Martina on vähän väsynyt

Syy siihen miksi blogissani on vietetty hiljaiseloa selvinnee tästä kuvasta. Pitihän se arvata, että syksyn energiahumalan aikana haalitut pikku projektit, kurssit ja muut menot imivät mehut pienestä bloggaajasta syksyn pimetessä talveen. Kaikki mitä olen touhunnut on ollut kivaa, mutta kun välillä pitäisi osata levätäkin. Niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Taisteltuani yli viikon flunssaa vastaan, koitti tällä viikolla pakkoloma kun meikätouhuajalle nousi kuume maanantai-iltana. Sairastuminen tuli huonoimpaan mahdolliseen aikaan töiden kannalta, mutta muuten pari päivää peiton alla teki varmaan ihan hyvää. Vielä kun osaisi olla stressaamatta ja tuntematta huonoa omatuntoa parin saikkupäivän takia. Oikeasti, hyvä etten tuhertanut itkua tajutessani tiistaiaamuna, ettei tässä kunnossa vaan voi tehdä töitä. Mihin katosi se fiksusti sairaspoissaoloihin suhtautuva Martina, ja mistä tuli tämä ääliö, joka tekee flunssaisenakin 11 tunnin työpäiviä? Hei haloo. Se on vaan työtä, terveys ennen kaikkea ja niin edespäin. Koitapa painaa se kaaliisi.



Paranemisprosessia auttoi ehdottomasti Ukkelin tekemä kasvissosekeitto, jossa oli paljon valkosipulia sekä chiliä, jotta flunssainen tyttö maistaisi edes jotakin suuhunsa lusikoimasta sopasta. Valkosipulin ja chilin lisäksi keittoon laitettiin bataattia, lanttua, porkkanaa, sipulia, persiljaa, Knorrin kanafondia ja paketti Koskenlaskijaa. Kasvissosekeiton lisäksi aseinani flunssaa vastaan toimivat myös Finrexin, kaikki mahdolliset C-vitamiinituotteet (Valion vadelmakeitto on ihanaa!) sekä Unelmien poikamies, jota katsoin kokonaisen kauden kahden saikkupäiväni aikana. Juuri sopivan aivotonta lässynläätä toipilaalle. Enhän toki voi tunnustaa pitäväni oikeasti kyseisestä sarjasta..

Flunssan jälkeenkin blogissani saattaa välillä asua pieni hiljaiselon poikanen, vaikka kuvia, reseptejä ja kuulumisia olisi paljon jaettavaksi. Postausideoita riittäisi vaikka joka päivälle, mutta kun aika ja energia eivät vaan millään riitä roikkumaan koneella niin paljon kuin haluaisin. Niinä hetkinä kun en nuoku koneen ääressä, toimii läppärini usein sisustussuunnittelija-Martinan pikku apulaisena ja blogi joutuu väistymään kodin suunnittelun tieltä. Taloprojekti on nimittäin tällä hetkellä kaikista tärkein, enkä malttaisi millään odottaa, että uusi kotimme on valmis. Vaikka onhan tämä rakentamisvaihekin toisaalta aika kutkuttavan jännittävä, vaikkakin melko stressaava välillä.



Ymmärtäkää siis pienet hiljaiset hetket, joita täällä saatetaan viettää, ja innostukaa odottamaan kanssani uuteen kotiin ja ennen kaikkea uuteen keittiöön pääsemistä. Se hetki tulee nimittäin olemaan iloa ja riemua täynnä, kun pääsen vihdoin uuteen unelmiemme keittiöön kokkaamaan, sekä bloggaamaan siihen ikkunan alle suunnittelemaani bloggaussyvennykseen kaikkia kivoja ruokajuttuja. Sitä odotellessa muistetaanhan välillä myös levätä ja haistatetaan flunssapöpöille oikein ällöttävän hajuinen mädäntynyt kananmuna!