerran osaa käyttäytyä? Pitäisi, joten ei kun maku.fi auki ja etsimään sopivaa couscous-ohjetta. Feta-kebab-couscous kuulosti niin herkulliselta, että mokomat ilmojen halki lentelevät pirulaiset pääsivät lautasillemme alta aikayksikön.

Feta-kebab-couscoussalaatti:

- 3 dl vettä

- 1 rkl kasvisfondia

- 1 rkl öljyä

- 3 dl couscousia

- 1 paprika

- paketti fetajuustoa (mulla oli semmonen aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettu kaveri)

- 150 g kebab-lastuja

Kiehauta vesi kattilassa ja lisää fondi sekä öljy. Tyrkkää couscousit sekaan, sekoita hyvin ja anna turvota tovi. Pilko paprika ja lisää se sekä feta ja kebab-lastut couscousin sekaan. Voit tehdä halutessasi vielä kastikkeen joko kermaviilistä tai jogurtista, jonka maustat pippurilla, suolalla, sitruunapippurilla tai millä ikinä haluatkin. Meillä oli valkosipulidipin jämät jääkaapissa, ja vaikka se sopikin ruoan kaveriksi hyvin, niin ilmankin olisi pärjännyt vallan mainiosti.

Aika helmi ravintolaksi

Annoin äitiliinille joululahjaksi kolmen ruokalajin illallisen ravintola Helmessä ja änkesin sinne tietenkin myös itse mukaan. Näemme melko harvoin nyt kun taloprojekti, hepat ja muu touhuaminen vievät aikani, joten halusin antaa äidille lahjan, johon liittyy myös yhdessäoloa. Ja mikäs sen mukavampaa kuin mennä syömään hyvin yhdessä.

Ravintola Helmeen ihastuimme molemmat heti kun olimme kipittäneet söpön sisäpihan ja narikan kautta ikkunapöytään istumaan. Ravintolassa vallitsi heti mukava tunnelma, eivätkä valkoiset pöytäliinat aiheuttaneet ylimääräisiä jännityksiä, vaan osasimme olla hienossa ympäristössä melkein kuin kotonamme. Yksi suurimmistä syistä rentoon tunnelmaan oli tarjoilijamme, jonka kohteliaat sanat saivat äidin myhäilemään mielihyvästä kuin pikkutyttö. Tarjoilijapoika kun ei mukamas tiennyt kumpi meistä on äiti ja kumpi tytär. Kiitti vaan.

Valitsemastamme menusta tuli hyvin kalapainotteinen, sillä kaikki valitsemamme annokset sisälsivät mereneläviä. Paitsi tietysti jälkiruoat. Viikon kalakiintiö tuli siis täytettyä ja näin maukkaita kaloja söisi ilolla useamminkin.

Alkuun otimme molemmat maa-artisokkakeittoa haukikroketilla, mikä oli ehkä hieman suolaista vähäsuolaiseen ruokavalioon tottuneille makunystyröilleni, mutta muuten todellatodella hyvää.

Pääruoaksi otimme scampi-kuohuviinirisottoa sekä nieriää ja vaihdoimme tuttuun tapaan lautasia puolessa välissä, jotta saisimme maistaa molempia annoksia. Pidimme molemmat valtavasti täydellisyyttä hipovasta nieriästä ja scampi-kuohuviinirisottokin oli ihan jees kaveri. Nälkä meillä taisi olla vielä tässäkin vaiheessa melkoinen, tai sitten olin vaan niin uppoutunut keskusteluumme, etten muistanut kuvata annoksia ennen kuin puolet niistä oli jo syöty. Hups.

Lopuksi herkuttelimme niin ikään puoliksi sitrusmoussella sekä suklaaleivoksella. Hyviä olivat molemmat, vaikka suklaisen jälkkärin pohja olikin koostumukseltaan niin omituisen sitkeä, että nyhersimme siitä tovin pikkupikku palasia, kunnes päätimme että minä tungen sen kokonaisena suuhuni. Kuinka hienostunutta. Hyvältä se kuitenkin maistui, joten oletettavasti se todella oli syötäväksi tarkoitettu, vaikka hetken mietimmekin sitkeän pohjan funktiota.

Helmi vakuutti meidät molemmat erittäin ystävällisellä palvelullaan, maukkailla ruoillaan ja hienoilla puitteillaan. Tänne voisi tulla syömään hienomminkin, mutta myös tällainen rennompi illallistaminen onnistuu Helmessä hyvin. Aika helmi mesta siis. Olimme molemmat sitä mieltä, että tänne on tultava vielä uudestaankin.

Herkullinen maanantai

Henkan synttäripäivä osui tänä vuonna maanantaille, mikä oli oikeastaan ihan kiva juttu, sillä perinteinen synttäripäivän pekoniaamiainen starttasi mukavasti uuden viikon. Piristimme viikon ankeinta päivää vielä illallakin juhlistamalla uudelle kymmenluvulle siirtyvää miestäni lemppariherkuillamme. Oikein mukava maanantai siis, kerrankin.

Sen lisäksi, että paiston aamiaiseksi perinteisesti ison kasan pekonia, tirisi pannulla myös pippurijuustomakkaraa sekä kebab-lastuja. Näiden pääosin Henkalle tarkoitettujen äijäruokien lisäksi tein meille molemmille Jamie Oliverin aamiaissämpylöitä, eli eräänlaisia suolaisia köyhiä ritareita.

Homma alkoi rikkomalla neljä kananmunaa kulhoon ja maustamalla munaseos pieneksi pilkotulla punaisella chilillä, suolalla ja pippurilla. Seuraavaksi laitoin sämpylän puolikkaat lillumaan munaseokseen ja paistoin sillä aikaa pekonit pannulla. Kun pekonit olivat valmiit, siirsin ne sivuun ja paistoin kananmunaseoksen itseensä imeneet sämpylät pekonin rasvassa. Kun sämpylät olivat paistuneet kullanruskeiksi ja rapeiksi pirskottelin niiden päälle HP-kastiketta ja laitoin muutaman pekonisiivun päällimmäiseksi. Valmis! Ja tällä pysyy kuulkaa nälkä poissa lähes koko päivän.

Koska minulla ei ollut vielä lounasaikanakaan nälkä tuhdin aamiaisen ansiosta, käytin taukoni herkkuostoksiin Lihakonttorin Delissä. Henkka oli esittänyt aiemmin kainon pyynnön, että voisin taas joskus tuoda Delin herkkuja kotiin, ja pitihän pyyntö toteuttaa herran synttäripäivän kunniaksi. Delin kiva miekkonen valitsi kanssani neljää eri juustoa, joita sain maistella ennen ostopäätöstä, ja voin kertoa että oli työn ja tuskan takana etten syönyt juustoja jo töissä. Niin hyviä maistiaiset olivat.

Ostospussiin päätyi Taleggiota, kermajuustoa, Old Hollandia sekä tryffelijuustoa. Juustojen lisäksi ostin rasiallisen mustia ja vihreitä oliiveja, joista isot kivelliset mustat ovat todella maukkaita. Vihreissä sen sijaan on ihanasti valkosipulia, joten molempia oli otettava. Lihaosastolta valitsin meille vielä kahta salamia sekä ilmakuivattua kinkkua ja tarjoilin kaikki herkut keksien sekä sämpylöiden kera. Ihanaa, voin kertoa että ähky tuli, ja ettei yövuoroon mennyt ukkeli ehtinyt töihin ajoissa, sillä herkut pitivät häntä liian kauan otteessaan. Haittaakse?

Apassionata ja Flada 13

Sikäli mikäli joululahjoja voi laittaa järjestykseen, oli viime jouluna yksi parhaista saamistani lahjoista liput Apassionataan. Lippujen lisäksi Henkka pääsi yllättämään lupautumalla itse mukaani hevosnäytökseen. Ajatelkaa mikä uhraus, kun ottaa huomioon miten paljon herra joutuu muutenkin sietämään heppajuttuja kanssani asuessaan. Shown jälkeen tiedossa olisi vielä neljän ruokalajin illallinen Flada 13:ssa, joten kutakuinkin täydellinen päivä oli luvassa.

Täydellinen päivä alkoi paukkupakkasessa kun virittäydyin heppatunnelmaan viikottaisen ratsastustunnin merkeissä. Kylmän sään vuoksi menimme rauhallisesti ilman satulaa, mikä oli yllättävän hauskaa, vaikka heposeni ei ollutkaan ihan samaa mieltä siitä rauhallisuudesta. No okei, jos totta puhutaan olisin minäkin mieluusti laukannut hullun lailla menemään, sillä minultahan puuttuu itsesuojeluvaisto hevosen selässä ollessani. Järki sentään pelaa, joten pidin kuitenkin intoilevan heponi rauhallisemmissa askellajeissa. Eihän olisi ollut kiva jäädyttää meidän molempien keuhkoja.

Tallin jälkeen sulattelin itseäni kuumassa suihkussa, keitin kahvia ja valmistauduin kaikessa rauhassa iltaa varten. Hartwall Areenalla olimme jo hieman ennen kuin ovet aukesivat, sillä eräs ikuinen heppatyttö oli vähän innoissaan ja jätti varmuuden vuoksi kunnolla pelivaraa, sillä sattuneista syistä en juurikaan luota VR:n kyytiin. Onneksi Areenalta sai kaljaa niin Henkkakin pysyi tyytyväisenä intoilevan tyttöystävänsä seurassa. Itse nautiskelin lasillisen Fresitaa ja mussutin törkeän kalliin Ärrä-pussin karkkeja.



Koska minulla on ongelma kyynelkanavieni kanssa, jouduin taistelemaan esityksen alussa itkupisaroita vastaan, kunnes totuin hieman kauniiseen musiikkiin ja ihanan taitaviin heppoihin. Olen niin säälittävä.. Lienee turha edes sanoa, että jouluaattona saadessani Apassionatan liput käteeni, tuli silmistäni aika monta kyyneltä. Kyseinen tunteenpurkaus tuli kieltämättä hieman puskista, vaikka pysyykin ihan normaaleissa rajoissa allekirjoittaneen kohdalla.

En oikein osaa kertoa Apassionatasta sen enempää, sillä en löydä sanoja. Heppaihmisen näkövinkkelistä esitys oli upea ja sekä hevoset että ihmiset olivat aivan huikean taitavia. Myös ei-niin-paljon-heppaihminen piti yllättävän paljon esityksestä ja jos hyvin käy, saan raahattua Henkan heppatapahtumiin useamminkin. Toivoa ainakin sopii.

Upeat mustat friisiläiset olivat henkeäsalpaavan kauniita ja joukon pienimmät hepat taas valtavan suloisia kipittäessään pikkukavioillaan pitkin areenaa. Fiilis esityksen jälkeen oli vähän samanlainen kuin oikein hyvän kirjan tai elokuvan jälkitunnelmissa, kun kokemaansa sulattelee vielä pitkään ja mietiskeltäviä asioita putkahtelee mieleen vielä päivien tai viikkojenkin kuluttua.

Shown jälkeen suuntasimme tosiaan keskustaan ja Flada 13:ssa nauttimamme herkullinen illallinen kruunasi kivan päivän. Meikäläinen hihkui riemusta huomatessaan, että menussa ensimmäisenä möllöttää blinejä erilaisilla lisukkeilla. Ja todellakin, lisukkeissa oli myös ikilemppariani mätiä! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Pääruoaksi otimme sekä turskaa että ihanan mehukasta häränpihviä. Molemmat syötiin hyvällä ruokahalulla, vaikka pihvi olikin parempaa kuin kala.

Kolmantena ruokalajina oli herkullisia suklaapalleroita ja varsinainen jälkiruoka oli maukas kanelinen leipäjuustoannos. Kanelilla maustetut jälkkärit ovat jostain syystä meikäherkuttelijalle erityisen mieleisiä ja koen ne jollakin tapaa jopa lohturuokana. Kun elämä potkii päähän, helpottaa riisipuuro runsaalla kanelilla oloa huomattavasti. Ja silloin kun elämä on erityisen ihanaa, lisää kaneli onnellista oloa entisestään.

Ruokien ja hyvän palvelun lisäksi ihastuin totaalisesti myös paikan lattiaan, jota kuvasin hieman nolona muka vahingossa. Katsokaa nyt, tuollaisen haluan meidän tulevaan makuuhuoneeseen! Mistä niitä saa? Ei kai mun pidä murtautua Fladaan keskellä yötä ja varastaa ravintolan lattia? Se olisikin helppo homma. Ehkä etsin vastaavan mieluummin kaupasta..

Nämä juomat hörppäsimme junaa odotellessa aseman baarissa. Calvadostoti lämmitti mukavasti pakkasen kylmettämiä taapertajia ja kotiin päästyä uni maistui. Ihana päivä.